Estetreenissä kaaria ja kiemuroita

Lauantaiaamuna ei nukuttu pitkään sillä estetunti kolmen hengen porukallemme alkoi kello 8.30. Ehtikin mennä nelisen viikkoa edellisestä hyppykerrasta Sulon kanssa, ja elättelin toiveita että sillä olisi edelleen säilynyt sama hyvä hyppyvire. Pitkästä aikaa oli ihan kunnon pakkanen (-15 astetta), joten laitoin alkuverryttelyn ajaksi toppahanskat käteen. Ei palellut sormia mutta ei myöskään ollut minkäänlaista tuntoa siitä mitä ohjan päässä tapahtuu. Herättelin Suloa liikkumaan oikein reippaasti, eikä se kovin paljon herättelyjä kaivannutkaan ennen kuin laukka alkoi olla sen verran pirteää että ope jo kehotti jarruttelemaan ja ottamaan parempaa kontrollia. Pitkän sivun keskelle oli ilmeisesti katolta pöllähtänyt ohut lumilaikku, ja sitä Sulo ensin tuijotteli ja väisteli korvat pystyssä. Kun laikun yli oli päästy turvallisesti yhteen suuntaan niin sama ihmettely ja sivuaskeleet toistuivat vielä suunnan vaihduttua.

Ratapiirroksesta kiitos Annelle.

Ohjelmassa oli tänään rautaisannos kaarevia linjoja. Aloitettiin vasemmassa laukassa hyppäämällä kaksi kierrosta putkeen 11 metrin eli kolmen askeleen kaarevaa pysty-pysty-linjaa (kuvassa esteet 3 sekä vastakkaiseen suuntaan 5). Selvitimme linjan aika helpon oloisesti, ja jatkoimme myös sujuvasti vielä toisen kierroksen jolla käännettiin jälkimmäiseltä esteeltä oikeassa laukassa alas. Sulo vaihtoi laukan nätisti kun käänsin sen hypyssä selkeästi uuteen menosuuntaan. Hypättiin ongelmitta vielä lisäkierros laukanvaihdon kanssa.

Samaa kolmen askeleen linjaa tultiin seuraavaksi pari kierrosta toisin päin (esteet 5 ja 6), eli ensimmäiselle esteelle tuli tiukka 90 asteen käännös seinältä. Ajattelin tällaisen käännöksen vaativan reippaan laukan alle, ja hätiköin sitten liikaa hoputtaen Sulon huomaamattani liian kovaan vauhtiin. Viipotettiin ekalle esteelle holtittomasti ja pitkäksi venähtäneellä käännöksellä, ja ope toppuutteli että ei niin lujaa vaan selkeä tahti ja ohjaus. Lyhyemmällä ja hallitummalla laukalla päästiinkin linjalle paljon asiallisemmin ja saatiin parempi kaarre jälkimmäiselle esteelle.

Seuraavana vuorossa oli vähän helpompi 19 metrin kaareva tie pystyltä okserille oikeassa laukassa (esteet 1 ja 2) sekä kinkkinen 17 metrin tie (3 ja 4) johon saatiin merkkitötteröt auttamaan oikeaa reittivalintaa. 19 metrin linja tultiin viidellä laukalla, jolloin viimeisellä askeleella piti venyä eteen ja Sulo vastasikin eteenratsastukseeni oikein säpsäkästi. Ope vaan varoitteli että tuossa olisi käynyt huonosti jos Sulo olisikin laittanut jarrut pohjaan sillä olin vähän liian innokkaasti syöksymässä hyppyyn. 17 metrin linjalle ei laukanvaihto onnistunut sisäänhypyssä, joten Sulo korjaili tiukassa kaarteessa ristilaukan kautta mikä tietysti söi sujuvuutta. Silti päästiin viimeiselle esteelle melko nätisti kuudella askeleella.

Kaikki kolme kaarevaa linjaa yhdistettiin vielä kuuden esteen radaksi jota hypättiin kaksi kierrosta noin 70 cm korkeudella. Tämä olikin hankalille kiemuroille ihan riittävä estekorkeus. 19 m linjalle oli tavoitteenani nyt kuusi askelta eli hieman laajempi kaarre ja lyhyempi laukka kuin edelliskierroksella. En kuitenkaan malttanut ratsastaa aivan tarpeeksi tilavaa kaarretta, ja niinpä kuudella laukalla ajauduttiin pohjaan ja etupuomi tuli okserista alas. 17 m linja meni taas ristilaukan kautta, sillä en saanut Sulolle suuntaa kunnolla tiedotettua vaan se oli menossa ensin väärää estettä kohti. Ope muistutti ratsastamaan 11 m linjalle riittävän lyhyttä laukkaa jottei väli kävisi ahtaaksi, mutta kun viitosesteelle tuli pieni hyppy läheltä niin jäätiinkin itse asiassa jopa vähän kauas kutoselta. Kaiken lisäksi tultiin kaarre väärässä laukassa kun vaihto ei pikkuhypyssä onnistunut.

Viimeiselle hyppykierrokselle lähdin tietenkin parantamaan suoritusta ja tämä onneksi onnistuikin. 19 m linjalle valitsin nyt viiden askeleen vaihtoehdon eli oikaisin kaarretta hieman ja ratsastin laukkaa eteen. Okserille päästiin näin oikein sujuvasti ja hyvin. Vaihto kolmosesteellä onnistui vihdoin, joten saatiin parempi kaarre neloselle nyt viidellä askeleella. Paikka jäi vähän kauas ja tässä tuli pieni epävarmuushetki kun en ollut aivan varma lähteekö Sulo heti kaarteesta hyppyyn näin kaukaa. Lähtihän se. Kolmen askeleen linjalle saatiin lopuksi oikein nätti suoritus jossa ei hätiköinnillä ollut enää sijaa vaan mentiin helposti ja hallitusti hyvässä rytmissä ja hyvällä tiellä. Kokonaisuutena tämä viimeinen rata oli oikein mainio. 



Sulo oli tosiaan edelleen aivan yhtä hyvässä vireessä kuin ennen joulua, ja hyppääminen oli näin ollen varman oloista. Tällaisella Sulolla on mahtava hypätä! Ainoa epävarma tässä olin minä itse, ja niinpä sitten aluksi lähdin ratsastamaan laukkaan liikaa vauhtia ja kiirettä. Ei se vauhti todellakaan ole aina oikea ratkaisu, eikä ole mitään syytä tulla esteille hätäisesti vaikka tie näyttäisikin vähän hankalalta. Tahdikas ja hallittu meno toimii paljon paremmin, joten pois hätiköinti ja kiire ja sen sijaan maltti mukaan niin hyvä tulee.