Kesäloma alkoi tehokkaasti siirtymisellä suoraan töistä tallille Annen kanssa ja vuokrahevostemme itsenäisellä ratsastuksella kentällä. En ollut ehtinyt tehdä mitään koko tunnin kattavaa treenisuunnitelmaa, ja niinpä päädyin tekemään Vaken kanssa vähän mitä milloinkin mieleen juolahti. Pysyipähän poni tällä lailla ehkä skarpimpana eikä päässyt liikaa tylsistymään. Menimme siis voltteja ja ympyröitä, raviväistöjä, laukkatyötä ympyröillä ja laukanvaihtoja sekä siirtymisiä käynnin ja ravin sekä lopuksi käynnin ja laukan välillä. Toki annoin Vaken pitää useita pieniä huilitaukoja pitkin ohjin kävellen jottei se lämpimänä päivänä väsyisi liikaa.
Tänään oli kieltämättä sellainen päivä että olisin kaivannut jotakuta ohjaamaan ja kertomaan kuinka saisin itsestäni parempaa ratsastusta irti. Vake kyllä suoritti useimmat pyydetyt tehtävät oikein kuuliaisesti, mutta olisihan se saanut työskennellä tehokkaammin itseään kantaen ja pyöreänä. Toisaalta en ehkä vaatinut ponilta tarpeeksi, mutta toisaalta taas välillä saatoin vaatia liikaa väärällä tavalla. Etenkin käden ja tuntuman suhteen olin hukassa, sillä pyrkimykseni tietenkin olisi ratsastaa pehmeällä, hevosta kohtaan reilulla kädellä. Tätä ajatellessani en sitten uskalla tehdä kädellä oikein mitään muuta kuin pitää nyrkit aivan hiljaa vierekkäin. Kun sitten alan asettaa ja tehdä puolipidätteitä ja yhtään työstää hevosta katoaa tuntuman pehmeys ja tasaisuus saman tien. Jopa sivulle johtaen asettava käsi tuntuu monesti liian kovalta ja joustamattomalta, enkä haluaisi että käsi on hevoselle liian ankara niin kuin ope on välillä huomauttanut. Toisaalta taidan ylipäänsä keskittyä kädellä ratsastamiseen aivan liikaa.
Ravissa sain ympyröitä ja voltteja ratsastaen Vaken välillä myötäämään kivasti asetukseen, mutta vielä olisi vaadittu parempaa liikkumisen energiaa jotta poni olisi pyöreäksi jäänyt. Myös oikeassa laukassa oli joitain kivoja hetkiä jolloin liikkuminen kävi hieman pyöreämmäksi. Laukannostot Vake teki mukavan täsmällisesti, mutta ravin ja käynnin väliset siirtymiset olivat kovin "liukuvia". Laukanvaihdot olivat se tehtävä missä tuli eniten opea ikävä. Vaikeampi suunta eli vasemmasta oikeaan ei tänään onnistunut, vaan aluksi vaihdettiin monta kertaa pitkän ristilaukkapätkän kautta ja kun Vake tähän kyllästyi alkoi se tehdä vaihdon nopeasti ravin kautta. En viitsinyt jäädä loputtomasti vaihtoja helteessä hinkkaamaan, joten annoin olla. Oikeasta vasempaan vaihtui sentään lennosta, mutta vaikeaa oli näissäkin. Jos ei Vake vaihtanut heti ja välittömästi aloin heittäytyä etukumaraan ja irti satulasta sen sijaan että olisin istunut neutraalin hiljaa. Välillä vilkuilin alas lapoja tarkistaakseni joko vaihtui, ja silloin tietysti paino keikahti minne sattuu. Ylipäänsä ongelma oli se etten vain malttanut istua vaihdossa hiljaa ja eleettömästi ja antaa Vaken vaihtaa rauhassa, vaan hosuin ja heiluin kuin viimeistä päivää. Syytä on harjoitella vaihtoja paljon lisää.
Tänään taisi lopulta koitua ongelmaksi se että yritin tehdä vähäsen kaikkea enkä kunnolla mitään. Itsenäisille ratsastuskerroille voisi ottaa aina selkeämmän teeman, eikä teeman edes tarvitsisi olla mikään varsinainen tehtävä tai liike vaan se voisi olla esimerkiksi pehmeään tuntumaan, asetukseen ja myötäykseen keskittyminen. Jos yrittää kerralla saada kaiken onnistumaan niin harvemmin onnistuu loppujen lopuksi mikään. Harjoittelu pala kerrallaan voisi olla toimivampi lähestymistapa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti