Lunta ja laukkaa

Lauantaina oli maastolenkin vuoro, ja sää olikin tätä ajatellen mitä mainioin. Lunta oli maassa vihdoin ihan kunnolla, ja lisääkin sateli taivaalta parin pakkasasteen lämpötilassa. Niinpä tämä oli oikeastaan ensimmäinen varsinainen talvimaastoni Vaken kanssa. Mukana oli yhteensä viisi ratsukkoa, ja suuntasimme aluksi tutulle reitille tietä pitkin maneesin ohi. Nyt kuitenkin jatkoimme tietä eteenpäin ohi tutun metsäänpoikkeamiskohdan, joten osaksi reissu sisälsi minulle uusia maisemia.

Menomatkalla laukkasimme lumisella tiellä ihan reilun pätkän rauhallista vauhtia. Tien päässä koukkasimme pienen lenkin lumisilla metsäpoluilla kahlaten, ja palasimme sitten tielle jota mentiin melkein koko paluumatka maneesille asti laukassa. Kotimatkalla laukkaa tulikin mittaukseni mukaan yli kilometrin verran putkeen. Vake meni koko reissun todella asiallisesti, ja vaikka se käynnissä tarkkailikin ympäristöä valppaana ei tänään säpsähdelty sen enempää puista putoavaa lunta kuin mitään muutakaan. Laukassa Vake oli ihanan tasainen ja mennä puksutti rennosti eteenpäin niin että kuskilla oli oikein turvallinen olo. Mikään kova kiire sillä ei tälläkään kertaa ollut, mutta yleinen vauhti pysyi sellaisena ettemme jääneet liian kauas jälkeen. Tässä kyydissä ehti rennosti nauttia lumisesta peltomaisemasta ja vauhdin tuottamasta viimasta korvissa.

Suurpiirteisen mittaukseni mukaan lenkin kokonaispituus oli 7-8 kilometriä, ja aikaa meni alle tunti. Ihana luminen maisema ja pitkät laukat takasivat sen että tallille palattiin hirmuisen hyvissä tunnelmissa. Tällaiset maastoreissut ovat niitä parhaita!