keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Kun ei niin ei

Keskiviikon tunnille sain uudestaan Elmon, tällä kertaa koulutunnille. Ohjelmassa oli voltteja sekä siirtymisiä. Aloitimme ratsastaen kummallekin pitkälle sivulle kaksi volttia, toisen käynnissä ja toisen harjoitusravissa. Lisäksi työskenneltiin pääty-ympyrällä hakien ravissa venytystä eteen ja alas. Pääty-ympyrällä otettiin myös laukkaa, ja lopuksi mukaan tulivat siirtymiset käynnin ja laukan välillä sekä 10 metrin laukkavoltit.

Heti alkuun ope selitti miten asetus tuli volteilla ratsastaa: ensin asetus sisään, sitten asettavalla ohjalla pieni myötäys ja samalla pohkeesta eteen. Tätä periaatetta lähdin sitten Elmonkin kanssa koettamaan, mutta törmäsin saman tien useampaan perustavanlaatuiseen ongelmaan. Elmo oli hidas, eikä vastannut sen enempää pohkeeseen kuin raipan napautuksiinkaan. Päädyin puskemaan sitä eteenpäin koko ajan, mikä oli tietysti erittäin huono ratkaisu. En vaan nähtävästi raaskinut käyttää niin ronskeja apuja, että Elmo olisi ihan oikeasti alkanut reagoida eteen. Poni oli myöskin jäykkä kuin mikä, ja ravi tuntui aluksi aivan mahdottomalta töksötykseltä. Isolla pääty-ympyrällä Elmo suostui liikkumaan hieman paremmin, mutta pienille volteille se hyytyi täysin. Ope muistutteli että sisäohjassa ei saa roikkua, mutta kun päästin sisäohjan pois niin mentiin vaan nenä ulos kääntyneenä. Tosi vaikea oli hallita istuntaakaan kun Elmo mennä juputti kulmikasta ravia väärinpäin ja etenemättä askeltakaan omaehtoisesti.

Laukka pääty-ympyrällä oli sekin kauhean laahaavaa ja vastentahtoista. Ope patisteli edelleen myötäämään sisäkädellä jotta Elmo saisi vapautta laukata. Kun heitin sisäohjan pois ei Elmo sitten meinannutkaan kääntyä ympyrälle, eli ulkoavut eivät olleet tarpeeksi vahvat. Laukka ei lähtenyt yhtään rullaamaan, mutta silti muutama kierros laukkaympyrällä sai Elmon käynnistymään niin että ravi alkoi sujua hieman paremmin eteen. Samalla niska alkoi myödätä, ja ravissa oli sentään joitain parempia pätkiä Elmon liikkuessa hieman pehmeämmin ja pyöreämmin. Tällöin kuitenkin muoto tahtoi painua aivan liian matalaksi ja syväksi. Pohkeillahan se niska ja etuosa olisi pitänyt nostaa ryhdikkäämmäksi, mutta eipä Elmo edelleenkään reagoinut pohkeesta yhtään eteen.

Laukka oli päivän toivottomin askellaji, joten käynti-laukka-käyntisiirtymiset ja laukkavoltit eivät kuulostaneet kovin helpolta tehtävältä. Laukannostoissa Elmo tahmasi, ja lähti helposti vain raville. Yritin tuupata sitä istunnalla, ja samalla nostin tahattomasti sisäkättä ylös. Sisäkättä piti siis taas rentouttaa, ja ope neuvoi jopa asettamaan vähän ulos. Laukannostot käynnistä onnistuivat aina vasta toisella yrittämällä, eli ensin käytiin ravissa ja vasta kun jarruttelin takaisin käyntiin sain annettua topakammat avut joilla päästiin laukkaan asti. Laukkavoltit sain juuri ja juuri käännettyä, mutta ei niillä voinut oikein muuta kuin tuupata ponia pysymään laukassa eikä asetuksia sun muita hienouksia ehtinyt ajatellakaan.

Eipä ollut mikään mieltäylentävä tunti. Parempiakin kertoja on Elmon kanssa nähty, ja yleensä se sentään jossain vaiheessa herää liikkumaan paremmin. Nyt ei ollut sellaisesta tietoakaan. Ainoa positiivinen muutos mikä tunnin aikana tapahtui oli että poni alkoi kävellä väli- ja loppukäynneissä pitkin ohjin sujuvasti (alkukäynneissä se liikkui vielä kuin liisterissä). Opekin tuumasi että olipas Elmo vastahankainen tänään, ja arveli jopa että voisiko poni oireilla vastikään tehtyä madotusta. Kaikki olisi lähtenyt siitä että olisin saanut Elmon liikkumaan jollain konstilla itse eteenpäin ilman jatkuvaa työntämistä, mutta jäi keksimättä miten sen olisin tehnyt. Kyllä Elmo vaan sunnuntaina estekisoissa esitti mukavan sujuvaa, kolmitahtista laukkaa ja liikkui ihan itse. Mitenkähän sen saisi syttymään samalla lailla sileällä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti