Keskiviikon toiselle tunnille oli tarjolla myös esteitä, jotka tietenkin olivat myös minun valintani. Toivoin edelleen Taistoa tai Lissua, ja sain tällä kertaa Lissun. Olin kuitenkin vähän pettynyt kun en päässyt tällä kertaa "isompaa hyppäävien" eli Annen, Noran ja kumppaneiden ryhmään, vaan minut oli laitettu tälle tunnille ryhmään jonka odotin hyppäävän matalammalla tasolla. Tunti muodostuikin aikamoiseksi pettymykseksi, sillä mukana oli parikin hankalaa hevosta joiden kieltelyihin kului suurin osa ajasta. Niinpä ehdimme hypätä todella vähän (kavalettijumppasarja läpi neljä kertaa ja siinä se) ja enin aika meni odotteluun. Tunnin piti ohjaajaopiskelija jolta ei kovin paljon valaisevaa palautetta tullut, joten en voi sanoa oppineeni tällä tunnilla mitään. Kun iltapäivän kaikki kolme muuta esteryhmää sitten hyppäsivät paljon enemmän ja isompaa niin en voinut muuta kuin olla kateudesta vihreä ja harmistuneena ihmetellä miksi minut oli laitettu juuri tähän ryhmään.
Aluksi mentiin hieman maapuomeja. Kolmen puomin suoralla linjalla oli tarkoitus saada väleihin tasaiset kolme tai neljä askelta. Lissun kanssa oli laukan rytmi ja kolmitahtisuus hukassa, ja ekalle puomille oli vaikeuksia saada askel sopimaan nätisti. Toistot jäivät niin vähäisiksi että en päässyt tilannetta korjaamaan.
Sitten aloitettiinkin jumppasarjan hyppely. Kuuden esteen jumppasarjassa oli neljä innariväliä ja viimeisenä yhden askeleen väli. Sarjalle tultiin aina sisään ravilähestymisellä. Aluksi vain ensimmäinen este oli pienenä ristikkona ja muut puomit maassa, ja kierros kierrokselta lisää puomeja nostettiin kavaleteiksi. Tehtävä olikin hankalampi puomien ollessa maassa, sillä välit jäivät tällöin aika pitkiksi enkä saanut Lissua venymään tarpeeksi eteen. Ongelmana oli se että puomisarjalla ei tasainen rytmi säilynyt, vaan rytmin rikkoontuessa hevonen putosi raville. Pohje ei ollut tarpeeksi mukana ja taisi istuntakin mennä liian etupainoiseksi kaulalle. Ravilähestymisissä jouduin aika paljon pitelemään ettei Lissu lähtisi estelinjalla laukalle, ja niinpä vauhti ei sitten meinannut riittää. Kun useampi puomi nousi maasta parani suorituksemme huomattavasti, ja tiesin nyt pitää pohkeet napakammin mukana. Sujuvin kierroksemme oli viimeinen, jolloin kaikki puomit oli nostettu esteiksi ja sarjan lopussa oli pieni okseri (max 70 cm). Rytmi pysyi paremmin yllä kun jokaisen puomin yli piti hevosen oikeasti hypätä.
Olin haaveillut että sarjan päässä olevaa okseria pääsisi hyppäämään isompanakin, mutta kieltelevien hevosten takia aika loppui pahasti kesken eikä koko okseria päästy näin ollen hyppäämään kuin se yksi kerta. Eipä paljon lämmittänyt mieltä tämä tunti vaan ainoastaan turhautti kovasti. Täytyy myöntää etten itsekään ratsastanut nyt kovin hyvin, mutta olisi ollut hyvä saada enemmän toistoja jotta virheitä olisi voinut korjata ja jotta rytmi olisi alkanut löytyä paremmin.
Videoista kiitos Noralle ja Jennille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti