Talvi tuli Ouluunkin ja maisema on yhtäkkiä valkoinen. Pienessä pakkaskelissä oli mukava lähteä sunnuntaimaastoon, ja saimme Vaken kanssa seuraksi lenkille tarhakaveri Akun. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun lähdimme maastoon uudelta tallilta, mutta maastothan ovat toki samat kuin ennenkin kun ollaan vain kilometrin päässä entisestä tallista. Vake muuten oli saanut eilen koko laumansa kasaan, kun viimeisetkin ruunakaverit pääsivät muuttamaan uuteen talliin.
 |
| Uusi tarha, vanhat tutut kaverit. |
Vakelle laitettiin tänään hokit jalkaan, mutta tilsakumeja ei vielä ollut. Kumien puuttuminen asetti pieniä rajoitteita lenkille, sillä lumi oli kavioihin tarttuvaa laatua. Lähdimme ensin ravailemaan Hangaksentietä pitkin, ja alkumatkasta otettiin myös laukkaa tiellä. Tiellä oli hyvä mennä, kun tieroja ei tarttunut ja hokit pitivät. Laukattiin kuitenkin ihan rauhallista vauhtia, sillä hevosilla ei ollut kiire. Taitoimme sitten metsätaipaleen kankaan halki vastakkaisen puolen tielle. Luminen metsä oli tosi kaunis, ja käynnissä ehti katsella maisemia osuudella joka yleensä on hujahtanut nopeasti laukalla. Metsän puolella kuitenkin ongelmana olivat tierat varsinkin etukavioissa. Aikansa kasvettuaan lumipaakut putoilivat aina pois, mutta hidastivat ne silti menoa ja matkanteosta nauttimista. Lunta oli kuitenkin vain ohuesti ja alla hiekkaa, joten Vake ei liukastellut.
Tierojen kanssa tarpomisen jälkeen oli kiva päästä taas auratulle tielle, vaikka metsässä muuten miellyttävää olikin. Tässä kohtaa laskeuduin selästä ja irrotin lumipaakut kavioista raipan päällä sekä omalla kantapäällä nakutellen, jotta pääsimme jatkamaan tietä pitkin turvallisesti. Sitten vielä ravailtiin kotiinpäin, ja Vaken kanssa pikkaisen laukattiinkin Akua kiinni. Lenkkiin meni aika tarkalleen tunti, ja matkaa kertyi 7,5 kilometriä eli melko rauhallista oli vauhti. Tieroista miinusta mutta muuten oli mukavaa.
 |
| Parahiksi päiväheinille takaisin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti