tiistai 1. joulukuuta 2015

Tekniikkaa ja jumppaa

Tiistaina oltiin taas Vaken kanssa Pian estevalmennuksessa. Valmentajien käynnit ovat nyt vakiintuneet viikottaisiksi niin että tiistaisin mennään Pian tunnilla esteitä ja perjantaisin Artsin tunnilla koulua. Täytyy sanoa, että ratsastuskoululaiseksi sitä on harvinaisen hyvässä tilanteessa, kun viikottain pääsee aluevalmentajien oppiin molemmissa lajeissa!

Tämän päivän ohjelmassa oli puomitehtäviä ja jumppasarja. Verryttelyjen jälkeen aloitimme puomeilla ja nostimme jalustimet kaulalle. Ratsastimme ensin ravissa ja sitten laukassa S-kiemuraa, jossa molemmissa päädyissä oli kaksi maapuomia sekä lävistäjällä kavaletin ja kahden puomin sarja. Vake oli molemmissa askellajeissa aika nihkeä. Ravissa puomiväleihin tikattiin ylimääräistä askelta ja laukassa puomien yli venyminen tuntui vähän väkinäiseltä. Ilman jalustimia ratsastamisessa oli se hyvä puoli, että en voinut kovin pahasti nojailla eteen. Pystyasento puolestaan auttoi ratsastamaan ponin pyöreälle kaulalle ravissa, mutta kyllä se myös olisi pitänyt saada heräteltyä liikkeelle vielä paljon tehokkaammin. Maneesin pienet kaarteet tuntuivat nyt syövän eteenpäinpyrkimystä aivan liikaa.

Puomit pysyivät mukana kuvioissa, mutta puomikiemuran jatkoksi tehtävään lisättiin yksittäinen lävistäjäpysty sekä toisella pitkällä sivulla oleva jumppasarja. Sarjaan kuului kavaletti, ristikko ja pysty yhden laukan väleillä sekä lopuksi kahden laukan väli pystyltä okserille. Tässä vaiheessa otin jalustimet takaisin jalkaan, sillä arvelin jumppasarjan menevän liian kömpelöksi muuten. Vake lähtikin liikkumaan paremmin eteen kun jalustimet olivat jalassa, joten ehkä olin alkutunnin hidastanut sitä ylimääräisellä puristuksella. S-kiemura puomien yli alkoi mennä nyt huomattavasti sujuvammin kun laukka oli parempaa, eikä puomien yli venyminen ollut enää ollenkaan niin työlästä. Pia muistutteli vielä pitämään kädet joustavina ja etenkin antamaan sisäkädellä enemmän vapautta kaarteissa.

Lävistäjäpystylle ja jumppasarjalle päästiin kohtuullisen hyvällä energialla. Sarjalla piti tietenkin olla koko ajan ajatus eteenpäin, mutta sarjavälit olivat kohtuullisen kilttejä maneesivälejä jotka Vake selvitti melko helposti. Sain ohjeeksi antaa sarjalla ponille reilusti ohjaa, ja taisinpa vähän liioitellakin niin että heitin ohjat käytännössä kokonaan pois. Tämä kyllä auttoi istumaan pystymmässä sekä esteiden välillä että hypyissä, kun ei hyppyihin tarvinnut niin reilusti myödätä ohjien ollessa valmiiksi pitkät. Vake aina venyttää kaulaa hypyissä niin paljon eteen ja alas, että minulla ei kädet riitä myötäämään tarpeeksi jos ohjat ovat kovin lyhyet ja yritän samalla pitää ylävartalolla mukautumisen hillittynä.

Sarjaa mentiin muutamia kertoja esteitä nostaen. 80 sentin okseri meni vaivattomasti, mutta 90 sentin okserin Vake ensin keilasi kahteen (vai peräti kolmeen?) kertaan. En ole varma, mutta luulen että puomi tuli etujaloilla mukaan, ja kerran mentiin niin vasempaan reunaan että kaadoin tolpan omilla varpaillani. Vake kyllä lähti hyppyyn jarruttelematta, mutta jostain syystä jalat eivät nousseet aivan tarpeeksi. Kysyin mitä minun pitäisi ratsastuksessa muuttaa ja vastaus oli että ei mitään. Epäilen kyllä, että saatoin viimeisessä välissä ennen okseria aavistuksen ennakoida ylävartalolla eteen, mikä tietysti voisi olla osatekijänä etujaloilla pudottamiseen. Tultiinhan me okserille myös ehkä hieman pitkänä, kun tosiaan en sarjaväleissä paljon ohjia tuntumalla pidellyt. Lopulta Vake kuitenkin korjasi jalkansa kunnolla ylös, ja loikkasi oikein tosissaan ylittäen okserin puhtaasti.

Tänään taisi tulla taas maneesiefekti esiin, eli pienessä tilassa ei Vake vaan lähtenyt heti etenemään niin hyvällä energialla kuin olisi suotavaa. Onneksi se sitten loppua kohti piristyi huomattavasti, ja kun puomit alkoivat olla enemmän irti maasta liikkui Vake jo ihan kohtuullisesti eteen. Ulkokentällä oli vaan niin paljon helpompaa löytää kunnon laukka ja säilyttää se kuin nyt maneesissa, joten tässä on talven treeneihin pientä haastetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti