Tiistaina Tallinmän tunnilla menin tuttuun tapaan Vakella. Jatkoimme pyöreäksi ratsastamisen teemalla, ja teimme siirtymisiä sekä ympyröitä. Kenttä oli sula joskin märkä, joten tänään pystyttiin menemään kunnolla kaikissa askellajeissa.
Vake oli edelleen vähän raskas ja jähmeä niskastaan kuten viime viikollakin. Lähdin työstämään suoruutta ja taipumista pyrkien saamaan etuosan kulkemaan ympyröillä samaa uraa takaosan kanssa sekä asetuksen rehellisesti läpi. Kesti kuitenkin puoleenväliin tuntia ennen kuin alkoi tapahtua merkittävää muutosta ja Vake oikeasti keventyä edestä. Siihen asti se makaili ohjalla. Voin kyllä syyttää itseäni, sillä ratsastin aivan liikaa kädellä värkäten enkä selkeillä avuilla joille Vake olisi voinut myödätä oikein. Ehkäpä ei olekaan kyse siitä että Vake ei ole ihan niin hyvä kuin on parhaimmillaan ollut, vaan siitä että olen taantunut ratsastamaan sitä huolimattomammin. Sisäkäden vieminen sään yli oli taas hyvä esimerkki siitä kuinka yritin laiskotella ja oikaista. Nyt kuitenkin tiesin tämän tarkoittavan tarvetta tehokkaammalle sisäpohkeelle, joten yritin vastusta kiusausta siirtää sisäkäsi ristiin ja ratsastaa sen sijaa sisäpohjetta paremmin läpi.
Laukka oli se askellaji, jonka ansiosta Vake vihdoin alkoi liikkua irtonaisemmin ja ryhdikkäämmin. Teimme laukannostoja ravista kääntyen laukassa keskiympyrälle, ja uralle palatessa siirryttiin takaisin raviin sekä tehtiin päädyissä voltit käynnissä. Sen jälkeen kun otin laukkaa keskiympyrällä muutaman kierroksen putkeen alkoi etuosa tuntua kevyemmältä ja Vake myödätä oikeasti pyöreäksi ravissa. Vaikka ravi toimi nyt kivasti niin laukassa piti tehdä enemmän töitä. Oikeassa laukassa Vake puski menemään sisälapa edellä, ja ensin tarkastin että en ollut sisäohjassa kiinni. Niinpä hellitin sisäohjan lähes kokonaan pois ja sitten mentiinkin ulos asettuen. Sisäohjasta päästämällä ulko-ohjan tuntuma parani ja Vake lähti tulemaan pyöreämmälle niskalle. Edelleen kuitenkin ongelmana oli sisäkyljelle puskeminen sekä se, miten asetuksen saisi pehmeästi sisäpuolelle. Itse olisin ehkä tyytynyt puksuttamaan tällä lailla ulko-ohjan varassa, mutta onneksi tämä ei kelvannut opelle vaan sain käskyn asettaa paremmin oikealle. Niinpä lähdin sitten etsiskelemään uudestaan oikeaa ohjaa ja asettamaan sisäänpäin. Kun ulko-ohjalle oli löytynyt jämäkkä tuntuma ja sisäohja tuli mukaan tarpeeksi kevyenä sekä sisäpohkeen tukemana niin yhtäkkiä laukattiinkin mukavasti oikealle asettuen ja ilman sisään puskemista. Muotokin parani heti kun asetuksen sai läpi ja sisälavan oikealle paikalleen.
Oikea laukka oli tänään mukavan energistä ja tarmokkaasti pyörivää, mutta vasen jäi vähän huonommin rullaavaksi. Myös laukannostot olivat vasemmalle lötkömpiä. Silti vasemmassakin laukassa tuli mukavia pyöreitä pätkiä asettuen ja ulko-ohjalle tukeutuen, mutta takaosaa olisi kyllä voinut aktivoida vielä lisää. Aluksi Vakella tuntui olevan pieniä aikeita liirata ympyrältä ulos oikealle, mutta se ei kuitenkaan alkanut tätä tosissaan yrittää. Edellisellä tunnilla se olikin kuulemma tehnyt vanhoja tuttuja ympyrältä murtautumisia, joten ope käski ottaa raipan varuilta ulkokäteen. Ulkoavuilla tehokkaasti ratsastaen suoruus parani ja vasen laukka alkoi pyöriä vähän paremmin. Hoksasinkin että Vake ei ole pitkään aikaan tehnyt kanssani ympyrältäkarkaamistemppuja, joten ehkä ulkoavut ovat alkaneet olla alitajuisesti paremmin mukana.
Lopputunnista Vake liikkui huomattavasti alkua paremmin, ja hiukan se venytti myös eteen ja alas. Lopulta olin ihan tyytyväinen siihen millaiseksi meno tunnin aikana kehittyi, siitäkin huolimatta että ratsastuksessani esiintyi myös heikkoja hetkiä jolloin päädyttiin epämääräisen nysväämisen osastolle. Etenkin laukassa sain kuitenkin tsempattua sopivaa napakkuutta ja tekemisen meininkiä, mistä palkintona oli asiallisia laukkapätkiä ympyrällä. Verrattuna viime perjantain möngerryslaukkaan tämä oli jo paljon, paljon parempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti