Muutaman hevosettoman päivän jälkeen aloin hinkua taas satulaan, joten varasin irtotunnin ABC:lle. Ykköstoiveeni olisi tietenkin ollut Sulo, mutta koska Sulo ei tälle päivälle ollut vapaana sovimme puhelimessa ratsukseni Pupen. Ne muutamat kerrat kun olen Pupella ratsastanut olen tästä hevosesta kyllä pitänyt, vaikka onhan se vähän höpsö ja omalaatuinen persoona. Ehkä siinä piileekin Pupen viehätys. Muistelin tosin Pupen olevan pieni hevonen, joten yllätyin kun vastassa olikin valtava vuori. Eihän Puppe toki ole kuin 162 cm korkea, mutta kun viime aikoina olen päässyt tottumaan pienempiin ratsuihin niin Puppe oli pitkästä aikaa ensimmäinen oikean hevosen kokoinen ilmestys. Selästä käsin Puppe ei tosin tuntunut isolta vaan aika mukavan kokoiselta, ja koulusatulaankin asetuin ihan ongelmitta vaikken taas vähään aikaan ollut sellaisessa istunutkaan.
Menimme tuttuun tapaan vapaamuotoisen alkuverryttelyn kaikissa askellajeissa. Puppe lähti liikkumaan ihan reippaasti, eikä mitään puskemisfiilistä päässyt syntymään. Muistin kyllä että Pupen kanssa ei kannata alkaa liikaa säätää ja sählätä, joten lähdin ratsastamaan selkeisiin apuihin keskittyen. En tässä vaiheessa stressannut yhtään etuosan muodosta, vaikkei Puppe pyöreänä vielä mennytkään. Ykkösasiana hevonen piti saada taipumaan oikealle, mihin suuntaan Puppe oli tapansa mukaan jäykkä. Vasemmalle mennessä puolestaan sain huolehtia etten kallistellut itse sisäänpäin. Laukkaverryttelyn osalta ohjeena oli tehdä paljon nostoja ja laukata lyhyet pätkät kerrallaan. Meidän nostomme olivat etenkin aluksi aivan kammottavan lötköjä, ja ope huutelikin napakkuutta laukka-apuihin. Osa ongelmaa oli se etten tohtinut käyttää raippaa, sillä tiesin Pupen tällöin pukittavan. Vieläkin suurempi ongelma oli kuitenkin se etten onnistunut istumaan hiljaa, vaan noston pitkittyessä aloin soutaa ja heijata perinteiseen alkeistuntityyliin. Ei näin! Kun laukka sitten aina tavalla tai toisella nousi rullasi liike ihan mukavasti eteenpäin, ja vasemmassa laukassa Puppe alkoi jo vähitellen keventyä ja pyöristyä. Samoin ravipätkillä laukan välillä Puppe kulki kevyellä tuntumalla oikein mukavan ja rennon oloisena, ja ope kehuikin sitä että Puppe työskenteli tyytyväisen näköisenä.
Verryttelyjen jälkeen jatkettiin päivän varsinaisen tehtävän parissa. Käytössä oli koko pitkä maneesi, ja kuvioon kuului monta eri tehtävää. Toisessa päädyssä ratsastettiin pitkää sivua edeltävässä kulmassa 90 asteen verran takaosakäännöstä, ja jatkettiin harjoitusravissa uraa pitkin. Pitkän sivun keskelle tuli ravivoltti, ja seuraavaan päätyyn tullessa siirryttiin käyntiin. Käynnistä nostettiin laukka, ja toiselle pitkälle sivulle ratsastettiin koko maneesin pituudelta loiva kiemuraura vastalaukassa. Tämän jälkeen palattiin ravin kautta käyntiin ja uusi kierros alkoi takaosakäännöksellä. Takaosakäännökset sujuivat oikeaan kierrokseen ihan mukavasti, tosin asetus jäi helposti vasemmalle ja askellus olisi saanut olla reippaampaa. Vasempaan kierrokseen takaosakäännös meni aluksi "läpikävelyksi", ja ope ohjeisti johtamaan etuosaa enemmän ohjalla käännöksen suuntaan. Paremmalla johtamisella saatiin lopulta asiallisia käännöksiä, mutta tähänkin suuntaan olisi asetus saanut olla selkeämpi. Laukannostot olivat edelleen se haastavin tehtävä. Saatiin koko tunnin aikana yksi nosto joka ei ollut kamalan lötkö ja venyvä, ja en vain onnistunut rauhoittamaan istuntaa vaan yritin heilunnallani tuupata hevosen laukalle. Kun laukkaan päästiin ei loiva vastalaukkakiemura tuottanut ongelmia, ja laukka sujui ihan hyvin eteen. Kiemuralta uralle palatessa sai tosin olla tarkkana ettei Puppe yrittänyt ennakoida raviin siirtymistä.
Ravivolteilla oikealle jatkoin taivutuksen parissa tuskailua, ja ensimmäisillä kierroksilla Puppe menikin sellaisena lankkuna että ihan nauratti. Sisäpohjetta tarvittiin paremmin mukaan sen sijaan että yritin vain roikkua sisäohjassa. Vasemmallekin asetuksen ja taivutuksen sai ratsastaa ihan huolella, mutta kun tämä onnistui pyöristyi Puppe volteilla mukavasti. Kun tunti alkoi lähestyä loppuuan ja siirryimme loppuverryttelemään kevyessä ravissa oli Puppe jo sen verran notkistunut että ravi eteni kahden ohjan ja pohkeen välissä ja energisesti eteenpäin. Parhaat minuutit osuivatkin tunnin loppuun Pupen liikkuessa tasaisen pyöreänä ja molempiin suuntiin kohtuullisen hyvin taipuen, enkä olisi millään malttanut lopettaa ravailua kun hevonen tuntui vihdoin näin kivalta.
Laukannostoista tuli siis tänään pitkä miinus, mutta muilta osin olimme open kanssa sitä mieltä ettei meno ollut yhtään pöllömpää. Ope myös huomautti että vaikka vanhat virheet ovatkin osittain nähtävissä niin istuin tänään varsin hyvin. Koulusatulassa oli tänään tosiaan harvinaisen irtonainen olo niin että tuli suorastaan tunne hevosen ympärillä istumisesta, ja ylävartalo pysyi paremmin ryhdissä. Toki Pupen koulusatula on istunnan kannalta huomattavasti armollisempi kuin esimerkiksi Sulon satula, mutta voi olla että kun olen kesän aikana ratsastanut tavallista useammin niin paikat ovat pysyneet sen ansiosta paremmin auki. Jäi ihan hyvä mieli tästä tunnista, ja mukavaa oli Pupella pitkästä aikaa ratsastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti