Leirin toiselle tunnille toivoin ratsuksi Lissua, ja sen tunnille sainkin. Ohjelmassa oli puomeja ja kavaletteja Ypäjä-hallissa. Alkuverryttely tehtiin kevyessä ravissa, ja ohjeena oli että nyt ei istuta pystyssä vaan kevennyksen yläasennon tulee olla kuten kevyessä istunnassa. Sain siis kerrankin kenottaa ihan luvan kanssa etukumarassa.
Puomeilla mentiin ravissa tehtävää jossa puomit olivat peräkkäin linjassa mutta vinottain toisiinsa nähden siten että jokaiselta puomilta piti kääntää tiukka kaareva tie seuraavalle. Kartiot oli väleissä estämässä puomilta toiselle oikaisun, joten hevosta sai tosissaan kääntää ja taivuttaa vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle. Harjoituskierros mentiin kevyessä ravissa, ja alku ei ollut kovin lupaava sillä Lissu juosta kaahotti niin ettei todellakaan ehditty kääntyä puomilta toiselle. Seuraavaksi pitikin jo jättää jalustimet pois jalasta ennen puomilinjaa ja kurvailla puomit harjoitusravissa. Aluksi oli kovastikin ongelmia, sillä hevonen kiirehti niin että ehdittiin kääntyä aivan viime tipassa eikä tasapainoisesta taivutuksesta ollut tietoakaan. Pohkeita olisi tarvittu kääntämiseen ja taivuttamiseen enemmän sen sijaan että kääntelin vai ohjasta. Pidäte, pidäte, pidäte, ulkopohje, sisäpohje kuuluivat open ohjeet. Toistojen myötä saimme suoritusta parannettua niin ettei puomeja vain kaahattu jalat solmussa ja hädin tuskin pystyssä pysyen, vaan sain Lissun pysymään paremmin kontrollissa ja rauhallisessa ravissa. Tärkeää oli ratsastaa jo edeltävä kulma hyvin hallitusti ja tulla sisään pienessä hitaassa ravissa eikä päästää Lissua kiihtymään ennen puomeja.
Sitten tultiin kolmen kavaletin suoraa linjaa laukaten. Aluksi jokaisen kavaletin jälkeen käännettin voltille ja hypättiin uudestaan saman kavaletin yli ennen seuraavalle jatkamista. Lisäksi päädyissä ennen ja jälkeen linjan ylitettiin maapuomi voltilla. Menomme oli edelleen kovin hätäistä, ja käänsin Lissua aivan liikaa sisäohjassa roikkumalla. Askelmäärät väleihin jäivät vähän hämärän peittoon, ja räpellettiin ihmeellisillä miniaskeleilla tai ravilla puomien yli. Seuraavaksi ympyrät jätettiin väleistä pois eli hurautettiin koko kavalettilinja suoraan. Välit olivat 9 m ja 12 m, ja ensin nämä tultiin kahdella ja kolmella askeleella. En ihan riittävästi uskaltanut antaa Lissun laukata kun pelkäsin kontrollin häviämistä, ja niinpä etenkin ensimmäinen väli jäi pitkäksi, mutta Lissu ylitti kavaletit sujuvasti kauempaakin ja näin saatiin halutut askelmäärät. Voltti ennen linjaa onnistui ihan hyvin ja kontrollissa, mutta linjan jälkeiselle volttipuomille oli pientä ohjausongelmaa kun roikuin edelleen sisäohjassa ulkopohkeella kääntämisen sijaan.
Vaihdettiin vielä suuntaa ja tultiin linja tavoitellen neljää askelta 12 m väliin ja tämän jälkeen venymistä 9 m väliin kahdella askeleella. Ensimmäisillä yrityksillä en pitänyt Lissua läheskään tarpeeksi napakasti kontrollissa, vaan ensimmäisen kavaletin lähestyessä annoin periksi ja lähdin itsekin heittäytymään hyppyyn sen sijaan että olisin yrittänyt pitää hevosta vielä askeleen verran. Tästä ei enää paluuta ollut vaan Lissu lennähti 12 m välin kolmella askeleella. Toisella yrityksellä päästiin ekan kavaletin yli asiallisesti, mutta toiselle lähdin heittäytymään liian aikaisin ja näin annoin Lissulle luvan jättää neljännen askeleen pois. Ongelma oli siis siinä ettei oma pokka riittänyt istua ja pitää vaan pelkäsin jääväni hypystä jälkeen mikäli Lissu ei neljättä askelta ottaisikaan, ja näin lähdin varmuuden vuoksi itsekin heittäytymään hyppyyn. Lissu tietenkin mielellään noudatti käskyäni hyökätä kavaletille kauempaa ponnistaen. Kolmannella yrityksellä sain asian vihdoin korjattua, eli en lähtenyt hyppyyn kolmannesta askeleesta vaan istuin ja maltoin loppuun asti. Näin Lissu pysyi hanskassa pienessä laukassa ja neljäs askel mahtui mukaan. Toiseen väliin ei muuta kuin vähän pohjetta niin Lissu lennähti eteen ja kahteen askeleeseen venyminen oli helppoa. Vihdoin saatiin siis nappiin onnistunut suoritus tälle linjalle.
En ihan muistanut että Lissu oli tosiaan näin reipas ja menevä. Jarrut oli liikaa hukassa, ja en taaskaan asialle osannut tehdä oikein muuta kuin vetää ja vetää ohjasta. Hevosen kiirehtiessä en oikein tohtinut kääntäessäkään ottaa tarpeeksi pohjetta mukaan. Toisaalta tunnin loppu osoitti että Lissu kyllä pysyy kontrollissa kun vaan olen napakka enkä anna sen lähteä kiitämään. Puomi- tai estelinjalle olisi tietenkin ”helpointa” vain heittää ohjat pois ja antaa hevosen lentää esteiden yli mielensä mukaista vauhtia. Tähän ei kuitenkaan pidä haksahtaa, vaan pitää ratsastaa päättäväisesti ja omaan tekemiseen uskoen.
Videoista kiitos Jennille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti