Tänä torstaina meillä piti olla estevalmennus, mutta se jouduttiin perumaan kun vastoin ennusteita tulikin pakkasta ja kenttä kovettui. Menin silti ratsastamaan lisätunnille Viivillä koulua. Sileän treeniähän Viivin kanssa nimenomaan tarvitaankin yleisen kontrollin parantamiseksi.
Aluksi menimme hieman pohkeenväistöjä uraa pitkin käynnissä ja ravissa. Käynnissä Viivi väisti oikein mukavasti, mutta ei se kyllä niskasta lähtenyt myötäämään ollenkaan. Ravissa takaosa oli huomattavasti hankalampi saada poikittamaan, ja Viivi pyrki juoksemaan pois tehtävästä. Jonkinlaista loivaa väistöä sain sen silti ravissakin tekemään. Harjoitusravissa istuminen osoittautui aika vaikeaksi, koska Viivi liikkui selkä alhaalla ja harppoi menemään turhan kiireisesti.
Verryttelyn jälkeen saimme lopputunnin keskittyä pyöreyden hakemiseen sekä tuntuman hyväksymiseen. Viivillä nimenomaan tuntuman hyväksyminen ja niskasta myötääminen ovat kompastuskivi, eli nyt pureuduttiin aivan ydinongelmaan. Ensin koetettiin pysähdyksessä saada hevonen myötäämään ohjalle, mutta Viivi ei tätä hommaa sisäistänyt alkuunkaan vaan jäkitti vastaan entistä pahemmin. Liikkeessä myötääminen lähti pikkuhiljaa onnistumaan paremmin. Ohjeena oli määrittää ohjalla raamit kaulalle ja pitää vähän vastaan kunnes hevonen hoksasi myödätä. Samalla koetin myös puuttua vinouksiin sekä taivuttaa ympyröille, ja etuosan ohjaamisen lisäksi pohkeet saivat olla mukana myös ratsastamassa eteen kohti tuntumaa. Käynnissä Viivi alkoi jo myödätä niskasta, ja silloin tietenkin hölläsin ohjasta myös omasta puolestani. Kun käynnissä tuli hyviä hetkiä otettiin mukaan siirtymisiä harjoitusraviin sekä takaisin, ja ravissa jatkui sama työstäminen. Selvästi Viivi alkoi hoksata jutun juonta ja tuli pehmeästi kuolaimelle aina hetkittäin, jopa vähän venyttikin kaulaansa. Pidemmillä ravipätkillä se tosin alkoi ennen pitkää taas kipittää liian lujaa, ja silloin katosi tuntuman pehmeys ja niskan pyöreys.
Lopuksi ratsastimme ravissa voltteja sekä pohkeenväistöä kentän keskeltä uraa kohti. Edelleen tavoitteena oli hevosen pysyminen pehmeästi kuolaimella. Viivi pysyi volteilla ihan mukavasti paketissa, ja pituushalkaisijalle kääntäessä se oli jopa ihan hallinnassa, mutta kun edessä avautui koko kentän verran tyhjää tilaa niin taas se lähti juoksemaan pidätettä vastaan. Pari väistöä onnistui lopulta vähän paremmin kuunnellen, mutta kyllä tämä pidätteen läpimeno ja odottaminen olivat vielä haasteita etenkin silloin kun lähdettiin pois pikkuvoltilta. Viivi kyllä liikkui enimmäkseen pyöreällä niskalla ja pehmeällä tuntumalla vastaan jäkittämättä, mutta tästä huolimatta se lähti edelleen välillä kouhottamaan eteenpäin ja kontrollin joutui etsimään uudestaan. Pitää kuitenkin olla tyytyväinen edes niihin pieniin hetkiin jolloin Viivi todella malttoi jäädä ravaamaan alleni kaikessa rauhassa ja kevyen oloisena.
Kuten olin arvellut, Viivissä oli sileälläkin minulle haastetta. Pidätteiden läpimenoa ja kontrollia pitäisi parantaa edelleen, ja ongelmat olivat aika lailla samat kuin estetunnilla eli Viivin lähtiessä posottamaan en kykene sitä istunnalla pitämään kasassa. Tuntumaan kylläkin tuli nyt huomattavasti parannusta, eli kun pidin vähän vastaan Viivin vastustaessa niin lopulta pääsimme molemmat myötäämään ja rentoutumaan. Alun jäykkäniskaisuudesta ja vastustelusta päädyttiin tunnin aikana pehmeästi kuolaimelle, joten pientä edistystä tässä selvästi tapahtui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti