keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Toimivia pätkiä ja tuijottelupätkiä

Keskiviikon tunnilla sain treenailla Peralla koulukisoja varten. Sunnuntaina olisi siis tarkoitus mennä A-merkin kouluohjelma. Vähän kyllä epäilyttää mitä siitäkin mahtaa tulla, mutta yhtä lailla Pera jaksaa tuijottaa ja kauhistella tuomaria oli luokan vaikeustaso mitä hyvänsä. Tänään sainkin jo pientä esimakua Peran mahdollisista tuijotteluista, sillä katsomopääty ja etenkin sen toinen nurkka olivat tänä iltana epäilyttäviä.

Aloitimme kuviolla, jossa mentiin molemmista päädyistä käynnissä keskihalkaisijalle ja siitä pohkeenväistöä noin 5 metriä uraa kohti. Tästä siirryttiin raviin ja käännyttiin keskiympyrälle. Myöhemmin otettiin ympyrällä myös laukkaa. Väistö oikeassa kierroksessa lähti kulkemaan kohtuullisen hyvin, ja asteittain siihen tuli pientä pyöristymistäkin. Vasemman kierroksen väistöissä poikitus oli sen sijaan nihkeää, ja syynä tähän oli kuulemma erityisesti se että olin kiinni sisäohjassa. Hellittämällä sisäohjan ja ratsastamalla pidätteet paremmin ulkoa tuli ehkä jotain parannusta, mutta kovin letkeää ja sujuvaa väistöä ei saatu tehtyä. Ravi lähti liikkeelle odotetun nahkeasti, sillä takaosa ei ollut vielä läheskään hereillä. Oikeassa kierroksessa sisälapa puski vinoon aika paljon, ja koko hevonen oli kiemurana kun sisäpohje ja asetus eivät olleet alkuunkaan läpi. Vasemmassa kierroksessa pääsin ratsastamaan ravia paremmin tuntumaa kohti, ja hevonen alkoi löytyä ulko-ohjalle. Raviin tuli imua ja letkeyttä pikkuhiljaa lisää. Laukassa meno olikin sitten oikein mukavaa, ja muoto varsin tasainen.

Tunnin toisessa kuviossa ratsastettiin pituushalkaisijalle ravissa ja pysähdyttiin kentän keskelle. Pysähdyksestä nostettiin suoraan laukka, ja uralla pitkän sivun alussa tehtiin kulmaan laukkavoltti. Voltin jälkeen siirryttiin raviin, ja pitkällä sivulla ratsastettiin keskiravia. Pera alkoi taas hyvin pian ennakoida pysähdyksiä, joten pysähdykseen tullessa nenä nousi ylös vaikka muuten pituushalkaisijalle päästiin hyvässäkin muodossa. Laukan myötä Pera alkoi olla paremmin hereillä, ja se näkyi nyt ravissakin. Laukannostoissa meinasi loppua vähän usko kesken, kun ne piti tehdä suoraan pysähdyksestä. Niinpä sorruin kallistelemaan etunojaan, mutta silti Pera nosti laukat aika kuuliaisesti. Kannuksista oli varmasti paljon apua tässä kohtaa. Sain myös ongelmitta nousemaan aina haluamani puolen laukan, vaikka nyt oltiinkin kentän keskellä ilman tukea suuntaan tai toiseen. Pituushalkaisijalta päätyyn tullessa Peralla alkoi aina tuijottelu, ja juuri tuijotuskulmaan oli tarkoitus tehdä laukkavoltit. Niinpä voltilla sai ratsastaa ihan topakasti pohkeella, jotta Pera ei jähmettynyt tai alkanut puskea päädystä poispäin. Käsi olisi saanut volteilla olla varmasti pehmeämpi, sillä Peran höpsöillessä päädyin rajoittamaan sitä ohjalla vähän liikaakin. Keskiravin suhteen ohjeena oli tehdä lisäys vähitellen ravia kasvattaen sekä pitää ulko-ohja tukena. Kovin liitävää tai suurta keskiravia en Perasta löytänyt, mutta se kuitenkin pidensi askelta melko hyvin tuntumalla. Kun pyöreys säilyi eikä hevonen jännittynyt niin keskiravissa pystyi kohtuullisesti istumaankin.

Loppuraveissa huomasin ilokseni, että oikea puoli oli nyt läpi ja Pera tuntui suoralta. Niinpä tuntuma oli mukavasti kahdella ohjalla ja hevonen niiden välissä, mikä ei todellakaan ollut tilanne vielä tunnin alkupuolella. Vasta ollessaan suorempi Pera alkoi liikkua ravissa tasaisen pyöreänä, ja toki tähän vaadittiin myös aktiivisuutta takaosassa. Tänään siis tuntui siltä, että alan saada ravinkin ratsastamiseen edes välillä jotain ideaa. Silti en kyllä tiedä itkisikö vai nauraisiko ajatukselle helppo A -radan suorittamisesta kisoissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti