Olen jo pidemmän aikaa haaveillut pääseväni ratsastuspilatesohjaaja Aira Toivolan tunnille, ja haaveeni toteutui kun Tallinmäki järjesti Airan vetämän kaksipäiväisen kurssin. Molemmat vakituiset opettajani käyvät Airan opetuksessa säännöllisesti, joten heidän kauttaan nämä pilatekseen pohjaavat istuntaopit ovat jo hieman tulleet tutuiksi. Nyt oppeja pääsi syventämään sekä teorian että käytännön tasolla. Ensimmäinen kurssipäivä alkoi teoriaosuudella, jonka jälkeen kropan käyttöä harjoiteltiin mattopilatestunnilla. Hyvä että tulin viime talvena käyneeksi pilateksen peruskurssin niin homma oli jollain tasolla tuttua. Toki treenistä tuli paljon uusiakin oivalluksia, etenkin ylävatsan aktivointiin ja "kylkikaarien liu'uttamiseen" liittyen. Tämän jälkeen olikin hyvä lähteä etsimään samoja lihaksia myös Vaken satulassa. Ratsastimme kahden hengen ryhmässä Annen kanssa tunnin verran.
Aivan aluksi saimme antaa pienen näytteen ratsastuksestamme käynnissä ja ravissa, ja sitten Aira korjasi kädestä pitäen asentoa oikeaan suuntaan. Ensimmäinen juttu oli lantion kääntäminen kunnolla vartalon alle, ja samalla sain myös tulla satulassa aavistuksen edemmäs istumaan. Seuraavaksi korjattiin rintakehä lantion päälle ja otettiin ylävatsalihakset käyttöön. Käytännössä siis rintakehää sai tuoda selvästi eteenpäin, ja ylävatsaan piti etsiä sama "rutistus" kuin mattopilateksessa. Lantion ja rintakehän löydettyä oikean asentonsa alkoi lonkankoukistajia tietenkin kovasti kiristää. Kireät lonkankoukistajat vetivät jalat pakostakin eteen, ja korjauksena oli nostaa kantapäitä hieman ylemmäs jolloin jalat automaattisesti siirtyivät hieman taaemmas. Vielä piti kääntää lonkkia hiukan ulkokiertoon ja painaa pohje kevyesti kiinni hevosen kylkeen. Sitten lähdettiin liikkeelle käynnissä, ja totesin saman tien olon olevan satulassa tavallista jämäkämpi ja tukevampi vaikka lonkkia kiristikin.
Korjatussa asennossa olo oli hassu, sillä tuntui että istuin kovin kasassa ja lysyssä. Tämä tosin johtui lähinnä siitä että ylävatsan aktivointi ja rintakehän pitäminen lantion päällä sai minut vetämään hartioita liikaa eteenpäin ja pudottamaan katseen alas. Samalla myös olkavarret irtosivat kyljistä ja kädet levisivät gorilla-asentoon. Aira saikin jatkuvasti muistuttaa painamaan olkavarret alas ja nostamaan katseen ylös. Näin tehdessäni istunta tuntui jopa ihan ryhdikkäältä, mutta aina kun keskityin johonkin muuhun pääsivät olkavarret nousemaan ja katse kääntymään alaspäin.
Menimme tänään myös kevyttä sekä harjoitusravia, ja huomiota sai ravissakin kiinnittää aivan samoihin asioihin kuin käynnissä. Lantio alle, rintakehä lantion päälle, kantapäät "kannettuna", olkavarret alas ja pää ylös. Varsinkin keventäessä sain olla tarkkana jotta lantio kääntyi vartalon alle ja kevennys tapahtui takareisien avulla eikä vain laiskasti jalustimille ponkaisten. Lantion ollessa oikein tuntui kevennys lonkankoukistajien kiristyksenä, kun taas mukavuusalueella eli tavanomaisella tyylilläni keventäessä ei kiristänyt mutta eipä olo sitten ollutkaan yhtä jämerä ja vakaa vaan huomasin kuinka koko vatsapuoli meni pitkäksi ja lötköksi. Myös harjoitusravissa saatiin välillä kokeilla vanhaan asentoon palaamista eron huomaamiseksi. Kyllä sen eron todella huomasi, ja kun päästin asentoni lössähtämään vatsalihaksettomaksi normaaliversioksi muuttui Vaken ravaaminenkin kulmikkaamman oloiseksi. Vake liikkui tänään ylipäänsä todella rennon ja tyytyväisen oloisena, mikä johtui ehkä lähinnä siitä etten siltä tällä kertaa vaatinut oikein mitään vaan riitti kun köpsyteltiin ympyrällä rauhallista ravia eteenpäin.
Tästä ensimmäisestä kurssipäivästä jäi todella mainio fiilis, sillä uskon jopa hoksanneeni joitakin juttuja paremmin kuin ennen. Ohjeiden mukaisilla korjauksilla istunnassa sai aikaan muutoksia joiden vaikutuksen kokonaisuuteen huomasi todella selkeästi. Olin myös vaikuttunut siitä kuinka paljon tukevampi ja vakaampi olo satulassa oli silloin kun keskivartalon asento oli korjattu ja vatsalihakset saatu käyttöön. Tietenkin vaaditaan paljon toistoja ja harjoittelua jotta uudet asiat saa automatisoitua pysyväksi tavaksi istua satulassa eri tilanteissa. Onneksi tätä oppia on tällä erää luvassa vielä toisen kurssipäivän verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti