Nyt kyllä hekottelin hetken ääneen hevoslistan edessä, sillä päivän yllätysratsuni oli Hilanteri (vanha herra täyttää muuten muutaman päivän päästä jo 22 vuotta). Olen ratsastanut Hilanterilla kerran aikaisemmin yli kaksi vuotta sitten, ja silloin tuli aika selväksi että minä en kuulu niihin ratsastajiin joiden kanssa Hiltsun kemiat kohtaavat. Laukkaan ei meinattu päästä kun polle parkkeerasi kentän keskelle juntturoimaan ja pukitteli jos yritin sitä raipalla käskeä. Hilanterilla jos kellä on omanarvontuntoa, ja sitä ei liikaa passaa mennä komentelemaan jos aikoo sen saada jotain tekemäänkin. Istunnallekin Hiltsu taitaa olla aika herkkä ja tarkka. Päätin lähteä huumorimielellä liikkeelle, ja otin taktiikaksi pitää Hilanterin hyvällä tuulella muistamalla kehua sitä vähän turhistakin asioista.
Ratsastettiin ensin kentällä noin 40 minuuttia ja käytiin lopuksi ilman satulaa lammella kahlaamassa. Kentällä työskentelimme käynnissä avotaivutusten parissa toisella pitkällä sivulla, ja muualla tehtiin ravissa ja laukassa voltteja ja ympyröitä. Avotaivutus oli Hilanterin kanssa melko haastava tehtävä, sillä tämä hevonenhan on maailman kovin kiemurtelija joka saa päänsä ja kaulansa mutkalle jokaiseen ilmansuuntaan yhtäaikaa eikä raukka taida oikein osata kulkea etu- ja takapää samaan suuntaan. Hilanteri kyllä yritti ymmärtää ja itse asiassa kulkikin välillä kolmella uralla, tosin ehkä liikaakin poikittaen ja ilman rehellistä asetusta. Oikeastaan on ihme että hevosella kärsivällisyys riitti, sillä sähläsin kyydissä sen verran epämääräisesti ja etenkin asettava ohja joko kiskoi taaksepäin tai myötäsi aiheettomasti. Ope kehottikin välttämään kaikkia taaksesuuntautuvia ohjasotteita, ja olemaan tarpeeksi jämäkkä sivulle asettavan käden kanssa. Avotaivutusta ei myöskään kannattanut mennä liian pitkää pätkää kerralla, sillä silloin homma muuttui liian väkisellä pakertamiseksi. Muutaman hyvän askeleen jälkeen kannatti suoristaa ja koettaa kohta uudelleen.
Ravissa Hiltsu liikkui mukavan reippaasti. Volteilla ja ympyröillä asettamisessa oli ihan omanlaisensa haasteet etuosan mutkitellessa aivan omituisilla tavoilla, mutta vähitellen hevonen alkoi kuin alkoikin löytää itsensä järjestykseen ja minä puolestani löysin kaksi ohjaa ja idean hevosen ratsastamisesta niiden väliin. Tällaisilla hetkillä Hilanteri kyllä heti rentoutui ja pyöristyi ja kulki asiallisen oloisesti sen aikaa kuin suoruuden idea säilyi (eli ei kauan). Ope kehotti myötäämään hienovaraisemmin niin että tuntuma säilyisi koko ajan, sillä sisäohjan poisheittäminen tietenkin sekoitti hevosen tasapainoa ja suoruutta.
Laukkaamisen suhteen vähän jännitti, kun aiempi kokemus oli tosiaan se että Hilanteri heittäytyi tässä vaiheessa täysin juntturaksi, mutta tällä kertaa laukannostot sujuivat täysin ongelmitta. Jee! Lopuksi laukassa työskenneltiin vähän pidempi pätkä, ja ympyröillä Hiltsu myötäsi laukassakin niskasta pyöreäksi silloin kun ulko-ohja oli tukevasti kädessä antamassa rajat ja sisäohja pyysi nätisti asetusta. Helposti vaan kaula lähti menemään liian linkkuun, ja sisäohjan tuntumaa en saanut riittävän tasaiseksi jotta Hilanteri olisi voinut jäädä vakaammin pyöreäksi. Ehdottomasti pääasia tänään oli kuitenkin se että teimme Hilanterin kanssa suorastaan yhteistyötä eikä touhu mennyt vastaanhangoitteluksi ja kiukutteluksi missään vaiheessa, edes laukannostoissa. Tämän hevosen tapauksessa siinä on jo aihetta tyytyväisyyteen, varsinkin kun muistaa millainen katastrofi ensimmäinen yhteinen tuntimme aikanaan oli. Voisikohan peräti olla niin että olen parissa vuodessa kehittynyt ratsastajana sen verran että Hilanteri alkaa minua selässään sietää ja suostuu pyyntöjäni kuuntelemaan?
Tunnin päätteeksi käytiin tosiaan vielä lammella kahlaamassa. Vesi oli ehtinyt käydä jo niin vähiin ettei varsinaisesti uimasilleen enää isommilla hevosilla päässyt. Lammella Hiltsu sitten vänkäsi vastaan, sillä sitä ei nyt olisi oikein huvittanut mennä syvempään veteen vaan se olisi vain halunnut kuopia ja pärskyttää vettä rannassa. Lukuisten yritysten jälkeen saatiin tehtyä kierros syvemmällä kun muut olivat poistuneet lammesta arvon herran tieltä ja vain Atte meni kaverina edeltä. Näin saatiin lammen "syvänteessä" viilennystä hevoselle puoleen kylkeen asti ja itselleni sääriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti