Kuski pystyyn ja poni eteen ja kiinni

Tiistain estevalmennuksessa olin vähän puolikuntoisena mukana. Pieni flunssa oli vaivannut pari päivää, ja kyllä sen sitten huomasi tuupatessa Vakea läpi haastavien tekniikkatreenien. Nämä on niitä kertoja, kun muistaa että kyllä ratsastajan hyvä peruskunto on olennaisen tärkeä tekijä hyvissä suorituksissa. Kun se oma kunto on tilapäisesti vähän huonompi niin ei sitä vaan suorita tässä lajissa parhaimmillaan. Ajatukseni oli tänään välttää kaikkea ylimääräistä eteen puskemista, ja laitoinkin kannukset jalkaan. Kuten arvata saattaa suunnitelma ei ihan toteutunut, vaan puskemisen puolelle kyllä mentiin monessa kohtaa.

Verryttelyjen jälkeen aloitimme oikeassa laukassa maapuomeilla ratsastaen molemmissa päädyissä kahden puomin sarjan yli ja näiden välille kaarevan tien. Kamppailin melko paljon Vaken vinouden kanssa, sillä poni tuntui liikkuvan koko ajan vasemmalle taipuneena ja oikeaa kylkeä sisään puskien. Tämä vaikeutti selvästi kaikkea tekemistä tänään, alkaen laukan laadusta ja täsmällisestä kaarteen ratsastuksesta. Puomeille ei ensin meinannut askel sopia, mutta homma alkoi sujua paremmin kun laukka tuli edes vähän paremmin takajalkojen päälle. Huomasin kyllä pian, että puomeille osuttiin paremmin jos istuin pystyssä ja ratsastin etuosaa ylös kevyeksi. Silti piti vielä monta kertaa kokeilla hyökätä itse eteen ja tuupata poni etupainoisena eteenpäin askeleen sopiessa huonosti. Monella hevosella tällainen ratkaisu voisi viedä onnistuneesti puomien yli, mutta Vake ei vain veny enää toisen puomin yli jos ensimmäinen on menty etupainoisena ja kömpelösti eteen venyttäen.

Seuraavana tehtävänä oli lähestyminen ravipuomisarjalla ristikolle ja hypyn jälkeen jatko laukalla vielä kahden puomin yli. Odotetusti Vakella ei tahtonut eteenpäinpyrkimys riittää tällaiseen tehtävään. Ravilähestymisellä hypystä tuli niin hidas, että ponilla ei ollut yhtään imua venyä ristikon jälkeisten puomien yli. Hypyssä se myös veti nenän aivan maahan, ja eihän tällaisesta asennosta voinut eteen päästäkään. Kömmittyämme muutaman kerran Pia käski laukata uraa pitkin ja ottaa laukan pois vasta vähän ennen ravipuomeja, sekä läpäyttää hypyssä raipalla jotta matka jatkui terävästi eteenpäin. Kun oikein hätisteltiin niin Vake ei enää malttanut pysyä puomeilla ravissa vaan taituroi ne puolittain laukalla, mutta alkoipa se myös hypätä napakammin ja venyä laukkapuomien yli. Kyllä se tähän tehtävään venyi ihan helpostikin, kun vaan viitsi!

Harjoittelimme erillisenä tehtävänä vielä linjaa, jossa kulman tienoilla oli kavaletti, tästä loivasti kaartaen kolme laukkaa kahden ristikon sarjalle kahden laukan välillä ja sarjalta taas kaartaen kolme laukkaa kavaletille. Vakelle tosin suosiolla otettiin joka väliin askel lisää, sillä se ei tähän tehtävään olisi kyennyt järkevästi venymään. Menimme siis 4+3+4 laukkaa, ja tästä tuli meille lyhennystehtävä. Ihan tarpeeksi ei laukka heti lähtenyt lyhenemään, vaan etenkin kolmen askeleen väli oli ahdas. Neljä laukkaa mahtui kaareviin väleihin paremmin kunhan aloin ratsastaa kaarteen hieman laajempana. Nyt oli erityisen tärkeää päästä suoristautumaan hyppyjen jälkeen heti pystyyn. Pystyssä istuminen on se kaikkein keskeisin keino auttaa Vakea mahtumaan tällaisiin ahtaisiin väleihin, ja pelkkä ohjalla taakse ratsastaminen ei auta jos kuski on etukenossa. Niinpä oltiin korjaamassa yhtä perusvirhettäni, ja korjaamista siinä olikin ennen kuin kroppa alkoi suoristua edes vähän nopeammin. Vaken ominainen nenä alhaalla -hyppytyyli tietenkin tekee tästä vaikeampaa, mutta yhtä lailla se tädin ominainen etukeno tekee Vaken hyppäämisestä vaikeampaa.

Lopuksi menimme kaikki tehtävät yhteen putkeen ratana. Rata hypättiin kahteen kertaan, ja toisella kierroksella ristikot taisivat olla hieman korkeampia. Keskeltä 70-80 sentin korkuiset jyrkät ristikot vaativat kyllä ponilta jo vähän hyppäämistäkin. Kavalettien ja ristikoiden linjaa (2-4 sekä 9-11) menimme Vaken kanssa edelleen neljän ja kolmen laukan väleinä, mutta toisella pitkällä sivulla olevia 16 metrin linjoja maapuomeilta ristikolle (6-7) ja ristikolta pystylle (7-8) mentiin mekin neljällä laukalla. Näihin väleihin siis vaadittiin selkeää eteenratsastusta. Meno oli kyllä paratunut alkutunnista, ja selvitimme tutuksi tulleet tehtävät ihan kohtuullisesti. Nyt sain kavalettien ja ristikoiden linjalla jo ylävartalon paremmin pystyyn sekä hypyissä että niiden jälkeen, ja ahtaat välit onnistuivat luontevammin. Jälkimmäisellä ratakierroksella tämä tehtävä meni oikeassa laukassa jo suorastaan hienosti.

Ravipuomilähestymisen lävistäjäristikolle Vake meni taas hieman hätäillen ja laukkaan sotkien, mutta ristikko ylittyi napakasti ja sen jälkeisillä puomeilla ei ollut enää ongelmia. Sitten pitikin laukka saada lähtemään heti kunnolla eteen, sillä päädystä kaarrettiin jo 16 metrin linjoille. Vake venyi eteen yllättävänkin hyvin, ja sujuvasti neljällä laukalla mentiin sekä kaareva että suora linja. Tämän jälkeen tehtävänantona olisi ollut laukata pääty-ympyrä, mutta epähuomiossa tämä jäi minulta tekemättä ja jatkoin kasiesteeltä suoraan seuraavalle kavaletille, jolle pitikin jo saada laukka kiinni ja poni mahtumaan kavalettien ja ristikoiden väliin lisäaskelten kanssa. Ehdin ajatella, että onpas tässä hankala paikka kun laukkaa täytyy näin nopeasti säätää ihan ääripäästä toiseen, mutta Vake lyheni hyvin ja selvisimme ihan kunnialla. Viimeinen tehtävä eli kaareva kuuden laukan linja ristikolta maapuomeille (12-13) oli sikäli haasteellinen, että nyt Vake oli tietenkin menossa suoraan edessä olevalle pystylle ja kaiken lisäksi laukka vaihtui ristikolla vääräksi. Niinpä puomeja kohti ei ollut tarpeeksi ajatusta eteen, ja niille ei saatu ensin askelta sopimaan. Tälle linjalle jouduttiin ottamaan muutama sakkokierros. Laukan vaihtuminen vasemmasta oikeaksi oli selkeä ongelma, joka heijasteli ponin vinoutta.

Olipa tässä taas tekemistä! Tällaisten tehtävien ratsastaminen tekee kyllä niin hyvää, koska niistä asiallisesti suoriutuakseen pitää kuskin ehdottomasti istua pystyssä ja ponilla säilyä terävyys sekä ajatus eteenpäin koko ajan. Nämä tekijät ovat ne meidän selkeät kompastuskivet, mutta saatiinpa tsempattua sen verran että parannettiin tunnin loppua kohti kuin se kuuluisa sika juoksua. Siinäpä sulateltavaa pienelle joulutauolle ennen seuraavaa valmennuskertaa parin viikon päästä.