keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Taidot ei riitä

Yllätyshevosten kokeilut jatkuvat, tänään nimittäin sain tunnille Taunon. Tauno on 5-vuotias tuntihommia aloitteleva sympaattinen pikkuhevonen, ikänsä vuoksi vielä hieman raaka mutta näyttää menevän tunneilla oikein kivasti. Nyt pääsin sitten itsekin ensimmäistä kertaa Taunoa kokeilemaan. Mielenkiintoista muuten on että olen lapsena ratsastanut Taunon emällä.

Minulla oli epäilykseni tunnin onnistumisen suhteen, sillä en luottanut taitoihini ratsastaa tällaista nuorukaista tarpeeksi korrektisti ja siististi. Tauno on kyllä kiltti ja fiksu, mutta ei tietenkään paikkaile ratsastuksen puutteita samalla lailla kuin kokeneemmat ratsut. Tehtävät olivat tänään onneksi aika yksinkertaisia. Aloitettiin ratsastamalla pituushalkaisijalta voltteja käynnissä ja ravissa. Tauno oli käynnissä ensin vähän nukuksissa, ja tulipa äkkiä huomattua että menosuunta piti kertoa sille hyvin selvästi tai muuten kiemurreltiin minne sattuu. Oikealle asetus ja taivutus toimi ihan hyvin, mutta vasemmalle Tauno oli jäykempi. Etenkin käynnissä Tauno tuppasi rullaamaan kaulaansa kovin linkkuun ja kuolaimen alle, ja niinpä en uskaltanut pitää aluksi oikein kunnon tuntumaa. Muutenkin ratsastin liian varovaisella asenteella ja hevosen reaktioita arastellen.

Laukkatehtävänä oli nosto käynnistä molempien pitkien sivujen alussa, voltti pitkän sivun keskelle ja paluu käyntiin ennen päätyä. Laukka vähän jännitin, koska tiesin että Tauno voi olla hankala saada nostamaan jos avut ei ole korrektit ja selkeät. Aluksi tulikin muutama täysin epäonnistunut yritys joista Tauno ryntäsi vain raville. Pidin liikaa kädellä vastaan jotta Tauno olisi uskaltanut lähteä laukkaan, ja ylipäänsä häiritsin hevosta tekemällä liikaa kaikkea ylimääräistä. Lähdin siis soutamaan ja heijaamaan istunnalla jos ei Tauno heti nostanut, ja siihen se homma tietysti kaatui. Melko pian Tauno pääsi kuitenkin jyvälle siitä että epämääräiset avut pitkän sivun alussa tarkoittavat laukannostoa, ja sitten laukat alkoivat nousta. Monesti mentiin kuitenkin parin raviaskeleen kautta ajaen eikä suoraan käynnistä, mutta Tauno oli istunnan heijauksille hämmästyttävänkin kärsivällinen. Vasemmassa laukassa oli pahoja ohjausvaikeuksia, ja Tauno harppoi pitkällä askeleella täysin ylisuuriksi venähtäneitä voltteja. Itse jännitin kyydissä liikaa, ja näin ollen en päässyt istumaan rennosti satulaan vaan kökötin etukumarassa kroppa tönkkönä. Raviinsiirtyminen meni helposti vähän pitkäksi, ja ravista käyntiin ei myöskään päästy kovin äkkiä. Siirtymisissä sorruin vetämään ohjasta aivan liian kovalla kädellä, sillä istunta ei pysynyt niin tiiviinä että olisin sen kautta saanut pidätteet tehtyä. Voi Tauno-parkaa millaista ratsastusta se joutuikaan sietämään.

Oikea laukka oli helpompi ratsastaa. Ohjattavuus oli huomattavasti parempi, ja saatiin tehtyä asiallisempia voltteja joilla hevonen taipui ja kuunteli kääntäviä apuja hyvin. Pääsin myös vähän helpommin istumaan laukassa tähän suuntaan. Nostot alkoivat olla ihan säpäköitä, välillä toki ravin kautta. Laukasta ravin kautta käyntiin siirtymiset olivat vaan edelleen samaa juoksemista ja ohjista vetämistä. Vieläkään en rentoutunut itse, vaan olin selässä kovin jännittynyt. Se hallinnan katoamisen tunne kun hevosen vauhti ja reitti eivät ole täysin omassa kontrollissa saa minut helposti tällaisiin "tiloihin", missä hermoilen ja jännitän ihan syyttä suotta. Jännitin koko ajan sitä miten Tauno reagoi seuraavaksi, ja henkinen jännittyneisyys kanavoitui tietenkin fyysiseksi jännittyneisyydeksi. Jos näin ei olisi käynyt olisin varmasti ollut Taunolle miellyttävämpi ratsastaja, mutta nyt jäi lähinnä sellainen olo että omat taidot eivät alkuunkaan riitä näin nuoren hevosen ratsastamiseen. Ei ole istunta, käsi, apujen selkeys saati oman mielen hallinta sillä tasolla.

Tänäänkin käytiin tunnin loppupuoliskolla lammella kahlaamassa. En tohtinut jättää Taunolta satulaa pois, joten välttelimme lammen syvintä kohtaa ja kahlasimme mahaa myöten niin etteivät satula tai omat kengät kastuneet. Lampi on Taunolle toki tuttu paikka, joten se meni veteen mielellään ja empimättä ja polskutteli matalassa vedessä ihan iloisen oloisena. Järkevä hevonenhan se on nuoresta iästään huolimatta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti