Se liikkuu sittenkin!

Sunnuntaiaamuna suuntasimme Vaken kanssa tavalliseen tapaan maneesille estetunnille. Olin sisuuntunut siitä kuinka onnettoman laiskasti Vake liikkui niin viime viikon treeneissä kuin eilenkin, ja päätin etukäteen että tänään herätän sen liikkeelle vaikka mikä olisi. Niinpä napautin kevyesti raipalla heti alkuun Vaken hidastellessa ensimmäisessä raviinsiirtymisessä. Ratsastin ravia topakalla asenteella ja valmiina tehostamaan pohjetta raipalla, mutta raippaherätystä ei sitten lopulta tarvittukaan. En tiedä oliko Vakella vain reippaampi päivä vai saiko topakka ja päättäväinen asenteeni sen liikkeelle, mutta reippaasti joka tapauksessa ravattiin ja pienet temponlisäyksetkin onnistuivat. Voihan tässä myös pohtia oliko edellispäivien istuntaopeilla vaikutusta asiaan, eli alkoiko poni liikkua paremmin asentoni korjaannuttua vähemmän jarruttavaksi?

Laukassa verryttelimme ensin uralla pari ratsukkoa kerrallaan. Laukassa jatkui sama hyvä meininki, eli Vake eteni kivalla energialla ja kuten ope huomautti oli laukassa ihan ilmaakin. Tämä oli jotain aivan erilaista kuin eilinen laahustus. Ratsastin pitkillä sivuilla laukkaa eteen ja päädyissä kiinni, ja Vake reagoi pohkeeseen kiitettävästi. Raippaa ei edelleenkään tarvittu. Verryttelyesteenä hyppäsimme sitten vasemmassa laukassa pystyä, jonka molemmin puolin oli maapuomi ohjaamassa askelta. Esteelle oli mukava tulla tällaisella laukalla jossa oli energiaa ja säädeltävyyttä. Estelinjalle suoristaminen tahtoi vaan olla hieman vaikeaa, sillä silloin kun Vakella on tähän malliin virtaa alkaa se helposti myös liirailla ja poikittaa.

Annelta lainattu ratapiirros.

Seuraavaksi hyppelimme yksi kerrallaan päivän aiheena olevia suoria ja kaarevia linjoja. Estekorkeus oli tukevasti mukavuusalueella eli noin 60 sentin luokkaa. Vake jatkoi pirteää etenemistä, mutta haasteena oli päästä estelinjoille suorassa sillä poni kanttaili kulmia aika reilusti ja liiraili päädyistä sisälapa edellä. Suora 17 metrin linja pystyltä (8) okserille (9) meni viidellä askeleella, mutta Vake sujui sen verran hyvin eteen että olisin saanut ottaa välissä vähän paremman pidätteen. Kaarevalla linjalla kavaletilta pystylle (3-4) oli pientä sählinkiä suoruuden ja tien kanssa, mutta itse hypyt olivat hyvät. 17 metrin kaarevat linjat kavaletti-innarilta okserille ja päinvastoin (1-2 ja 6-7) menivät muuten oikein mallikelpoisesti ja sopivasti viidellä askeleella, mutta aina viimeisen esteen hypättyämme Vake lähti oikomaan ja kääntymään liian aikaisin. Täytyi siis jälleen ottaa selkeä suunnitelma tiestä vielä viimeisen esteen jälkeenkin ja liimata katse haluttuun kiintopisteeseen. Näin sain Vaken jatkamaan paremmin päätyihin ja kulmiin asti.


Lopuksi hyppäsimme radan, johon kuului harjoiteltujen suorien ja kaarevien linjojen lisäksi yhden askeleen sarja. Esteet pysyivät edelleen pieninä eli alle 70 sentin. Päädyssä ennen ensimmäisiä kavaletteja keskityin ratsastamaan kulmiin niin syvälle etten ollenkaan muistanut katsoa missä kavaletit ovat, ja hyvä ettei ajauduttu estelinjalta kokonaan ohi. Olisiko vaikka katse menosuuntaan hyvä idea? Selvitimme kuitenkin kavaletit asiallisesti ja sain ratsastettua oikein kivan, sujuvan linjan näiltä okserille. Seuraava kaareva linja vasemmassa laukassa oli hankalampi, ja kaarella tuli ylimääräistä poikitusta kun jouduin korjaamaan lennossa laukan. Päädyssä ennen sarjaa tuntui laukka hyytyvän liikaa, ja aloin tuupata pohkeella kun tiesin että sarjavälissä täytyisi venyä. Ei väli ollut kuin sen tavallisen 6,3 metriä, mutta tiedossa on että tämäkin tahtoo jäädä pitkäksi. Sarjalle tultiin vähän höseltäen ja rytmin hukanneena, ja a-osalle tuli melko pieni hyppy. Tästä huolimatta Vake venyi kuin venyikin b-osalle eli okserille yhdellä askeleella, ja aika helponkin oloisesti. Sarjan jälkeisessä päädyssä Vake puski kovasti sisälapa edellä, ja seuraavalle okserille tultiin ihan vinossa ja pohjaan. Tämän jälkeen en ehtinyt oikein muuta kuin kääntää kavaleteille ja antaa Vaken hoitaa homman. Päädyssä kanttailtiin ja liirailtiin taas, mikä häiritsi sisääntuloa suoralle linjalle. Linja ylittyi kuitenkin sujuvasti, ja ehkä pientä pidätettäkin olisi voinut väliin ottaa sillä okserille mentiin aavistuksen lähelle. 

Ope oli esityksiimme oikeinkin tyytyväinen. Itse jupisin että rytmi oli pahasti kateissa (päädyissä hyytyy ja linjoilla kiihdyttää) enkä nähnyt ponnistuspaikkoja. Luultavasti meno näytti paljon paremmalta kuin tuntui. Täytyy kuitenkin muistaa olla tyytyväinen siihen että nyt Vake todella liikkui aivan erilaisella energialla verrattuna muutamien viime viikkojen tahmailuun. Tavoitteeni tälle päivälle oli saada poni hereille ja liikkeelle, ja se onnistui. Tämä on Vakella se ykkösjuttu, ja sitten kun energia on löytynyt niin voidaan alkaa hienosäätää rytmin ja kaarteiden ratsastuksen kanssa. Sekin on hienoa että nyt en alkanut liikaa jännittää vaikka ponilla olikin yllättäen virtaa ja se oli sivuliirailun lisäksi ajoittain hieman pomppuisankin oloinen. Kuitenkaan energia ei nyt kanavoitunut säpsyilyyn tai jännittämiseen, vaan energia oli positiivista sorttia. Tässä oli oikeanlaista asennetta sekä ponilla että kuskilla, eli ensinmainittu ei ole vaipunut pysyvään talvihorrokseen ja jälkimmäinen ei suostu pelkkään nynnyilyyn.