perjantai 13. marraskuuta 2015

Urakalla lävistäjiä

Perjantai-iltapäivä kului taas Artsin valmennuksen merkeissä. Menin Vakella kahden ratsukon tunnilla Annen ja Hempan kanssa. Kävelimme kilometrin matkan kotoa maneesille nyt viimeistä kertaa, sillä sunnuntaina tapahtuu Tallinmäen hevosten muutto pysyvästi maneesin yhteydessä olevalle uudemmalle tallille. Maneesin pohja oli vaihdettu sitten viime viikon, mutta ihan valmis ja viimeistelty se ei vielä ollut vaan tällä hetkellä tilapäisesti varsin pehmeä ja upottava. Niinpä tällä kertaa menimme hevosia säästellen, eli kävelimme melko paljon ja laukkaa otettiin vain lyhyissä pätkissä.

Olosuhteiden vuoksi emme siis aloittaneet reippailla ravi- ja laukkaverryttelyillä, vaan käyntiväistöillä. Ratsastimme pohkeenväistöjä lävistäjillä ja lisäksi pääty-ympyrällä sekä pitkällä sivulla ravattiin. Vake tietysti käynnistyisi aina parhaiten laukkaamalla, joten suoraan käynnissä oli hankalampi lähteä työskentelemään. Poikitus onnistui kyllä, mutta väistöön olisi haluttu vähän sujuvampaa ja vilkkaampaa askellusta sekä jopa loivempaa poikitusta niin että ajatus eteen säilyisi. Käyntiväistöissä Vake tyypillisesti keskittyy menemään liiankin tosissaan sivulle sen sijaan että muistaisi myös edetä, joten piti vähän hienosäätää jotta saatiin tarpeeksi loiva poikitus.

Ravissa ja laukassa jatkoimme edelleen lävistäjien ratsastamista. Nyt tulimme lävistäjille harjoitusravissa, ja kentän keskellä nostettiin lävistäjälle uuden suunnan laukka. Laukassa jatkettiin tilanteen mukaan joko ympyrä päätyyn tai suoraan seuraava pitkä sivu, minkä jälkeen palattiin raviin ja uudelle lävistäjälle. Vaken ravi ei pehmeässä hiekassa ollut parhaimmillaan, eikä poni jaksanut kantaa itseään kovin ryhdikkäänä. Urhoollisesti se kuitenkin puursi eteenpäin, ja vasemmassa kierroksessa tuli myös paremmalta tuntuvia, kevyempiä hetkiä. Ehkä hieman yllättäen vasemman laukan nostot sujuivat näppärämmin. Minulla oli kannukset jalassa, ja niiden ansiosta pohjeapuun tuli sopivaa napakkuutta niin että Vake nosti laukan täsmällisesti. Oikean laukan nostot kuitenkin vaikeutuivat, kun ei ollut seinän tukea ja Vake pääsi nostoon tullessa puskemaan lävistäjältä vasemmalle. Tämän sivuliirauksen seurauksena noston ajoitus meni pieleen eikä laukka noussut täsmällisen napakasti, ja jos taas aloin terävöittää nostoa raipalla nosti Vake sitten väärän laukan. Ohjeena oli pitää raippa ulko- eli vasemmassa kädessä ja pitää poni linjalla vasemman pohkeen avulla. Lisäksi nosto kannatti aikaistaa ja tehdä jo hieman ennen lävistäjän keskipistettä jotta Vake ei ehtinyt niin pahasti liirailla. Pienen säätämisen jälkeen tämänkin suunnan nosto onnistui lopulta tyydyttävästi.

Lopuksi menimme vielä laukkalävistäjiä. Laukka nostettiin ravista lyhyen sivun keskellä ennen lävistäjälle kääntymistä ja uralle tullessa siirryttiin raviin. Molempien suuntien laukat nousivat nyt hyvin, ja etenkin oikea laukka oikein näppärästi ja täsmällisesti kun apuna oli seinän tuki. Vasemman laukan lävistäjä meni ihan sujuvasti ja laukka säilyi helposti loppuun asti, joten tätä ei montaa kertaa tarvinnut tulla. Ongelmasuunta eli oikean laukan lävistäjä vaati jälleen enemmän viilausta, mutta tänään Vake ei edes yrittänyt vaihtaa laukkaa. Ehkä upottava pohja ei houkutellut vaihtoihin. Nyt kuitenkin vaikeutena oli laukan hyytyminen lävistäjän loppua kohti sekä oikealle liiraaminen niin että ei päästy kohti haluttua kirjainta vaan ajauduttiin linjalta sivuun. Ohjeena oli kääntää lävistäjälle pari metriä ohi kirjaimen, jolloin linja oli helpompi kohdistaa oikein. Kun ei sivuliirauksen kanssa tarvinnut tapella niin helpottui myös laukan energian säilyttäminen. Pari kertaa pääsimme oikein asiallisesti uralle asti sujuvassa laukassa, ja muillakin kerroilla laukka hyytyi vasta aivan lävistäjän lopussa. Nyt ei esiintynyt lainkaan sellaista jumittamista kuin tämän suunnan lävistäjillä yleensä, eli nämä lävistäjät todellakin onnistuivat paremmin kuin ehkä koskaan.

Vaken muoto ja liikkuminen eivät olleet tänään missään askellajissa parhaimmillaan, mutta on ymmärrettävää ettei Vaken voimat oikein riitä tällaisella pohjalla. Itse tehtävien suorittaminen kuitenkin meni ihan mukavasti, ja erityisesti laukkalävistäjät antoivat aihetta tyytyväisyyteen. Maneesissa on ollut nyt parilla kerralla hankalampi saada esiin yhtä toimivaa liikkumista kuin kentällä, mutta jospa lyyti alkaa taas kirjoittaa kun pohja on viimeistelty ja muutenkin totutaan kunnolla maneesieloon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti