Kurveja ja kaarteita

Ennen joulunviettoon siirtymistä ehdin Vaken kanssa vielä suununtaiaamun estetunnille. Tälläkään kerralla eivät esteet nousseet korkeiksi, vaan treenattiin sen sijaan hieman tiukempia käännöksiä.

Lähdin tunnille samalla ajatuksella kuin viimeksi, eli ponin on liikuttava eteen ja pohkeeseen on reagoitava. Ravissa ei meno ollut järin lennokasta, mutta laukassa oli viime viikon tapaan ihan mukava energia ja pontevuus. Laukassa menimme verryttelytehtävänä kahdeksikkoa, jolla suuntaa vaihdettiin suoralla tiellä kentän poikki kahden puomin sarjan yli. Vaikka Vaken laukassa olikin kohtalainen energia tahtoi puomiväli jäädä vähän pitkäksi ellei ensimmäiselle puomille päästy täysin optimipaikkaan. Vitsi taisi olla siinä että laukka olisi pitänyt saada vielä paremmin säilymään kulman läpi puomeille kääntäessä. Laukanvaihdot Vake sen sijaan teki puomeilla todella näppärästi ja riippumatta siitä miten puomien yli rämmittiin tai miten kuski selässä keikkui.

Seuraavaksi hurautimme pariin kertaan kavaletin ja pienen pystyn suoran linjan. Väli oli 17 metriä, mikä meni hyvin viidellä laukalla Vaken herätessä estelinjalla etenemään oikein pirteästi. Pystyesteen alla oli erikoisefektinä autonrenkaat maassa, ja näiden vaikutus näkyi siten että ensimmäisellä kerralla Vake veti päätään hypyssä tavallista alemmas. Esteen jälkeen se pääsi ensimmäisellä kerralla vähän oikaisemaan kaarretta, mutta kun muistin ratsastaa suunnitelmallisemmin päätyyn asti meni poni sinne ihan mukisematta.

Ratapiirros Annen käsialaa.

Seuraavissa tehtävissä päästiin keskittymään kääntämiseen. Aloitimme ratsastaen loivan kiemuran kahden esteen välillä (kuvassa 2-3), ja kohta tehtävään lisättiin vielä silmukka kolmannelle esteelle (4). Nyt piti esteiden jälkeen päästä ratsastamaan riittävän pitkään suoraan jotta kaarteisiin jäi riittävästi tilaa ja vielä seuraavallekin esteelle pääsi järkevällä tiellä. Nämä tehtävät onnistuivat meiltä oikein kivasti. Vake liikkui edelleen hyvin, vaihtoi laukat ja sain ratsastettua tiet ilman suurempia hankaluuksia. Kiemuralla ensimmäiseltä esteeltä toiselle taisin kyllä kääntää liikaa sisäohjalla sen sijaan että ulkopohkeella olisi ollut suurempi rooli. Silmukan kolmannelle esteelle sen sijaan sain mielestäni tehtyä oikein hyvin ja hätiköimättä eli satulassa istuen ja katseen ja ulkoapujen avulla kääntäen.

Sitten vuorossa oli kuuden esteen rata, johon kuuluivat myös äsken harjoitellut silmukka ja kiemura. Korkeudet pysyivät edelleen siellä 60 sentin tuntumassa. Vake lähti todella napakasti liikkeelle ja kahdelle ensimmäiselle esteelle se meni todella hyvällä imulla. Eipä tarvinnut eteen hoputella! Kolmoselle ehdin kääntää hyvin, mutta ponnistuspaikan jäädessä kauas aloin ajaa estettä kohti ja Vake ottikin vielä miniaskeleen. Silmukka päätyyn onnistui hyvin ja neloseste ylittyi sujuvasti, mutta 17 metrin väli rengaspystylle jäi nyt hieman pitkäksi ja otettiin jälleen miniaskel. Nyt en tosin yrittänytkään ajaa ja tuupata ja hyvä niin. Viimeiselle esteelle oli oikein ”ponitie”, eli tiukka kaarros uralta esteelle oikeassa laukassa, nipin napin suoristus esteen kohdalla ja suunnan vaihto vasemmalle kurvaten. En saanut tietä onnistumaan ihan nappiin, ja taas meni liikaa sisäohjassa roikkumiseksi mikä söi laukkaa. Este tuli Vakelle eteen liian nopeasti, ja kun se ei oikein paikkaakaan ehtinyt katsoa järkeväksi otimme puomin mukaan.

Onneksi saimme harjoitella radan päättänyttä hankalaa kiemuraa vielä erikseen. Nyt hyppäsimme esteen yli ensin oikeassa laukassa ja oikealle jatkaen. Heti putkeen jatkettiin soikeaa tietä samalle esteelle uudestaan, ja nyt käännyttiin hypystä vasemmalle kuten äskeisellä radalla. Sain käännökset esteelle onnistumaan tällä kertaa paremmin, ja Vake kääntyi esteeltä ketterästi niin oikealle kuin vasemmallekin ja tuli halutussa laukassa alas. Hienoa kun poni on näin hyvin juonessa mukana ja tietää pienestäkin vihjeestä kummassa laukassa pitää tulla esteeltä alas! Samaa estettä hypättiin vielä toiseen suuntaan eli vasemmassa laukassa vastaavanlaisella soikiolla pari hyppyä peräkkäin. Vaikeutena oli nyt se, että esteelle tultiin ikään kuin lävistäjälle ja oli ponille hieman yllättävää että käännyttiinkin esteen jälkeen tiukasti seinälle eikä jatkettu lävistäjää eteenpäin. Ensimmäisen hypyn jälkeen tulikin tehtyä hieman käsijarrukäännös sisäohjassa roikkuen ja ponin liiratessa ulkolapa edellä, mutta kun tulimme heti perään uusintahypyn onnistui käännös seinän kautta vasemmalle jo varsin mallikkaasti.

Tästä hyppelystä jäi positiiviset fiilikset, sillä tiukat kurvit onnistuivat viimeistään parin harjoittelukierroksen jälkeen hyvin ja poni liikkui mukavasti eteenpäin. Ehkä en ihan kaikkia näitä teitä uskaltaisi kisoissa kokeilla, mutta pienillä esteillä näitä oli hyvä harjoitella. Vake on nyt ollut tosi hyvä niin tällä kuin viime viikonkin tunnilla, eli liikkuu ja hyppää hyvällä energialla mutta ei ole kuitenkaan jännittynyt tai säpsy vaan rennolla mielellä. Jännittyneen ja ylivirtaisan vaiheen sekä lukuisten tahmailutuntien jälkeen tässä on viimein aika lailla sopiva energian ja rauhallisuuden yhdistelmä. Kun poni on näin hyvä niin pystyn itsekin ratsastamaan rennon reippaalla otteella, ja näin ollen toivottavasti olemme siinä hyvässä kierteessä jossa ratsastajan oikeanlainen mielentila edesauttaa ponin oikeanlaista mielentilaa sekä päinvastoin.