Energia-Elmo ja kuskin kantapääongelmat

Estetunnille sain Elmon kuten olin ounastellutkin. Elmo oli tänään aivan ihmeellisen pirteällä päällä, ilmeisesti nämä pakkaskelit sopii sille. Jo alkuverryttelyssä Elmo reagoi pohkeeseen huomattavasti tavallista herkemmin, ja pitkillä sivuilla meinasi jopa omin päin kiihdytellä ravia.

Mentiin aluksi puomi- ja kavalettitehtävää johon kuului kolmen kavaletin jumppasarja innarivälein sekä tämän jälkeen kolme laukka-askelta ennen kolmen maapuomin sarjaa. Elmo lähti laukassakin mukavasti liikkeelle, ja puomilinjalle päästiin sujuvasti ja hyvässä tasaisessa rytmissä ilman että tarvitsi työntää ja puskea yhtään. Seuraavalla kierroksella Elmo eteni jo liiankin hyvin niin että kolmen laukan väli jäi ahtaaksi. Kolmannella kierroksella tiesin sitten ottaa hieman pidätteitä jo lähestymisessä sekä kavalettien jälkeen ennen puomeja.

Sama puomi- ja kavalettilinja tultiin vielä toisesta suunnasta eli puomisarjasta aloittaen. Nytpä Elmo lähti suorastaan ryntäämään linjalle päästyään, ja en ollut riittävän skarppina ottamaan sitä pidätteillä kiinni. Poni päätti sitten jättää kolmannen laukka-askeleen välistä pois ja loikkasi kaukaa kavalettien sekaan. Osasi se sentään asetella jalkansa niin että selvittiin pystyssä kavalettisarjan yli. Tämän episodin jälkeen olin paremmin hereillä enkä päästänyt Elmoa ryntäämään, ja olipa muuten mukava ja helppo ratsastaa puomeille kun poni meni ihan omalla energialla eteen ja edestä pääsi ottamaan laukkaa vähän kiinni ja kasaan. Tuntui että laukkaan löytyi jopa pientä säädeltävyyttä.

Päivän toisena tehtävänä oli kolmoissarja yhden askeleen väleillä sekä ponnistuspuomilla ennen ensimmäistä estettä. Ensimmäisillä kierroksilla vain ykkösosa oli ristikkona ja loput esteet maapuomeina kun testailtiin välien toimivuutta. Elmo sujui edelleen mukavasti eteen, mutta silti välit maapuomeille olivat hiukan liian pitkät. Ongelmitta Elmo kuitenkin venytti puomien yli kauempaa ja ponkaisipa korkeammallekin kuin mitä maapuomien ylitys olisi vaatinut. Intoa vaikutti siis olevan edelleen.

Kun sarjan kakkos- ja kolmoseste nousivat pystyiksi säädettiin sarjavälejä mahdollisimman sopiviksi kullekin hevoselle. Elmon paras energia ja eteenpäinpyrkimys taisi kuitenkin jo vähän hiipua sen käytettyä parhaat paukut alkutunnin pörheltämiseen, ja niinpä välit sitten kuitenkin jäivät meille turhan pitkiksi. En myöskään älynnyt riittävän nopeasti sopeuttaa omaa ratsastustani niin että olisin nyt kannustanut enemmän pohkeesta eteen ja ehkä vähentänyt pidätteitä sarjalle lähestyessä. Ekalla hyppykierroksella sisäänhypystä tuli pienehkö, ja varsinkin sarjan viimeiselle osalle Elmo sai venyttää aika kaukaa. Siinäpä kävi sitten ne perinteiset eli hypyissä etenkin oikea kantapää nousi ylös ja jalka lensi taaksepäin. Sarjaväleissä en riittävän nopeasti saanut korjattua asentoani pois etukenosta ja jalkoja alas, joten viimeisellä esteellä olin jo aika hienosti lentämässä nenälleni varsinkin kun hyppy lähti hitaasta vauhdista ja kaukaa. Sellainen mukana roikuttu ja alastulossa eteen nyökähdetty hyppyhän siitä sitten tuli. Toisella hyppykierroksella oli samaa vikaa ja viimeinen väli jäi edelleen pitkäksi, mutta nyt olin valmistautunut painamaan kantapäitä alas niin että tasapainonmenetykseni ja nenälleen kaatumiseni viimeisellä esteellä ei ollut aivan niin paha vaikka edelleen oikea kantapää pääsikin nousemaan ylös ja jalka heilahtamaan liian taakse. Kaiken lisäksi Elmolla oli kauhea tunku oikealle jo viimeisen esteen päällä ja etenkin sen jälkeen, joten ei mikään yllätys että alas tultiin vasemmassa eli väärässä laukassa joka ikisellä hyppykierroksella.

Vaikka suorituksemme sarjalla eivät olleet lähellekään esimerkillisiä nostettiin esteitä vielä vähän ylös (kolmososa oli ehkä 70 cm) ja hypättiin lisää. Elmo vaan meni kyselemättä yli vaikka väleissä joutuikin venymään eikä kuski ollut kaikkein parhaiten mukana. Ope kommentoi että Elmo taisi jo väsähtää ja siltä se meininki minustakin vaikutti. Tultiin kuitenkin vielä yksi kierros, jolle ope taisi pikkaisen lyhentää viimeistä sarjaväliä. Ratsastin Elmon laukkaan lisää energiaa ja vielä se onneksi jaksoi vastata. Koko sarjan ajan keskityin painamaan kantapäitä alas ja eteen, ja vihdoin sain viimeisellekin esteelle asiallisen ja suunnilleen tasapainoisen mukautumisen. Elmo vaan edelleen tunki oikealle kuin viimeistä päivää, joten väärässä laukassa alas jälleen. 



Vaikka alkutunti sujui oikein mukavasti ja Elmo oli tänään poikkeuksellisen hyvä (=reipas) niin jäi kyllä harmittamaan sarjalla koheltamiset. Mikä ihme siinä on että tämänkin kokoisilla esteillä meinaa olla vaikeuksia pysyä mukana heti jos hyppy on vähänkään haastavampi? Vastaus tähän tietysti on että siksi kun ei kantapäät pysy alhaalla ja paino jalustimilla, mutta miten se on niin vaikeaa pitää ne kantapäät alhaalla? Vasen jalka ja kantapää taitaa itse asiassa pysyäkin melko hyvin, mutta oikea lähtee aina nousemaan. Oikean lonkan jumitilanteesta kai tämäkin ongelma kumpuaa, ja tällaisessa sarjatreenissä asia tietysti oikein korostui kun ei hypyn jälkeen ehtinyt asentoa korjailla ennen seuraavaa estettä. Pieni valopilkku sentään että edes päivän viimeiseen suoritukseen sain asiaa korjattua kun oikein päätin että nyt muuten ei kantapäät nouse ja jalat mene taakse. Vähän hankalaksi homma tietysti tunnin loppua kohti meni kun Elmon paras puhti loppui ja välit jäivät pitkiksi, mutta kiltisti Elmo tsemppasi loppuun asti. Ope muistutti että tällainen jumppasarjatehtävä ei ole Elmolle mikään rutiinijuttu, ja että Elmo tarvitsee paitsi lisää rutiinia myös paljon lisää voimaa. Hypyt kyllä helpottuvat sitten kun sitä voimaa on, mutta sitä odotellessa voisi vaikka opetella olemaan mukana näissä hankalammissakin hypyissä. Tällä hetkellä nimittäin pännii se että Elmolla haluaisin kovasti hypätä ja ehkä myös kisata mutta omat taidot ei meinaa siihen aivan riittää.