Aloitimme käynnissä ratsastaen pitkien sivujen alkuun voltit ja jatkaen tästä avotaivutusta uraa seuraten. Pitkän sivun puolivälissä siirryttiin raviin ja ravissa tehtiin päätyihin ympyrät. Avotaivutuksissa oli Elmon kanssa tekemistä jotta etuosan sai siirtymään uralta mutta liike ei kuitenkaan muuttunut väistöksi vaan mukaan tuli riittävä taivutus. Varsinkin oikeaan kierrokseen oli vaikeuksia löytää kunnon taivutusta, kun taas vasemmalle kaula meni liikaakin mutkalle mutta oikea lapa ei tullut kunnolla pois uralta. Ope vinkkasi että silloin kun pitää saada etuosaa enemmän uran sisäpuolelle käytetään johtavaa kättä, ja kun taas halutaan lisätä asetusta ja taivutusta tuodaan sisäkättä säkää kohti ja ohjaa kaulaa vasten. Tällä ohjasotteen suunnan vaihtelulla sainkin aika hyvin tehtyä tarvittavia korjauksia. Elmo kyllä yritti parhaansa, mutta avotaivutuksen idea ei ollut sille täysin selvä joten ponille oli tarkasti ja selkeästi kerrottava mitä oli tarkoitus tehdä. Avotaivutus alkoi usein vähän kiemurrellen ja haparoiden, mutta sopivien korjailujen ja säätöjen jälkeen päästiin menemään ainakin joitakin askeleita korrektisti etuosa uran sisäpuolella ja sisäkyljestä taipuneena. Positiivista oli että sain molempiin suuntin hallittua oman kroppani suoruuden aika hyvin, eli en lähtenyt kallistelemaan vinoon vaikka avotaivutuksen ratsastaminen menikin välillä vähän puskemiseksi. Yritin toki kaiken muun lomassa huomioida myös istuntapalikat ja toteuttaa ratsastuspilateskurssin uusia oppeja. Ehkä yritykseni pitää ylävatsan tuki auttoi välttämään pahimmat vinoon kiertymiset ja kallistelut.
Ravia mentiin tosiaan lyhyissä pätkissä ympyröillä ensin keventäen ja sitten harjoitusravissa istuen. Elmon eteenpäinpyrkimys oli huono, ja ponneton ravi taisikin olla suurin syy siihen ettei kunnollista tasaista pyöreyttäkään saavutettu. Suuri virheeni oli jälleen kerran jatkuva pohkeella puskeminen sen sijaan että olisin tehokkaammin herätellyt Elmon vastaamaan apuihin. Raipalla toki koetin naputella liikkeeseen lisää energiaa, mutta en ollut pohkeen ja raipan käytössä läheskään tarpeeksi johdonmukainen. Keventäessä en tainnut nyt oikein löytää lantiota alle, mutta harjoitusravissa onnistuin mielestäni istuman melko jäntevästi. Elmon ravissahan on istunnalle huomattavasti enemmän haastetta kuin Vaken tasaistakin tasaisemmassa köpötyksessä, joten istuntaoivallusten siirtäminen ponilta toiselle ei ollut aivan suoraviivaista. Ope tuumi että vasen jalkani pysyi nyt hyvin paikoillaan, mutta oikealla puolella näkyi enemmän kireyttä ja sen myötä jalkakin oli epävakaampi.
Lopputunti työskenneltiin pääty-ympyröillä ratsastaen toinen puolisko käynnissä vasta-asettaen sekä nostaen avoimella puoliskolla pituushalkaisijan kohdalla laukka puolikkaan ympyrän ajaksi. Laukannostot ilman seinän tukea osoittautuivat mahdottoman vaikeiksi siitäkin huolimatta että nosto tehtiin kaarevalla uralla. Yritin antaa napakat nostoavut ja istua hiljaa, mutta Elmo kaatui vain raville eteenpäin. Seinän viereen päästyämme laukka kyllä nousi suhteellisen helpostikin, mutta kentän keskellä ei. Yritin saada noston onnistumaan niin hiljaa istuen kuin epätoivoisesti tuupatenkin, sekä huolellisesti valmistellen ja käyntiä kunnolla aktivoiden, mutta yhtä ainoaakaan kertaa en saanut laukannostoa tapahtumaan halutussa pisteessä. Lopulta tuskastuin niin että noston paikkaa lähestyessä olikin aikamoinen puristus ja tuuppaus päällä. Ope neuvoi vähentämään ulkopohkeen käyttöä nostossa ja antamaan avut selkeämmin pelkällä sisäpohkeella. Tästä oli aavistuksen verran apua nostojen napakoittamisessa kun Elmon ei tarvinnut jäädä pohdiskelemaan taakse lentävän ulkopohkeen merkitystä. Lopuksi laukkasimme vielä ympyrällä hieman pidemmän pätkän, ja kun laukassa sitten oltiin niin Elmo kyllä liikkui ihan tasapainoisesti ja hakeutui pyöreäksikin. Samoin loppuravien aikana Elmo haki pyöreää muotoa ja liikkui paremmin takajalkojaan ja selkäänsä käyttäen kuin alkutunnista.
Laukannostojen hankaluus ei ole Elmon
kanssa mitään uutta, mutta luonnollisestikin jäi silti
harmittamaan miten näinkin simppeli tehtävä osoittautui aivan
ylivoimaiseksi. Joku vinousjuttu tässä on taustalla, sillä ikinä
en Elmolla saa laukannostoja tehtyä suoralla uralla vaan vasta
kulmassa tai kaarevalla uralla. Nyt oli kaareva ura, mutta näköjään
vaaditaan jostain syystä lisäksi se seinän tuki. Ehkä tämä on
Elmolle sen verran hankalaa ettei se viitsi nähdä vaivaa ellei
ratsastaja tosissaan osaa sitä auttaa tasapainoisen noston
suorittamisessa. Epätoivoisesti tuuppaava ja heiluva kuski ei tätä
ainakaan tee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti