tiistai 29. joulukuuta 2015

Kevyttä ja helppoa

Paluu treeneihin joulu- ja sairaslomalta tapahtui juuri tilanteeseen sopivan, kevyen ja helpon ponin eli Tuutin satulassa. Ratsastin neljän hengen tunnilla, jonka piti tuttu sijaisope. Teimme huolelliset alkuverryttelyt ja sen jälkeen menimme helppoja puomitehtäviä.

Tunnin pääteemana oli hevosen ja ratsastajan rentous sekä mahdollisimman pienillä avuilla ratsastaminen. Tuutti tuntuikin toimivan lähes ajatuksen voimalla ja oli mukavan kevyt. Tuntumaan haluttiin rentoutta ja "elävyyttä", minkä mielestäni tavoitin ainakin hetkittäin. Sain muistutuksia kyynärkulman säilyttämisestä, mikä tietenkin oli olennainen asia tuntuman pehmeyden kannalta. Tuutti ravasi aluksi lyhyellä askeleella tikuttaen, mutta verryttelyjen edetessä liike alkoi tuntua vähemmän ompelukoneelta. Kevennykseen ja vatsalihasten käyttöön sain myöskin kiinnittää huomiota, eli varsinkin satulaan laskeutuessa piti ottaa vatsalihakset käyttöön ja vähän hidastaa ja pehmentää vartalon liikettä. Harjoitusravissa istuminen tuntuikin keventämistä luontevammalta, ja Tuutti toimi harjoitusravissa paremmin. Teimme hetken aikaa siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin, ja olin varsin tyytyväinen etenkin käyntiinsiirtymisiin. Tuutti tuli käyntiin hyvin pienillä avuilla ja ilman ohjaa, ja pysyi rentona pyöreällä niskalla myös siirtymisen läpi. Raviinsiirtymisissä se olisi saanut olla vielä aavistuksen terävämpi.

Jatkoimme sitten puomien parissa ratsastaen ensin ravissa kolmen puomin suoraa linjaa. Lisäksi toisella pitkällä sivulla tehtiin loivaa avotaivutusta. Ravipuomeilla hevosten haluttiin venyttävän askelta puomin yli ylämäkeen liikkuen. Tuutti otti puomin eteen välillä töksähtävän miniaskeleen, minkä ilmeinen syy oli liian kiireinen ravi. En siis saanut alkaa ajaa ponia puomia kohti vaikka tavoittelinkin isoa energistä liikettä. Sitten tulimme samaa puomilinjaa kääntäen toisen ja kolmannen puomin välissä isolle voltille, jolla nostettiin käynnin kautta laukka ja laukattiin viimeiselle puomille. Tuutilla oli puomeilla sen verran intoa, että käyntiinsiirtyminen ei onnistunut enää aivan yhtä pehmeästi kuin alkutunnista. Laukkapuomi ylittyi pääsääntöisesti sopivasta askeleesta, mutta pari kertaa jäätiin liian kauas. Ope kehotti istumaan vähän paremmin liikkeen mukana eikä liikkeen takana, ja laskemaan ääneen askeleita jotta paikka löytyi varmemmin. Tuutin kanssa näköjään saattaa käydä päinvastaisesti kuin Vakella, eli nojailen puomeilla jopa liikaakin taakse.

Lopuksi menimme vielä toista puomilinjaa, jolla oli yhden laukka-askeleen väleillä kavaletti, maapuomi ja kavaletti. Tuutti meinasi tässä jo vähän innostua, ja pienenä haasteena oli tuoda se sisään tasaisessa rytmissä eikä linjalle kiihtyen. Välit olivat ahtaanpuoleiset, joten ponia sai vähän rauhoitella. Tässä kohtaa käsi olisi saanut pysyä kevyempänä, eli puolipidätteet olisi pitänyt saada tehokkaammin istunnasta ja vähemmän ohjalla. Nyt olin kuitenkin mielestäni melko hyvin liikkeen mukana enkä niinkään sen takana. Tuutti tikkaili itsensä puomiväleihin ketterästi.

Tuutti oli taas oikea hyvän mielen poni. Erityisen mukavaa oli alkutunnin sileän meno, joka oli kuuliaista ja täsmällistä sekä pienillä avuilla tapahtuvaa kevyttä ratsastusta. Juuri tältä tämän kuuluisi tuntua muidenkin hevosten kanssa vaikkeivät ne yhtä pieniä ja näppäriä kuin Tuutti olisikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti