lauantai 13. joulukuuta 2014

Aira Toivolan kurssi, päivä 2

Ratsastuspilateskurssin toinen päivä alkoi mattopilatestreenillä. Kertasimme eilisiä liikkeitä ja teimme vähän rankemman ohjelman. Tämän jälkeen jatkoimme ratsailla, jälleen kahden hengen ryhmässä. Eilisen tapaan ratsastimme pääty-ympyrällä eri askellajeissa, tänään myös laukassa.

Käynnissä ja kevyessä ravissa kerrattiin eilisen asioita ja luonnollisestikin täytyi tehdä ihan samat korjaukset. Lonkankoukistajat eivät nyt kiristäneet ihan niin pahasti kuin eilen, ja siksi aluksi epäilin olinko löytänyt lantion oikeaan asentoon. Kyse taisi kuitenkin olla vain siitä että lonkat olivat eilisen tunnilla joutuneet venymään ja nyt pääsin oikeaan asentoon helpommin. Jälleen oli kovasti tekemistä olkavarsien, hartioiden ja katseen kanssa niin etten painunut ylävartalosta kyyryyn pää alas pudonneena vaan pidin olkavarret rentoina ja katseen ylös siitäkin huolimatta että toin rintakehää "eteen ja alas" lantion päälle. Tuntumakin muuttui heti pehmeämmäksi ja luontevammaksi kun rentoutin olkavarret kylkien viereen.

Gorilla-asento. Ei näin.
Vaan näin. Olkavarret rennosti alas kylkien viereen niin ryhti korjautuu heti.

Tänään kiinnitimme myös enemmän huomiota kääntymiseen ja ylävartalon oikeanlaiseen kiertämiseen menosuuntaan ulkokyljen kautta niin että lantio pysyi suorana. Kääntäessä en saa päästää ulkopohjetta valumaan liian eteen, vaan se tulee pitää tukemassa riittävän takana. Kantapään kohottaminen hieman ylemmäs auttoi jälleen pohkeen saamisessa paikoilleen. Huomasin että en ollut läheskään niin vino kuin tavallisesti, eli vasen kylki ei mennyt niin pahasti linkkuun ja paino oikealle. Vaken satulakin pysyi paljon paremmin suorassa eikä valunut oikealle kyljelle kuten yleensä. Tämä oli seurausta siitä että pidin keskivartalon ja etenkin ylävatsan napakkana, eli tällöin ei laiska oikea kylkikään päässyt täysin herpaantumaan ja pullahtamaan pitkäksi. Vaikka vinoutta saa kyllä korjailla lisääkin niin kiva kuitenkin huomata että osa ongelmasta ratkeaa siinä samalla kun saa keskikropan paremmin käyttöön ja ylävatsan tuen kuntoon.

Laukkaa oli mielenkiintoista päästä kokeilemaan, sillä laukkahan on ollut minulle Vaken vaikein askellaji ratsastaa ihan istunnankin osalta. Laukassa haettiin tietenkin ihan samoja juttuja kuin ravissa, ja nyt sain olla erityisen tarkkana ylävatsan tuen suhteen niin ettei ylävartalo päässyt ollenkaan heijaamaan taaksepäin. Laukassa koin kuitenkin jostain syystä helpommaksi pitää olkavarret kylkien vieressä ja katseen ylöspäin, eli en kippuroinut niin paljon kuin ravissa. Aluksi kuvittelin tuuppaavani laiskasti laukkaavaa Vakea lantiolla eteen, mutta kokeiltuani vertailun vuoksi vanhaa tapaani istua huomasin että itse asiassa en tuupannutkaan vaan luuloni sai alkunsa siitä että lonkissa ja lantiossa joutui tekemään töitä ihan eri tavalla kuin normaalisti. Vaikka lantio näytti ulospäin eleettömältä minusta kuitenkin tuntui että tein kovasti töitä sillä eleettömyys ei tullut itsestään. Laukassakin hoksasin kyllä selkeän eron tämän uuden istunnan ja tavanomaisen istuntani välillä, eli kroppa heijasi paljon enemmän ja olo oli epävakaampi silloin kun vatsalihakset eivät olleet käytössä ja lantio ja rintakehä linjassa.

Tänään saimme myös hieman videokuvaa tunnilta (suuret kiitokset kuvaamisesta Päiville!), joten jälkikäteen oli hyvä havainnoida vastasivatko oma tuntemus ja todellisuus toisiaan. Huomasin ainakin sen, että vaikka tuntui kuin olisin ollut kovin etukumarassa istuin oikeastaan hyvinkin pystyssä. Ainoastaan ylös nousevat olkavarret ja alas putoava pää aiheuttivat kumaran vaikutelman. Olin myös keskittynyt istuntaani niin kovasti etten edes ehtinyt huomata kuinka laiskasti Vake laukkasikaan. Siinähän se vaikeus sitten onkin saada istunta säilytettyä myös hevoseen vaikuttaessa. Tältä kurssilta sain joka tapauksessa monta hyvää oivallusta siitä mihin suuntaan minun tulee istuntaa lähteä korjaamaan, ja vaikka tieto lisäsikin tuskaa siitä kuinka alkeistasolla sitä vielä onkaan niin sain motivaatiota jatkaa istunnan työstämistä myös omatoimisesti. Tie hyvään istuntaan on pitkä ja mutkikas, mutta uskoisin näiden kahden päivän antaneen mukavan sysäyksen eteenpäin. Kertauskurssikin on jo merkittynä kalenteriin helmikuulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti