Leiritunti 3: Reippaammin estettä kohti

Tiistaina päästiin aamutunnilla hyppäämään. Toivoin tunnille Lissua tai Taistoa, ja sain Taiston jolla viime kesänä hyppäsin kerran ja tykkäsin. Tämän vuoden hevosesittelyissä kuultiinkin Taiston taustoista hauskaa lisätietoa, eli ravisukuinen (i. Viesker) Taisto päätyi ratsun uralle koska oli vaan niin kova jätkä että laittoi ravikärryt solmuun ja säpäleiksi eikä ajohommista näin ollen tullut mitään. Hypyistään Taisto on nuorten suomenhevosten laatuarvostelussa(?) saanut aikanaan täyden kympin, eli lahjoja estepuolelle löytyy.

Ravi- ja laukkaverryttelyssä kiinnitettiin huomiota etenkin suoruuteen ja taipumiseen sekä ulkopohkeesta kääntymiseen. Taisto oli juuri niin ihana kuin muistinkin, eli liikkui tahdikkaasti ja ryhdikkäänä ja kaikinpuolin tasapainoisen oloisesti. Harvoin olen ratsastanut suomenhevosella jolla on näin hyvä laukka. Toki Taistolla käytetään kovempaa kuolainta, mikä luonnollisestikin edesauttaa kevyenä ja ryhdikkäänä pysymistä. Tämän huomioiden pyrin pitämään käden mahdollisimman kevyenä ja pehmeänä.

Hyppääminen aloitettiin oikeassa laukassa ylittäen ympyrällä kahta kavalettia. Kavaletin jälkeen tuli jäädä hetkeksi kevyeeseen istuntaan. Tämä tehtävä oli aika helpon ja sujuvan oloista menoa, tosin ope käski herätellä Taistoa pohkeella ja raipalla reippaampaan laukkaan. Ponnistuspaikat kavaleteille löytyivät todella luontevasti, ja laukan rytmi pysyi mukavan tasaisena. Seuraavaksi tultiin 12 metrin suoraa linjaa kavaletilta pystylle. Ohje oli että esteiden ollessa vielä ihan pieniä sai väliin ottaa joko kolme tai neljä askelta. Eka kierroksemme oli kovin löysä, enkä edes yrittänyt hoputella Taistoa kolmeen askeleeseen. Toiselle kierrokselle pystyä nostettiin, ja kun usutin Taiston sujuvampaan laukkaan meni väli helposti kolmella askeleella.

Sitten tultiin kuuden hypyn radanpätkä estekorkeuksien ollessa 60-70 cm tietämillä. Taisto eteni mielestäni ihan hyvässä tempossa, mutta todellisuudessa meno taisi kuitenkin olla liian hidasta mönkimistä kuten video paljastaa. Ope huuteli pohjetta ja raippaa ja muistutteli katsomaan esteen yli sen sijaan että herkeämättä tuijotan itse estettä. Usealla esteellä tultiin pohjaan pikkuaskeleella kun ei laukassa ollut tarpeeksi energiaa eikä Taisto viitsinyt hitaasta laukasta roikaista kaukaa.

Lopuksi tultiin vielä lyhennetty neljän esteen versio eli kavaletti-pysty-linja sekä kaksi lävistäjäokseria. Esteet nousivat tässä vaiheessa noin 80-senttisiksi. Linjan menimme sujuvasti, mutta oksereilla kiipeiltiin. Laukan energia ei vieläkään ollut aivan riittävä, ja kun Taisto hieman jarrutti estettä kohti kävin epävarmaksi enkä uskaltanut kannustaa tarpeeksi napakalla pohkeella. Taisto toki hyppäsi okserit mukisematta, mutta aivan juuresta ja hitaasta vauhdista eli käytännössä kiipesi yli. Itse taisin vieläpä sukellella hyppyihin yrittäessäni saada Taiston hyppäämään kaukaa, mutta eihän sitä liikkeen edelle heittäytymällä tehdä vaan pohkeella. Voi mitä möhlintää. Otettiin luonnollisestikin sakkokierros oksereille. Sain laukan nyt vähän terävämmäksi, ja menin esteitä kohti paremmalla itseluottamuksella. Edelleen mentiin vähän pohjaan molemmilla oksereilla eli hypyt eivät olleet kaikista sujuvimpia, mutta huomattavasti parempia kuitenkin sillä nyt ei esteen edessä jarrutettu.

Hyppyihin ennen hevosta sukeltelu ja muu tohelointi jäi tietenkin harmittamaan. Ensin ajattelin ongelman olevan siinä että ajoin estettä kohti sen sijaan että olisin antanut valmiiksi sujuvaksi ratsastetun laukan edetä tasaisesti estettä kohti. Videot nähtyäni totesin että vika taisi todellisuudessa olla puutteellisessa laukan energiassa ja eteenpäinpyrkimyksessä, vaikka itsestäni meno tuntuikin reippaalta. Olisin myös saanut mennä esteitä kohti rohkeammalla asenteella sen sijaan että viime hetkellä vähän epäröin. Taisto on kuitenkin onneksi tällainen luottopolle joka hyppää näillä korkeuksilla todella varmasti. Toivoisin pääseväni tämän viikon aikana hyppäämään Taistolla vielä uudestaankin, ja jos pääsen niin tärkeintä on ratsastaa laukkaan kunnolla lisää energiaa jotta hypyistä saataisiin sujuvampia.

Katsomossa olleille leiriläisille kiitokset videoista!

Leiritunti 2: Säätelyä kavaleteilla

Leirin toiselle tunnille toivoin ratsuksi Lissua, ja sen tunnille sainkin. Ohjelmassa oli puomeja ja kavaletteja Ypäjä-hallissa. Alkuverryttely tehtiin kevyessä ravissa, ja ohjeena oli että nyt ei istuta pystyssä vaan kevennyksen yläasennon tulee olla kuten kevyessä istunnassa. Sain siis kerrankin kenottaa ihan luvan kanssa etukumarassa.

Puomeilla mentiin ravissa tehtävää jossa puomit olivat peräkkäin linjassa mutta vinottain toisiinsa nähden siten että jokaiselta puomilta piti kääntää tiukka kaareva tie seuraavalle. Kartiot oli väleissä estämässä puomilta toiselle oikaisun, joten hevosta sai tosissaan kääntää ja taivuttaa vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle. Harjoituskierros mentiin kevyessä ravissa, ja alku ei ollut kovin lupaava sillä Lissu juosta kaahotti niin ettei todellakaan ehditty kääntyä puomilta toiselle. Seuraavaksi pitikin jo jättää jalustimet pois jalasta ennen puomilinjaa ja kurvailla puomit harjoitusravissa. Aluksi oli kovastikin ongelmia, sillä hevonen kiirehti niin että ehdittiin kääntyä aivan viime tipassa eikä tasapainoisesta taivutuksesta ollut tietoakaan. Pohkeita olisi tarvittu kääntämiseen ja taivuttamiseen enemmän sen sijaan että kääntelin vai ohjasta. Pidäte, pidäte, pidäte, ulkopohje, sisäpohje kuuluivat open ohjeet. Toistojen myötä saimme suoritusta parannettua niin ettei puomeja vain kaahattu jalat solmussa ja hädin tuskin pystyssä pysyen, vaan sain Lissun pysymään paremmin kontrollissa ja rauhallisessa ravissa. Tärkeää oli ratsastaa jo edeltävä kulma hyvin hallitusti ja tulla sisään pienessä hitaassa ravissa eikä päästää Lissua kiihtymään ennen puomeja.

Sitten tultiin kolmen kavaletin suoraa linjaa laukaten. Aluksi jokaisen kavaletin jälkeen käännettin voltille ja hypättiin uudestaan saman kavaletin yli ennen seuraavalle jatkamista. Lisäksi päädyissä ennen ja jälkeen linjan ylitettiin maapuomi voltilla. Menomme oli edelleen kovin hätäistä, ja käänsin Lissua aivan liikaa sisäohjassa roikkumalla. Askelmäärät väleihin jäivät vähän hämärän peittoon, ja räpellettiin ihmeellisillä miniaskeleilla tai ravilla puomien yli. Seuraavaksi ympyrät jätettiin väleistä pois eli hurautettiin koko kavalettilinja suoraan. Välit olivat 9 m ja 12 m, ja ensin nämä tultiin kahdella ja kolmella askeleella. En ihan riittävästi uskaltanut antaa Lissun laukata kun pelkäsin kontrollin häviämistä, ja niinpä etenkin ensimmäinen väli jäi pitkäksi, mutta Lissu ylitti kavaletit sujuvasti kauempaakin ja näin saatiin halutut askelmäärät. Voltti ennen linjaa onnistui ihan hyvin ja kontrollissa, mutta linjan jälkeiselle volttipuomille oli pientä ohjausongelmaa kun roikuin edelleen sisäohjassa ulkopohkeella kääntämisen sijaan.

Vaihdettiin vielä suuntaa ja tultiin linja tavoitellen neljää askelta 12 m väliin ja tämän jälkeen venymistä 9 m väliin kahdella askeleella. Ensimmäisillä yrityksillä en pitänyt Lissua läheskään tarpeeksi napakasti kontrollissa, vaan ensimmäisen kavaletin lähestyessä annoin periksi ja lähdin itsekin heittäytymään hyppyyn sen sijaan että olisin yrittänyt pitää hevosta vielä askeleen verran. Tästä ei enää paluuta ollut vaan Lissu lennähti 12 m välin kolmella askeleella. Toisella yrityksellä päästiin ekan kavaletin yli asiallisesti, mutta toiselle lähdin heittäytymään liian aikaisin ja näin annoin Lissulle luvan jättää neljännen askeleen pois. Ongelma oli siis siinä ettei oma pokka riittänyt istua ja pitää vaan pelkäsin jääväni hypystä jälkeen mikäli Lissu ei neljättä askelta ottaisikaan, ja näin lähdin varmuuden vuoksi itsekin heittäytymään hyppyyn. Lissu tietenkin mielellään noudatti käskyäni hyökätä kavaletille kauempaa ponnistaen. Kolmannella yrityksellä sain asian vihdoin korjattua, eli en lähtenyt hyppyyn kolmannesta askeleesta vaan istuin ja maltoin loppuun asti. Näin Lissu pysyi hanskassa pienessä laukassa ja neljäs askel mahtui mukaan. Toiseen väliin ei muuta kuin vähän pohjetta niin Lissu lennähti eteen ja kahteen askeleeseen venyminen oli helppoa. Vihdoin saatiin siis nappiin onnistunut suoritus tälle linjalle.

En ihan muistanut että Lissu oli tosiaan näin reipas ja menevä. Jarrut oli liikaa hukassa, ja en taaskaan asialle osannut tehdä oikein muuta kuin vetää ja vetää ohjasta. Hevosen kiirehtiessä en oikein tohtinut kääntäessäkään ottaa tarpeeksi pohjetta mukaan. Toisaalta tunnin loppu osoitti että Lissu kyllä pysyy kontrollissa kun vaan olen napakka enkä anna sen lähteä kiitämään. Puomi- tai estelinjalle olisi tietenkin ”helpointa” vain heittää ohjat pois ja antaa hevosen lentää esteiden yli mielensä mukaista vauhtia. Tähän ei kuitenkaan pidä haksahtaa, vaan pitää ratsastaa päättäväisesti ja omaan tekemiseen uskoen.

Videoista kiitos Jennille!

Leiritunti 1: Ponisuokin jarruja etsimässä

Kesän kohokohta on tottakai tänäkin vuonna ratsastusleiri Annen, Noran ja muiden heppailukavereiden kanssa. Leiripaikaksemme valikoitui Ypäjän Hevosopisto viimekesäisen hienon kokemuksen perusteella, ja tällä kertaa ilmoittauduimme senioreiden koulu- ja esteratsastusleirille eli viime vuodesta poiketen leireilemme kokonaan aikuisporukassa. Sunnuntai kului Oulusta Ypäjälle ajaessa, ja olimme perillä minuutilleen annettuna saapumisaikana eli kuudelta illalla. Haimme hevoset laitumelta, ja myöhemmin illalla jaettiin vielä nimikot eli ne hevoset joiden karsinan siivouksesta ja yleisestä hyvinvoinnista huolehdimme leiriviikon aikana. Huudin nimikokseni viimevuotisen nimikkoni ja suosikkiestehevoseni Uno Liisan eli Lissun. Lissu saa kuulemma ensi vuonna neljännen varsansa mikäli kaikki menee suunnitelman mukaan, joten ensi kesänä tamma ei liene leirikäytössä.

Ilmoittauduin mukaan esteratsastajien ryhmään. Maanantain ensimmäinen tunti oli kuitenkin kaikille koulua. Ratsastimme Ypäjä-hallissa ja sain ratsuksi uuden tuttavuuden eli Kingin. Kingi on 18-vuotias pienhevosruuna, minulle siis oikein passelin kokoinen. Kingi muuten on Kelmin poika ja kuuluisan Jaimen täysveli, eli suku ei paljon hienompi voisi ratsulla olla sikäli kuin suomenhevosten suvuista jotain ymmärrän.

Ensimmäisen tunnin aiheena oli istunnan tarkistusta sekä siirtymisiä. Kingi osoittautui varsin reippaaksi menijäksi, jota ei eteen tarvinnut kahdesti käskeä vaan jarrut meinasi suurimman osan tuntia olla hieman kadoksissa. Ratsastimme ensin kulmia käynnissä samalla kun uralla ja pääty-ympyröillä ravattiin, ja siirtymiset kulmiin olivatkin oikein hyvää kontrolliharjoitusta Kingin pyrkiessä puksuttamaan eteenpäin pidätteistä välittämättä. Oikealle taipuminen ja asettuminen oli hankalampaa, eli oikea lapa meinasi puskea ja oikeaan ohjaan pääsi syntymään vetokilpaa. Yritin tietysti vältellä vetokilpailua ja päästä ratsastamaan kevyemmällä tuntumalla, sillä harvemmin se pidätettä vastaan painava hevonen vetämällä tulee ruotuun. Ulko-ohjasta siis pieniä pidätteitä ja myötäyksiä sisäohjan asettaessa. Vasemmalle tämä oli helpompaa, ja kun siirryttiin ratsastamaan harjoitusravissa sain istunnasta pidätteitä tehtyä vähän napakammin kuin keventäessä.

Siirtymisten parissa jatkettiin vielä ratsastaen joka kierroksella kentän poikki kartioiden välistä ja nostaen ennen uralle kääntymistä laukka. Oikea laukka nostettiin käynnistä ja vasen ravista, ja toiseen päätyyn ratsastettiin laukassa iso voltti. Laukassa Kingi ei mielestäni ”juossut” niin pahasti kuin ravissa vaan kuunteli pidätettä paremmin. Nostoon tullessa Kingi lähti helposti kiirehtimään, mutta loppua kohti se alkoi kuunnella ja tulla nostoihin rauhallisesti ilman kiihdytystä ja kaahausta. Olinkin lopuksi ihan tyytyväinen huomattavasti rauhoittuneisiin nostoihin. Ope muistutteli nostoissa molempiin suuntiin pitämään ulko-ohjalla ja -pohkeella huolen siitä ettei hevonen pääsisi vähän liiraamaan ulospäin tai pullauttamaan ulkolapaa, sillä nythän ei nostoissa seinän tukea ollut apuna. Istunnan suhteen korjausta tuli ylävartalon jäntevöittämiseen niin etten päästäisi itseäni valumaan eteenpäin vaan pitäisin koko kropan napakasti pystyssä ja suorana.

Tunnin lopussa Kingi kuunteli pidätettä jo paljon paremmin niin että pääsin kunnolla rentouttamaan kättä. Kingikin liikkui ihan rennon oloisena. Loppuraveja keventäessä vetokilpa oli lakannut kokonaan, ja pystyin ratsastamaan pidätteitä kevennystä rauhoittamalla sekä pehmeällä kädellä. Olin ihan tyytyväinen kun loppua kohti meno tällä lailla parani, mutta olisihan se ollut kiva jos pidätteet olisi saanut läpi ja hevosen kuulolle jo huomattavasti aikaisemmassa vaiheessa. Open loppupalaute oli että pidätteisiin pitäisi saada vatsalihakset paremmin mukaan, eli että en päästäisi pidätettä tehdessä ylävartaloa tipahtamaan eteenpäin. Keskivartalon tuki ja hyvä vatsalihasten käyttö olisi tietenkin tärkeää etenkin kun ratsastaa tällaista eteenpäinpyrkivää ja vähän vahvaa hevosta, jolla on turha yrittää ohjasta kiskoa pidätettä läpi.

Uimamaisteri Valem

Ensimmäisen kesälomapäivän ohjelmassa oli maasto Vaken kanssa, eikä mikä tahansa maasto vaan retki uittopaikalle. Keli oli tätä ajatellen mitä mainioin (ellei liian kuuma), ja reissuun lähti peräti kahdeksan ratsukon letka. Uimisineen lenkkiin kului lähes kaksi tuntia aikaa.

Matka alkoi tuttuja reittejä pitkin kävellen ja ravaten. Rantaan päästäksemme piti tällä kertaa kuitenkin ylittää junarata tasoristeyksessä. Vakelle radan ylitys on kuulemma joskus ollut vaikea paikka, mutta nyt selvittiin tästä kohdasta ongelmitta. Junaradan jälkeen viimeinen noin puolentoista kilometrin mittainen pätkä taitettiin laukassa. Suurin osa tästä oli leveää ja tasaista, napakkaa hiekkabaanaa, joten kyllä siinä kelpasi laukata. Keulassa oli nopeita hevosia jotka tällaisella radalla tietenkin loittonivat nopeasti pölypilven taakse, mutta melko pitkään sentään edellämme menevä poni pysyi näköpiirissä. Kun laukkasuora vain jatkui ja jatkui aloimme jäädä kauemmas vaikka Vakea hoputtelinkin, mutta eipä meillä ollut hätä laukata omin päinkään. Pian tuli kuitenkin jännät paikat, sillä pölypilvestä vastaan ilmestyi ravuri kärryt perässä. Vake tietenkin tuijotti ja ihmetteli pölyn keskeltä kohti tulevaa epämääräistä ilmestystä, ja jarrutti raville ottaen muutaman sivuaskeleen. Tämän enempää se ei kuitenkaan tulijaa jännittänyt, vaan taisi pian hoksata että kyseessä oli vain hevonen ja niin jatkoimme laukassa eteenpäin.

Laukkasuoran jälkeen oli mukava päästä järveen huuhtomaan pölyt ja hiet. Hevosilta lähti satulat pois ja ratsastajilta kengät ja ratsastushousut. Vakea sai ensin vähän suostutella etenemään pois matalasta rantavedestä yksin syvemmälle, mutta kun päästiin pois rannan tuntumasta vaikutti Vake viihtyvän vedessä hyvin. Saatettiin siellä jokunen uintipotkukin ottaa, tai ainakin mentiin kaviopohjaa niin että pinnalla ei ollut kuin ponin pää. Olipa metkaa kelluskella vedessä pehmeästi liikkuvan ponin selässä. Varsinkin silloin jos joku tuli kaveriksi mukaan innostui Vake tekemään laajemman kierroksen syvässä vedessä.

Uinnin jälkeen palattiin takaisin osaksi samaa ja osaksi eri reittiä. Baanalla laukattiin tähänkin suuntaan, mutta lyhempi pätkä ja sen verran rauhallisempaa vauhtia että pysyimme Vaken kanssa muun porukan mukana. Tallille päästyämme oli ainakin ratsastajasta mehut pois kahden tunnin helteessä ratsastuksen jälkeen. Vaan kyllä tämä oli ehdottomasti käymisen arvoinen reissu, sillä tällä lailla kunnolla uittamaan en ole päässyt kuin hyvin kauan sitten ja uimamaisteri Vaken kanssa pulikointi oli superkivaa. Ihanaa kun on "oma" tätikuljetin jonka kanssa tällaisia juttuja voi harrastaa!

Tuntuma- ja laukanvaihtopähkäilyä

Kesäloma alkoi tehokkaasti siirtymisellä suoraan töistä tallille Annen kanssa ja vuokrahevostemme itsenäisellä ratsastuksella kentällä. En ollut ehtinyt tehdä mitään koko tunnin kattavaa treenisuunnitelmaa, ja niinpä päädyin tekemään Vaken kanssa vähän mitä milloinkin mieleen juolahti. Pysyipähän poni tällä lailla ehkä skarpimpana eikä päässyt liikaa tylsistymään. Menimme siis voltteja ja ympyröitä, raviväistöjä, laukkatyötä ympyröillä ja laukanvaihtoja sekä siirtymisiä käynnin ja ravin sekä lopuksi käynnin ja laukan välillä. Toki annoin Vaken pitää useita pieniä huilitaukoja pitkin ohjin kävellen jottei se lämpimänä päivänä väsyisi liikaa.

Tänään oli kieltämättä sellainen päivä että olisin kaivannut jotakuta ohjaamaan ja kertomaan kuinka saisin itsestäni parempaa ratsastusta irti. Vake kyllä suoritti useimmat pyydetyt tehtävät oikein kuuliaisesti, mutta olisihan se saanut työskennellä tehokkaammin itseään kantaen ja pyöreänä. Toisaalta en ehkä vaatinut ponilta tarpeeksi, mutta toisaalta taas välillä saatoin vaatia liikaa väärällä tavalla. Etenkin käden ja tuntuman suhteen olin hukassa, sillä pyrkimykseni tietenkin olisi ratsastaa pehmeällä, hevosta kohtaan reilulla kädellä. Tätä ajatellessani en sitten uskalla tehdä kädellä oikein mitään muuta kuin pitää nyrkit aivan hiljaa vierekkäin. Kun sitten alan asettaa ja tehdä puolipidätteitä ja yhtään työstää hevosta katoaa tuntuman pehmeys ja tasaisuus saman tien. Jopa sivulle johtaen asettava käsi tuntuu monesti liian kovalta ja joustamattomalta, enkä haluaisi että käsi on hevoselle liian ankara niin kuin ope on välillä huomauttanut. Toisaalta taidan ylipäänsä keskittyä kädellä ratsastamiseen aivan liikaa.

Ravissa sain ympyröitä ja voltteja ratsastaen Vaken välillä myötäämään kivasti asetukseen, mutta vielä olisi vaadittu parempaa liikkumisen energiaa jotta poni olisi pyöreäksi jäänyt. Myös oikeassa laukassa oli joitain kivoja hetkiä jolloin liikkuminen kävi hieman pyöreämmäksi. Laukannostot Vake teki mukavan täsmällisesti, mutta ravin ja käynnin väliset siirtymiset olivat kovin "liukuvia". Laukanvaihdot olivat se tehtävä missä tuli eniten opea ikävä. Vaikeampi suunta eli vasemmasta oikeaan ei tänään onnistunut, vaan aluksi vaihdettiin monta kertaa pitkän ristilaukkapätkän kautta ja kun Vake tähän kyllästyi alkoi se tehdä vaihdon nopeasti ravin kautta. En viitsinyt jäädä loputtomasti vaihtoja helteessä hinkkaamaan, joten annoin olla. Oikeasta vasempaan vaihtui sentään lennosta, mutta vaikeaa oli näissäkin. Jos ei Vake vaihtanut heti ja välittömästi aloin heittäytyä etukumaraan ja irti satulasta sen sijaan että olisin istunut neutraalin hiljaa. Välillä vilkuilin alas lapoja tarkistaakseni joko vaihtui, ja silloin tietysti paino keikahti minne sattuu. Ylipäänsä ongelma oli se etten vain malttanut istua vaihdossa hiljaa ja eleettömästi ja antaa Vaken vaihtaa rauhassa, vaan hosuin ja heiluin kuin viimeistä päivää. Syytä on harjoitella vaihtoja paljon lisää.

Tänään taisi lopulta koitua ongelmaksi se että yritin tehdä vähäsen kaikkea enkä kunnolla mitään. Itsenäisille ratsastuskerroille voisi ottaa aina selkeämmän teeman, eikä teeman edes tarvitsisi olla mikään varsinainen tehtävä tai liike vaan se voisi olla esimerkiksi pehmeään tuntumaan, asetukseen ja myötäykseen keskittyminen. Jos yrittää kerralla saada kaiken onnistumaan niin harvemmin onnistuu loppujen lopuksi mikään. Harjoittelu pala kerrallaan voisi olla toimivampi lähestymistapa.

Luottoponi ja tohelo kuski

Tallinmäen tuntipäiväksi on nyt vakiintunut torstai, joten tänään oli viikkotunnin aika ja ohjelmassa esteitä. Tämä olikin viimeinen hyppytreeni Vaken kanssa ennen ensi viikon harjoituskisoja, sillä ensi torstain tunti jää leirin takia väliin.

Hyppääminen aloitettiin erilaisilla verryttelytehtävillä matalilla korkeuksilla. Ensin tultiin muutama kierros pientä pystyä hieman kaarevalla tiellä molempiin suuntiin, ja siirryttiin sitten sarjan pariin. Sarjan a- ja b-osat hypeltiin ensin yksittäisinä esteinä kääntäen siis hieman erikoisemmat tiet sarjavälin kautta. Toiseen suuntaan piti saada erikoisesta lähestymisestä myös laukanvaihto. Vaken kanssa suoritimme nämä pikkutehtävät oikein helpon ja sujuvan oloisesti. Kun olin aluksi herätellyt laukkaa sopivasti liikkeelle liikkui poni reippaasti eteenpäin ja ponnistuspaikat löytyivät esteille kuin itsestään. Pidin mielessä sen mitä viime viikolla ope neuvoi istunnan suhteen, eli lähestymisissä en istunut liian pystyssä ja tiiviisti satulassa vaan kevyemmin esteistunnassa. Näin pääsin hyppyihin sujuvasti mukaan esteiden ollessa vielä näin pieniä. Vake kääntyi tiukempiinkin teihin näppärästi ja laukanvaihtokin onnistui.

Seuraavaksi hypättiin sarja ihan perinteiseen tapaan. Väli oli reilu kuusi metriä, mikä on Vaken laukalle näin pienillä esteillä (60 cm ja alle) melko pitkä. Ratsastin siis laukkaa isommaksi jo sarjaa edeltävässä kaarteessa, ja pidin välissä pohkeet napakasti kiinni. Vake selvittikin välin hienosti yhdellä askeleella vaikka b-osasta hieman kauas jäätiinkin. Yksittäistehtävänä tultiin vielä 14 metrin pysty-pysty-linja. Kuten olin arvioinut, väli oli Vakelle täydellisen sopiva neljällä askeleella kun tultiin sujuvaa peruslaukkaa mutta ilman suurempaa eteenratsastusta. Sujuvan ja helpon oloinen meno siis sen kuin jatkui.

Lopuksi hypättiin päivän ratatehtävä (kuvassa). Esteet laitettiin kisakorkeuteen, eli meille 70-75 senttiin. Esteiden noustessa mukaan tuli ehkä liikaa ylimääräistä puristusta niin että verryttelytehtävillä löytynyt tekemisen helppous ei ihan säilynyt. Ykkösesteelle saatiin nappisuoritus tasapainoisesta laukasta, mutta sen jälkeen lähdin liikaakin ajamaan ponia eteen yrittäessäni varmistella sarjalle tarpeeksi isoa laukkaa. Kun ajoin estettä kohti jättämättä tarpeeksi lähestymisrauhaa ei askel sopinutkaan kovin hyvin, vaan Vake lähti a-osalle kaukaa. En ollut ihan kunnolla mukana hypyssä, enkä ehtinyt täysin mukaan b-osallekaan jonka Vake edelleen hyppäsi kaukaa. Poni siis suoritti sarjan rutiininomaisesti kun taas itse keikuin kyydissä miten kuten ja hyppyä häiriten. Okserille saatiin ihan mukava hyppy, mutta tämänkokoisilla esteillä oli taas havaittavissa istuntaongelmaa niin että pohket lentelivät minne sattuu. Laukat muuten vaihtuivat kaikilla lävistäjäesteillä joko hypyssä tai heti sen jälkeen niin etten ehtinyt huomatakaan, eli Vake kyllä pitää myötälaukoista tosi näppärästi huolen. Viimeiselle linjalle tultiin edelleen vähän liikaa ajaen, ja poni pääsi menemään aika pitkänä ja matalana. Välissä laukka pääsi hyytymään eikä Vake enää vastannut pohkeeseen kovin terävästi. Näin ollen viimeiselle esteelle tuli lötkö hyppy kaukaa ja otettiin puomi alas.

Uusintana saatiin ottaa ratamme ongelmakohdat, eli sarja ja suora linja. Sarjalla meinasikin nyt käydä työtapaturma, sillä askeleen ollessa huono Vake pääsi a-osalla yllättämään minut kaukaa hyppäämällä. Keikahdin alastulossa irti satulasta etukenoon, ja tästä olisin tullut helposti alas mikäli b-osalle olisi tullut stoppi. Kaukaa lähtevässä hypyssä pysyminen olisi sekin saattanut olla kyseenalaista. Vake kuitenkin pelasti tilanteen täydellisesti ottamalla ylimääräisen miniaskeleen ja hyppäämällä b-osan. Jälleen siis ponille täydet pisteet sarjan selvittämisestä ja itselleni pitkä miinus täysin epäonnistuneesta mukanaolosta. Linjalle sentään saatiin nyt onnistuneempi suoritus jossa energia ei sammunut kesken. Sarjalle otettiin tietysti vielä sakkokierros, joka oli taas sitä kaukaa hyppäämistä mutta taiteilin sentään tasapainoisemmin kyydissä. Käsi ja ylävartalo olisivat kuitenkin saaneet olla paremmin mukana, eli edelleenkään poni ei saanut hyppyihin ihan tarpeeksi ohjaa.

Sarjan ongelmat taisivat johtua siitä että ajoin ponia niin kovin paljon estettä kohti enkä rauhoittanut edes niitä viimeisiä askeleita. Kun ei käynyt niin hyvä tuuri että askel olisi tästä huolimatta osunut nappiin lähti Vake arvatenkin hyppyihin kaukaa. Vähän samaa ongelmaa esiintyi myös muilla radan esteillä. Pitäisi siis luottaa siihen että laukka on riittävä ilman ajamistakin. Ponnistuspaikkakin löytyisi paremmin rauhallisilla, sujuvilla lähestymisillä kuten verryttelytehtävissä tänään huomattiin. Eihän tämä 70+ taso edes tunnu mitenkään isolta Vaken kanssa, vaikka toki itselläni on myötäämisissä harjoiteltavaa ennen kuin on järkevää alkaa isompia hypätä. Tänään tuli kyllä viimeistään huomattua että on tämä Vake aikamoinen luottopolle. Kuskin kamalasta alkeistason toheloinnista huolimatta se hoiti sarjallakin homman 100% turvallisesti ja varmasti joka kerta. Vaken kapasiteetti ei ole ehkä huiman suuri, mutta se sydän ja millä se hyppää on suuri senkin edestä. Eihän tässä siis ole muuta kuin kuskista johtuvia ongelmia, mutta harjoitellaan niitä vähemmälle niin hyvä tästä tulee.

Taidot ei riitä

Yllätyshevosten kokeilut jatkuvat, tänään nimittäin sain tunnille Taunon. Tauno on 5-vuotias tuntihommia aloitteleva sympaattinen pikkuhevonen, ikänsä vuoksi vielä hieman raaka mutta näyttää menevän tunneilla oikein kivasti. Nyt pääsin sitten itsekin ensimmäistä kertaa Taunoa kokeilemaan. Mielenkiintoista muuten on että olen lapsena ratsastanut Taunon emällä.

Minulla oli epäilykseni tunnin onnistumisen suhteen, sillä en luottanut taitoihini ratsastaa tällaista nuorukaista tarpeeksi korrektisti ja siististi. Tauno on kyllä kiltti ja fiksu, mutta ei tietenkään paikkaile ratsastuksen puutteita samalla lailla kuin kokeneemmat ratsut. Tehtävät olivat tänään onneksi aika yksinkertaisia. Aloitettiin ratsastamalla pituushalkaisijalta voltteja käynnissä ja ravissa. Tauno oli käynnissä ensin vähän nukuksissa, ja tulipa äkkiä huomattua että menosuunta piti kertoa sille hyvin selvästi tai muuten kiemurreltiin minne sattuu. Oikealle asetus ja taivutus toimi ihan hyvin, mutta vasemmalle Tauno oli jäykempi. Etenkin käynnissä Tauno tuppasi rullaamaan kaulaansa kovin linkkuun ja kuolaimen alle, ja niinpä en uskaltanut pitää aluksi oikein kunnon tuntumaa. Muutenkin ratsastin liian varovaisella asenteella ja hevosen reaktioita arastellen.

Laukkatehtävänä oli nosto käynnistä molempien pitkien sivujen alussa, voltti pitkän sivun keskelle ja paluu käyntiin ennen päätyä. Laukka vähän jännitin, koska tiesin että Tauno voi olla hankala saada nostamaan jos avut ei ole korrektit ja selkeät. Aluksi tulikin muutama täysin epäonnistunut yritys joista Tauno ryntäsi vain raville. Pidin liikaa kädellä vastaan jotta Tauno olisi uskaltanut lähteä laukkaan, ja ylipäänsä häiritsin hevosta tekemällä liikaa kaikkea ylimääräistä. Lähdin siis soutamaan ja heijaamaan istunnalla jos ei Tauno heti nostanut, ja siihen se homma tietysti kaatui. Melko pian Tauno pääsi kuitenkin jyvälle siitä että epämääräiset avut pitkän sivun alussa tarkoittavat laukannostoa, ja sitten laukat alkoivat nousta. Monesti mentiin kuitenkin parin raviaskeleen kautta ajaen eikä suoraan käynnistä, mutta Tauno oli istunnan heijauksille hämmästyttävänkin kärsivällinen. Vasemmassa laukassa oli pahoja ohjausvaikeuksia, ja Tauno harppoi pitkällä askeleella täysin ylisuuriksi venähtäneitä voltteja. Itse jännitin kyydissä liikaa, ja näin ollen en päässyt istumaan rennosti satulaan vaan kökötin etukumarassa kroppa tönkkönä. Raviinsiirtyminen meni helposti vähän pitkäksi, ja ravista käyntiin ei myöskään päästy kovin äkkiä. Siirtymisissä sorruin vetämään ohjasta aivan liian kovalla kädellä, sillä istunta ei pysynyt niin tiiviinä että olisin sen kautta saanut pidätteet tehtyä. Voi Tauno-parkaa millaista ratsastusta se joutuikaan sietämään.

Oikea laukka oli helpompi ratsastaa. Ohjattavuus oli huomattavasti parempi, ja saatiin tehtyä asiallisempia voltteja joilla hevonen taipui ja kuunteli kääntäviä apuja hyvin. Pääsin myös vähän helpommin istumaan laukassa tähän suuntaan. Nostot alkoivat olla ihan säpäköitä, välillä toki ravin kautta. Laukasta ravin kautta käyntiin siirtymiset olivat vaan edelleen samaa juoksemista ja ohjista vetämistä. Vieläkään en rentoutunut itse, vaan olin selässä kovin jännittynyt. Se hallinnan katoamisen tunne kun hevosen vauhti ja reitti eivät ole täysin omassa kontrollissa saa minut helposti tällaisiin "tiloihin", missä hermoilen ja jännitän ihan syyttä suotta. Jännitin koko ajan sitä miten Tauno reagoi seuraavaksi, ja henkinen jännittyneisyys kanavoitui tietenkin fyysiseksi jännittyneisyydeksi. Jos näin ei olisi käynyt olisin varmasti ollut Taunolle miellyttävämpi ratsastaja, mutta nyt jäi lähinnä sellainen olo että omat taidot eivät alkuunkaan riitä näin nuoren hevosen ratsastamiseen. Ei ole istunta, käsi, apujen selkeys saati oman mielen hallinta sillä tasolla.

Tänäänkin käytiin tunnin loppupuoliskolla lammella kahlaamassa. En tohtinut jättää Taunolta satulaa pois, joten välttelimme lammen syvintä kohtaa ja kahlasimme mahaa myöten niin etteivät satula tai omat kengät kastuneet. Lampi on Taunolle toki tuttu paikka, joten se meni veteen mielellään ja empimättä ja polskutteli matalassa vedessä ihan iloisen oloisena. Järkevä hevonenhan se on nuoresta iästään huolimatta.