Luottoponi ja tohelo kuski

Tallinmäen tuntipäiväksi on nyt vakiintunut torstai, joten tänään oli viikkotunnin aika ja ohjelmassa esteitä. Tämä olikin viimeinen hyppytreeni Vaken kanssa ennen ensi viikon harjoituskisoja, sillä ensi torstain tunti jää leirin takia väliin.

Hyppääminen aloitettiin erilaisilla verryttelytehtävillä matalilla korkeuksilla. Ensin tultiin muutama kierros pientä pystyä hieman kaarevalla tiellä molempiin suuntiin, ja siirryttiin sitten sarjan pariin. Sarjan a- ja b-osat hypeltiin ensin yksittäisinä esteinä kääntäen siis hieman erikoisemmat tiet sarjavälin kautta. Toiseen suuntaan piti saada erikoisesta lähestymisestä myös laukanvaihto. Vaken kanssa suoritimme nämä pikkutehtävät oikein helpon ja sujuvan oloisesti. Kun olin aluksi herätellyt laukkaa sopivasti liikkeelle liikkui poni reippaasti eteenpäin ja ponnistuspaikat löytyivät esteille kuin itsestään. Pidin mielessä sen mitä viime viikolla ope neuvoi istunnan suhteen, eli lähestymisissä en istunut liian pystyssä ja tiiviisti satulassa vaan kevyemmin esteistunnassa. Näin pääsin hyppyihin sujuvasti mukaan esteiden ollessa vielä näin pieniä. Vake kääntyi tiukempiinkin teihin näppärästi ja laukanvaihtokin onnistui.

Seuraavaksi hypättiin sarja ihan perinteiseen tapaan. Väli oli reilu kuusi metriä, mikä on Vaken laukalle näin pienillä esteillä (60 cm ja alle) melko pitkä. Ratsastin siis laukkaa isommaksi jo sarjaa edeltävässä kaarteessa, ja pidin välissä pohkeet napakasti kiinni. Vake selvittikin välin hienosti yhdellä askeleella vaikka b-osasta hieman kauas jäätiinkin. Yksittäistehtävänä tultiin vielä 14 metrin pysty-pysty-linja. Kuten olin arvioinut, väli oli Vakelle täydellisen sopiva neljällä askeleella kun tultiin sujuvaa peruslaukkaa mutta ilman suurempaa eteenratsastusta. Sujuvan ja helpon oloinen meno siis sen kuin jatkui.

Lopuksi hypättiin päivän ratatehtävä (kuvassa). Esteet laitettiin kisakorkeuteen, eli meille 70-75 senttiin. Esteiden noustessa mukaan tuli ehkä liikaa ylimääräistä puristusta niin että verryttelytehtävillä löytynyt tekemisen helppous ei ihan säilynyt. Ykkösesteelle saatiin nappisuoritus tasapainoisesta laukasta, mutta sen jälkeen lähdin liikaakin ajamaan ponia eteen yrittäessäni varmistella sarjalle tarpeeksi isoa laukkaa. Kun ajoin estettä kohti jättämättä tarpeeksi lähestymisrauhaa ei askel sopinutkaan kovin hyvin, vaan Vake lähti a-osalle kaukaa. En ollut ihan kunnolla mukana hypyssä, enkä ehtinyt täysin mukaan b-osallekaan jonka Vake edelleen hyppäsi kaukaa. Poni siis suoritti sarjan rutiininomaisesti kun taas itse keikuin kyydissä miten kuten ja hyppyä häiriten. Okserille saatiin ihan mukava hyppy, mutta tämänkokoisilla esteillä oli taas havaittavissa istuntaongelmaa niin että pohket lentelivät minne sattuu. Laukat muuten vaihtuivat kaikilla lävistäjäesteillä joko hypyssä tai heti sen jälkeen niin etten ehtinyt huomatakaan, eli Vake kyllä pitää myötälaukoista tosi näppärästi huolen. Viimeiselle linjalle tultiin edelleen vähän liikaa ajaen, ja poni pääsi menemään aika pitkänä ja matalana. Välissä laukka pääsi hyytymään eikä Vake enää vastannut pohkeeseen kovin terävästi. Näin ollen viimeiselle esteelle tuli lötkö hyppy kaukaa ja otettiin puomi alas.

Uusintana saatiin ottaa ratamme ongelmakohdat, eli sarja ja suora linja. Sarjalla meinasikin nyt käydä työtapaturma, sillä askeleen ollessa huono Vake pääsi a-osalla yllättämään minut kaukaa hyppäämällä. Keikahdin alastulossa irti satulasta etukenoon, ja tästä olisin tullut helposti alas mikäli b-osalle olisi tullut stoppi. Kaukaa lähtevässä hypyssä pysyminen olisi sekin saattanut olla kyseenalaista. Vake kuitenkin pelasti tilanteen täydellisesti ottamalla ylimääräisen miniaskeleen ja hyppäämällä b-osan. Jälleen siis ponille täydet pisteet sarjan selvittämisestä ja itselleni pitkä miinus täysin epäonnistuneesta mukanaolosta. Linjalle sentään saatiin nyt onnistuneempi suoritus jossa energia ei sammunut kesken. Sarjalle otettiin tietysti vielä sakkokierros, joka oli taas sitä kaukaa hyppäämistä mutta taiteilin sentään tasapainoisemmin kyydissä. Käsi ja ylävartalo olisivat kuitenkin saaneet olla paremmin mukana, eli edelleenkään poni ei saanut hyppyihin ihan tarpeeksi ohjaa.

Sarjan ongelmat taisivat johtua siitä että ajoin ponia niin kovin paljon estettä kohti enkä rauhoittanut edes niitä viimeisiä askeleita. Kun ei käynyt niin hyvä tuuri että askel olisi tästä huolimatta osunut nappiin lähti Vake arvatenkin hyppyihin kaukaa. Vähän samaa ongelmaa esiintyi myös muilla radan esteillä. Pitäisi siis luottaa siihen että laukka on riittävä ilman ajamistakin. Ponnistuspaikkakin löytyisi paremmin rauhallisilla, sujuvilla lähestymisillä kuten verryttelytehtävissä tänään huomattiin. Eihän tämä 70+ taso edes tunnu mitenkään isolta Vaken kanssa, vaikka toki itselläni on myötäämisissä harjoiteltavaa ennen kuin on järkevää alkaa isompia hypätä. Tänään tuli kyllä viimeistään huomattua että on tämä Vake aikamoinen luottopolle. Kuskin kamalasta alkeistason toheloinnista huolimatta se hoiti sarjallakin homman 100% turvallisesti ja varmasti joka kerta. Vaken kapasiteetti ei ole ehkä huiman suuri, mutta se sydän ja millä se hyppää on suuri senkin edestä. Eihän tässä siis ole muuta kuin kuskista johtuvia ongelmia, mutta harjoitellaan niitä vähemmälle niin hyvä tästä tulee.