tiistai 8. joulukuuta 2015

Tärkeintä on rytmi

Menimme Vaken kanssa Pian valmennuksessa tänäkin tiistaina. Viime viikon puheet toteutuivat, eli tunnin alkupuolella saimme ratsastaa vähän aikaa paperiarkit pohkeen ja hevosen välissä jalustinhihnan alla samalla kun tutustuimme päivän puomitehtävään ravissa. Eipä siinä voinut muuta kuin tosissaan keskittyä jalan pitämiseen paikoillaan kiinni kyljessä. Sain vältettyä paperien pudottamisen, mutta kyllä ne alkoivat ennen pitkää rutistua ja repeytyä pohkeiden liikkuessa.

Laukassa jatkettiin ilman paperiarkkeja. Ratsastimme maapuomeilla ensin 17 metrin linjaa viidellä ja kuudella askeleella. Vake pääsi viiteen helposti, eli laukka sujui ihan mukavasti eteen. Kuuteen piti tietenkin vähän lyhentää. Sitten menimme soikiokuviota, jonka pitkillä sivuilla oli 17 metrin välit (kuusi laukkaa) puomilta toiselle ja kummallakin lyhyellä sivulla yksittäinen puomi. Soikion "kulmiin" tuli kolme laukka-askelta. Tämä ei ollutkaan mikään helppo tehtävä! Pätkittäin rytmi löytyi, ja väleihin tuli oikeat askelmäärät tasaisella laukalla. Jos taas rytmi pääsi rikkoutumaan esimerkiksi liian pitkäksi venyneen tai oikaistun kaarteen takia oli sen palauttaminen hankalaa. Vaken laukka tuppasi kaarteissa hieman hyytymään, eikä se ihan tarpeeksi yritteliäästi venyttänyt eteen puomille jos oltiin aavistuksen kaukana. Terävyyttä ja pohkeeseen reagointia olisi siis tarvittu lisää. Myös kääntämisessä oli toivomisen varaa, eli roikuin liikaa sisäohjassa kun taas ulkopohje ei ollut tarpeeksi mukana. Saimme mentyä molempiin suuntiin joitakin asiallisia kierroksia niin että koko soikiolla rytmi säilyi ja askeleissa ei harhauduttu, mutta ei se varsinaisesti helpolta alkanut tuntua missään vaiheessa.

Pysyimme vielä samalla kuviolla, mutta 17 metrin linjoilla puomit nostettiin jonkin verran ylös maasta ja päätypuomit kierrettiin ulkokautta isommalla kaarteella. Linjoille haluttiin nyt viisi laukkaa. Päädyt olivat edelleen kompastuskivi, sillä niissä laukka pääsi aina jonkin verran hyytymään. Tämän seurauksena rytmi ei täysin säilynyt, ja uudelle linjalle oli hankalampi lähestyä kun kaarteesta joutui puskemaan eteen. Lisäksi minulla oli tänään jokin ihme vimma hyppyyttää Vakea kaukaa, eli tuuppasin sen miniesteiden yli mieluummin aika kaukaa kuin annoin ottaa miniaskeleen. Yhdistettynä vähän riittämättömään laukkaan näistä hypyistä tuli kömpelöitä kiskaisuja joissa laukkakin vaihtui helposti vääräksi. Parempi oli olla puskematta liikaa puomia kohti ja tuoda Vake mieluummin lähelle mutta etuosan ryhdin säilyttäen.

Päivän toinen tehtävä oli kolmoissarja, jossa kaikki esteet olivat oksereita. Sarjavälit olivat noin 9 metriä eli kahdelle laukalle mitoitettuja, tosin ensimmäistä väliä hieman lyhennettiin Vakelle kun alkoi näyttää siltä että muillakin hevosilla oli vaikeuksia venyä väleihin estekorkeuksien ollessa aluksi 60 sentin luokkaa. Ratsastin kunnon laukan alle aina ennen sarjalle tuloa, ja Vake selvittikin koko linjan oikein sujuvasti. Viimeisellä esteellä Pia muistutteli katsomaan ylös ja eteen sekä ohjaamaan Vaken suoraa linjaa eteenpäin sen sijaan että annoin sen kaartaa ja oikaista estelinjalta ennen päätyä. Esteitä nostettiin vähitellen, ja edelleen sarja sujui tosi mukavasti. Eipä siinä tarvinnut ajatella oikein muuta kuin eteen koko ajan. Tällä kertaa en kuitenkaan heittänyt ohjia pois ja päästänyt Vakea venähtämään liian pitkäksi ja matalaksi.

Lopuksi korkeudet olivat sarjan kolmella okserilla noin 70, 80 ja 90 cm. Tällä viimeisellä kierroksella tyrin ensin sisääntulon täysin, sillä yritin hyppyyttää Vaken a-osalle turhan kaukaa. Vake tikkasi kuitenkin vielä miniaskeleen esteen juureen, ja näin jarruttavan hypyn jälkeen ei vauhti riittänyt toiseen väliin vaan siihen otettiin kolmas askel ja b-osasta kiivettiin yli. Yritin nopeasti päättää kääntäisinkö viimeisestä välistä esteen ohi (tässä tilanteessa ehdottoman kannatettava ratkaisu rämpimisen sijaan!), mutta ratkaisu syntyi itsessään kun otiin jo menossa tolppaa päin ja Vake väisti sen täpärästi esteen sivuun. Onneksi Vake ei tällaisesta mokailusta hermostunut, vaan uudella yrityksellä tultiin taas aivan sujuvasti ja hyvällä energialla esteitä kohti. Kun päästiin onnistuneemmin sisään ylittyivät esteet helposti ja suurimmalle okserille tuli oikein hyvä hyppy.

Olin tyytyväinen sujuvaan menoon sarjalla, sillä tähän tehtävään löytyi Vakesta mukava, eteen pyrkivä laukka jolla sarjavälit selvitettiin asiallisesti. Perusratsastustehtävät puomeilla sen sijaan olivat jälleen kerran hankalampi pala. On vaan niin helppo viilettää menemään suoria linjoja ja isoja teitä ja saada Vakekin käynnistymään niissä kunnon laukkaan, mutta sitten kun yritetään kääntää täsmällisesti pientä kaarretta puomilta toiselle ja säilyttää rytmiä lyhyessä laukassa niin energia ei oikein tahdokaan riittää ja homma menee hankalaksi. Välillä vähän epäilyttää että onko kuskin rytmitajussakin pieniä puutteita. Terävyyden ja rytmin säilyttäminen kaarteissa vaatii selvästi kehittämistä, ja ahtaammassa tilassa maneesissa tämä asia tietenkin vain korostuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti