torstai 31. joulukuuta 2015

Herätys talviunilta

Tämän viikon Artsin valmennus oli torstaiaamuna, joten uudenvuoden aatto alkoi Vaken kanssa tiukalla treenillä. Ennen tunnin alkua ehdimme verrytellä hieman itsenäisesti, ja totesin ilokseni että Vake tuntui sentään paljon paremmalta kuin eilen. Jotain hyötyä oli eilisestä työskentelystä ollut, sillä nyt ravi tuntui heti alkuun ravilta eikä epämääräiseltä töltintapaiselta mönkimiseltä. Vake alkoi olla enemmän oma itsensä, eikä liikkunut enää niin selättömästi. Omatoiminen verryttely sujui siis ihan rennoissa merkeissä, ja aloin ajatella ettei valmennuksesta ehkä sittenkään tulisi aivan katastrofia.

Ratsastimme tänään keskiympyrällä, jolta käännettiin molempiin päätyihin pienemmät voltit ulospäin. Ensin menimme isolla ympyrällä käyntiväistöjä ja ravasimme pikkuvoltit, sitten myös väistätykset tehtiin ravissa. Väistöä mentiin lyhyissä pätkissä ja pitkän sivun kohdalla uraa sivutessa suoristettiin, myödättiin ja ratsastettiin hieman eteen. Tästä palattiin taas nopeasti väistöön ennen suoristusta ja ulos voltille kääntämistä. Vake väisti käynnissä vasempaan kierrokseen aika mukavasti, ja pyöristyi ja keveni väistön aikana. Väistättävä pohje piti pitää edessä satulavyön kohdalla, ja ajatus oli väistättää myös etujalkoja ristiin eikä vain puskea takaosaa poikitukseen. Sekä käyntiin että raviin kaivattiin kuitenkin terävyyttä ja aktiivisuutta, ja varsinkin ravivolteilla sai olla ratsastamassa topakasti eteen jotta takapää alkoi työskennellä edes vähäsen. Saimme kyllä ulkopuolista apuakin, kun Artsi hätisteli edelleen puoliksi talviunilla uinailevaa Vakea myös maasta käsin. Löytyihän sieltä lopulta sekin vaihde, että ravi alkoi kuljettaa meitä itsestään eteenpäin ja pääsin eroon jatkuvasta puskemisesta.

Raviväistöt olivat vähän nihkeämpiä, eikä Vake pysynyt niissä niin rennon pyöreänä. Volteilla haluttiin edelleen terävyyttä takajalkoihin. Hetkittäin Vake ravasi mukavan ryhdikkäänäkin, mutta valahti taas ennen pitkää raskaammaksi edestä ja lötköksi takaosasta. Olin itse ihan tyytyväinen siihen miten poni nyt liikkui ja työskenteli verrattuna eiliseen, mutta vielä haluttiin enemmän liikettä irti. Raipalla sai hipsutella takaosaa hereille tuon tuosta. Ympyrätyöskentelyn jälkeen ratsastettiin hetki myös uraa ympäri siten, että lyhyet sivut mentiin kaarevasti takaosaa ulos väistättäen ja pitkillä sivuilla venytettiin askelta eteen. Vake tuntui päädyissä väistäessä melko notkealta ja pehmeältä, mutta ei se kyllä edelleenkään venyttänyt ravia kunnolla. Liikkeeseen olisi pitänut saada kasattua paljon enemmän energiaa ja vieteriä, joka olisi sitten ponnauttanut meidät ryhdikkääseen ravilisäykseen.

Palasimme takaisin samalle ympyräkuviolle, ja nyt aloimme ratsastaa ravivolteilta ympyrälle kääntyessä laukannostoja. Onnistuneesta nostosta laukkaa sai jatkaa hetken keskiympyrällä eteenpäin, ja lötkömpien nostojen jälkeen palattiin puolikkaan ympyrän jälkeen raviin ja voltille valmistelemaan uutta nostoa. Voltilta tullessa oli tärkeää ensin suoristaa hevonen kohti seinää ja nostaa vasta tämän jälkeen. Nostotkin jäivät meillä tänään vähän hitaiksi, eli takaosa ei ollut ihan kunnolla mukana eivätkä nostot tulleet pyöreästi ylämäkeen vaikka Vake nostoapuihin melko täsmällisesti vastasikin. Sain ohjeeksi herätellä volteilla ravin oikein energiseksi, jotta nostoihin päästiin terävämmin liikkuen. Ympyrällä laukatessa piti edelleen herätellä takaosaa, ja tässä tuli ihan mukaviakin hetkiä kun Vake alkoi todella laukata ja hakeutua pyöreäksi. Työskentelimme laukassa vielä uraa pitkin, ja pyöreyttä alkoi kyllä löytyä kun huolehdin pohkeilla sujuvuudesta ja tein ohjeiden mukaisia vasta-asetuksia päädyissä. Muoto alkoi siis löytyä, mutta ajoittain laukassa oli pientä nelitahtisuuden tunnetta joka tuli hitaasta takaosasta.

Valmennustunti tuli kyllä erittäin tarpeeseen! Vake oli tänään lötkömpi kuin mitä se on parhaimmillaan ollut, mutta saatiin se sentään heräteltyä syvimmästä talviunesta töihin. Nyt Vake alkoi jo tuntua suunnilleen omalta itseltään ja liikkua pyöreänä oikein päin. Askelta ei saatu oikein venymään, vaikka sitä edellisillä valmennuskerroilla on jonkin verran pohjustettu. Välissä olleen pienen tauon vuoksi tämän voi antaa anteeksi. Jatketaan säännöllistä jumppaamista, niin eiköhän pienen notkahduksen jälkeen päästä taas pikkuhiljaa eteenpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti