perjantai 18. heinäkuuta 2014

Leiritunti 9: Hienoa hyppäämistä

Kukaan ei erityisesti hinkunut leirikisoja, joten leirin viimeisenä päivänä mentiin sen sijaan rataharjoitus tunnilla. Sain ratsuksi jälleen Kingin, ja eilisen sujuvan maastoestehyppelyn jälkeen oli mukava päästä kokeilemaan tätä hevosta myös rataesteillä. Viime vuoden leirillä Kingi jäikin minulta kokonaan "löytämättä", sillä silloin pieni, sievä ja kiltti Kingi oli kovasti suosittu ja toivottu lasten keskuudessa. Tänä vuonna otettiin sitten vahinko takaisin, sillä Kingihän on minulle juuri sopivan kokoinen ja mikä parasta todella näppärä ja ärhäkkä peli esteillä.

Verryttelyn menimme tänään tiiviisti ja tehokkaasti, ideana verrytellä hevoset siten kuin kisoissa rajallisessa ajassa kannattaa tehdä. Ratsastimme siis temponvaihteluita ravin ja laukan sisällä sekä voltteja, tarkoituksena saada hevoset reagoimaan nopeasti eteen ja taakse sekä kääntymään ja taipumaan. Kingi reagoi pohkeesta napakasti eteen, mutta kiinniotto oli vaikeampaa eikä tapahtunut ihan niin silmänräpäyksessä kuin olisi ollut suotavaa. Vaikka oli ne gagit päässä niin hevonen oli aika vahva pidätteelle. Etenkin laukka olisi saanut lyhentyä vielä huomattavasti enemmän.

Verryttelyhyppyinä tultiin pystyä pari kertaa molemmista suunnista sekä kerran okseri vasemmassa laukassa. Hypyt olivat tosi sujuvia, ja Kingin kanssa oli hyvin helppo tulla sopivaan ponnistuspaikkaan. Kai tässä on kyse siitä samasta ilmiöstä kuin eilen maastoesteillä, eli kun laukka sujuu eteen riittävän hyvällä energialla ja tasaisessa rytmissä niin paikat löytyvät aivan itsestään.

Onnistuneiden verryttelyhyppyjen jälkeen oli mukava lähteä hyppäämään rataa. Rata oli seitsemän esteen mittainen ja meillä korkeus oli sellaista 80-85 senttiä. Ensimmäiset kaksi estettä ylittyivät sujuvasti, mutta kolmoselle lähestyessä Kingi kävi vahvaksi ja lähti painamaan pidätettä vasten. Kun hevonen pääsi tällä lailla ryntäämään pois kontrollista ajauduttiin liian lähelle estettä, ja puomi tuli mukana. Seuraaville esteille lähestyessä tiesin olla varovaisempi ja odottaa itsekin estettä paremmin. Näin päästiin taas hyviin paikkoihin. Laukat eivät lävistäjäesteillä 4 ja 5 vaihtuneet, vaan jouduttiin korjaamaan ravin kautta. Tässä näkyi vähän sitä ongelmaa että pidäte ei toiminut kunnolla vaan raviinsiirtyminen otti aikansa. Näin väljällä radalla ehdittiin kuitenkin korjaukset tehdä. Viimeisten kahden esteen suora linja oli tosi sujuva ja hyvä, ja kokonaisuutena ratamme oli oikein asiallinen lukuunottamatta kolmosesteellä tapahtunutta virhettä.

Lopuksi tultiin uusintapätkänä radan ongelmakohdat. Totesin radan alkuosan olleen meillä huonompi kuin lopun, joten uusimme kolme ensimmäistä estettä. Ainakin kolmosestettä ope vähän nosti niin että nyt korkeutta oli noin 90 cm. Aloitimme taas oikein hyvillä lähestymisillä ja hypyillä ykköselle ja kakkoselle, mutta kakkoselta tultiin väärässä laukassa alas. Huolimattomuuttani myös käänsin kakkoselta liian aikaisin, ja lyhyempi tie yhdistettynä laukankorjaushässäkkään (jarrutusmatka raviinsiirtymisessä oli taas pitkä) tarkoitti sitä ettei päästy kolmosesteelle harkitulla ja hallitulla tiellä ja hyvässä rytmissä. Ajauduttiin taas pohjaan, eikä Kingi päässyt tästä hyppyyn kunnolla vaan pyyhkäisi puomin mukaan. Saatiin siis vielä sakkokierros tälle esteelle. Nyt ratsastin huolellisemman tien ja toin Kingin esteelle maltilla ja kontrollissa mutta eteen sujuen, ja ai että tulikin napakka ja hyvä hyppy pystyn yli. Siinä ei tuntunut ysikympin este missään.



Eipä olisi leiri voinut paljon paremmin päättyä kuin näihin hyppyihin. Kingin kanssa 80-90 cm tuntui olevan jotakuinkin mukavuusalueellani, sillä niin helppoa ja kivaa oli tämän ketterän ponisuokin kanssa hypellä. Taisipa tässä päästä käymään niin että Kingi kiilaa Hevosopiston ratsuista ykkössuosikikseni mentyäni sillä tällä leirillä ne kaikista hienoimmat tunnit. Melkein olisi tehnyt mieli salakuljettaa Kingi mukanani leiriltä kotiin. Olin toivonut saavani leiriltä lisää varmuutta 80 cm tasolla hyppäämiseen, ja kahden viimeisen tunnin ansiosta sitä taisi tullakin vaikka muuten hyppäämiset jäivät leirin aikana aivan harmillisen vähiin. Maastoesteiden ja tämän rataestetunnin huippufiilikset kirkastivat koko leirin alkuviikon pettymyksistä huolimatta, ja hieno leirihän tämä taas kokonaisuudessaan oli. Ihanat kaverit, ihanat hevoset, pientä itsensä ylittämistä, Hevosopiston hienot puitteet sekä mainio oheisohjelma - näistä on onnistunut leiri tehty. Viisi päivää kului aivan liian nopeasti, mutta ensi kesänä leireillään taas!

Videoista kiitos Jennille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti