Kesän kohokohta on tottakai tänäkin vuonna ratsastusleiri Annen, Noran ja muiden heppailukavereiden kanssa. Leiripaikaksemme valikoitui Ypäjän Hevosopisto viimekesäisen hienon kokemuksen perusteella, ja tällä kertaa ilmoittauduimme senioreiden koulu- ja esteratsastusleirille eli viime vuodesta poiketen leireilemme kokonaan aikuisporukassa. Sunnuntai kului Oulusta Ypäjälle ajaessa, ja olimme perillä minuutilleen annettuna saapumisaikana eli kuudelta illalla. Haimme hevoset laitumelta, ja myöhemmin illalla jaettiin vielä nimikot eli ne hevoset joiden karsinan siivouksesta ja yleisestä hyvinvoinnista huolehdimme leiriviikon aikana. Huudin nimikokseni viimevuotisen nimikkoni ja suosikkiestehevoseni Uno Liisan eli Lissun. Lissu saa kuulemma ensi vuonna neljännen varsansa mikäli kaikki menee suunnitelman mukaan, joten ensi kesänä tamma ei liene leirikäytössä.
Ilmoittauduin mukaan esteratsastajien ryhmään. Maanantain ensimmäinen tunti oli kuitenkin kaikille koulua. Ratsastimme Ypäjä-hallissa ja sain ratsuksi uuden tuttavuuden eli Kingin. Kingi on 18-vuotias pienhevosruuna, minulle siis oikein passelin kokoinen. Kingi muuten on Kelmin poika ja kuuluisan Jaimen täysveli, eli suku ei paljon hienompi voisi ratsulla olla sikäli kuin suomenhevosten suvuista jotain ymmärrän.
Ensimmäisen tunnin aiheena oli istunnan tarkistusta sekä siirtymisiä. Kingi osoittautui varsin reippaaksi menijäksi, jota ei eteen tarvinnut kahdesti käskeä vaan jarrut meinasi suurimman osan tuntia olla hieman kadoksissa. Ratsastimme ensin kulmia käynnissä samalla kun uralla ja pääty-ympyröillä ravattiin, ja siirtymiset kulmiin olivatkin oikein hyvää kontrolliharjoitusta Kingin pyrkiessä puksuttamaan eteenpäin pidätteistä välittämättä. Oikealle taipuminen ja asettuminen oli hankalampaa, eli oikea lapa meinasi puskea ja oikeaan ohjaan pääsi syntymään vetokilpaa. Yritin tietysti vältellä vetokilpailua ja päästä ratsastamaan kevyemmällä tuntumalla, sillä harvemmin se pidätettä vastaan painava hevonen vetämällä tulee ruotuun. Ulko-ohjasta siis pieniä pidätteitä ja myötäyksiä sisäohjan asettaessa. Vasemmalle tämä oli helpompaa, ja kun siirryttiin ratsastamaan harjoitusravissa sain istunnasta pidätteitä tehtyä vähän napakammin kuin keventäessä.
Siirtymisten parissa jatkettiin vielä ratsastaen joka kierroksella kentän poikki kartioiden välistä ja nostaen ennen uralle kääntymistä laukka. Oikea laukka nostettiin käynnistä ja vasen ravista, ja toiseen päätyyn ratsastettiin laukassa iso voltti. Laukassa Kingi ei mielestäni ”juossut” niin pahasti kuin ravissa vaan kuunteli pidätettä paremmin. Nostoon tullessa Kingi lähti helposti kiirehtimään, mutta loppua kohti se alkoi kuunnella ja tulla nostoihin rauhallisesti ilman kiihdytystä ja kaahausta. Olinkin lopuksi ihan tyytyväinen huomattavasti rauhoittuneisiin nostoihin. Ope muistutteli nostoissa molempiin suuntiin pitämään ulko-ohjalla ja -pohkeella huolen siitä ettei hevonen pääsisi vähän liiraamaan ulospäin tai pullauttamaan ulkolapaa, sillä nythän ei nostoissa seinän tukea ollut apuna. Istunnan suhteen korjausta tuli ylävartalon jäntevöittämiseen niin etten päästäisi itseäni valumaan eteenpäin vaan pitäisin koko kropan napakasti pystyssä ja suorana.
Tunnin lopussa Kingi kuunteli pidätettä jo paljon paremmin niin että pääsin kunnolla rentouttamaan kättä. Kingikin liikkui ihan rennon oloisena. Loppuraveja keventäessä vetokilpa oli lakannut kokonaan, ja pystyin ratsastamaan pidätteitä kevennystä rauhoittamalla sekä pehmeällä kädellä. Olin ihan tyytyväinen kun loppua kohti meno tällä lailla parani, mutta olisihan se ollut kiva jos pidätteet olisi saanut läpi ja hevosen kuulolle jo huomattavasti aikaisemmassa vaiheessa. Open loppupalaute oli että pidätteisiin pitäisi saada vatsalihakset paremmin mukaan, eli että en päästäisi pidätettä tehdessä ylävartaloa tipahtamaan eteenpäin. Keskivartalon tuki ja hyvä vatsalihasten käyttö olisi tietenkin tärkeää etenkin kun ratsastaa tällaista eteenpäinpyrkivää ja vähän vahvaa hevosta, jolla on turha yrittää ohjasta kiskoa pidätettä läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti