Rauhallinen maastolenkki

Lauantaina aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, ja suuntasimme Vaken kanssa maastoon neljän muun ratsukon seurassa. Osa hevosista oli kevyemmän päivän tarpeessa, joten mentiin tällä kertaa hieman rauhallisempi lenkki. Suurin osa matkasta kuljettiin käynnissä, ravailtiin jonkin verran ja otettiin yksi laukkapätkä jolla vauhti pysyi sen verran maltillisena että Vaken kanssa ei jääty muista jälkeen. Reitti oli jälleen minulle uusi, toki jonkin verran mukana oli samoja osuuksia kuin aiemmilla kerroilla mutta paljon oli myös uutta maisemaa. Tämä olikin tähänastisista reiteistä ehkä kaikista kivoin, vaikka aikaisemmatkin ovat olleet mahtavia. Suurin osa matkasta taittui kuvankauniilla mäntykankaalla, joka on ehdottomasti minun lempimaastoani. Reippaampaan menoon soveltuvaa pohjaa olisi ollut vaikka kuinka paljon, joten näillä poluilla kelpaisi kyllä tehdä vauhdikkaampikin retki. Vake käyttäytyi tietenkin taas tosi hyvin ja rauhallisesti, ja pysyttiin tällä kertaa muiden perässä ilman välimatkan venymistä mahdottoman pitkäksi kun pidin asiasta nyt parempaa huolta. Loppumatkasta kahlattiin polulla vesilammikon läpi niin että vettä oli hevosilla ehkä polviin asti. Tässä kohtaa Vakella tuntui käyvän mielessä lammikkoon kyljelleen kellahtaminen, mutta pienellä hoputuksella se jatkoi kiltisti eteenpäin. Kuulinkin opelta Vaken olevan varsinainen virtahepo joka rakastaa uimista, ja se on tässä kyseisessä pikkulätäkössä toisinaan ottanutkin omatoimisen kylvyn jos selässä on ollut pienempi ratsastaja. Loppukesästä olisi kyllä ihanaa käydä Vaken kanssa jonain lämpimänä päivänä oikein kunnon uittoreissulla.