Torstaina vuorossa oli tavalliseen tapaan viikkotunti Vaken kanssa. Koko päivän kestänyt sade väistyi onneksemme juuri sopivasti ennen tuntimme alkua, mutta kenttä oli sen verran märkä ettei täysipainoisesta estetunnista voinut haaveillakaan. Totesin että hyväähän se tekee mennä välillä kunnolla kouluakin, vaikka lauantain kisoja ajatellen olisi nyt ollut kiva saada vielä estetreeni alle. Loppujen lopuksi päästiinkin myös vähän hyppäämään, eli tunti sisälsi mukavan monipuolisesti perusratsastusta sileällä, kavaletteja ja ihan oikeita hyppyjäkin (sekä lopuksi vielä maastokävelyn).
Alkutunnin teemamme oli kulmien ratsastus, eli nyt oli tarkoitus tehdä tarkat terävät kulmat kunnolla taivuttaen huolimattoman oikaisun sijaan. Lisäksi molemmilta pitkiltä sivuilta pyöräytettiin keskiympyrä. Kulmien ratsastaminen osoittautui juuri niin vaikeaksi kuin se oikeasti on. Ravissa sain kyllä Vaken vietyä syvälle kulmiin ja estettyä oikomiset, mutta kauniin asetuksen ja taivutuksen kanssa oli niin ja näin. Ylipäänsä Vake ei liikkunut oikein rennosti vaan selkä alhaalla. Keskiympyrällä ehdin paremmin työstää asetusta ja taivutusta, mutta jälleen kompastuskivenä oli myötäyksen ajoitus. Läheskään aina en älynnyt hellittää sisäohjasta asiaankuuluvalla hetkellä, ja toisaalta taas monesti tuli varmaan turhiakin myötäyksiä.
Tehtävää jatkettiin oikeassa laukassa, ja Vakea piti aluksi kovasti herätellä. Laukassa ei ollut lähellekään tarpeeksi imua ja energiaa, ja kun sain pohkeella ja raipalla hoputeltua muutaman askeleen reippaammin eteen hyytyi meno pian uudestaan. Kädetkin olisi pitänyt saada rennommiksi jotten olisi siltä osin liikettä jarruttanut. Kulmia laukatessa Vake puski sisäänpäin niin ettei saatu kovin teräviä kulmia eikä ainakaan kunnolla taipuen. Vasemmassa laukassa Vake kuitenkin lähti liikkumaan ihan itsestään reippaammin, joten kunnon laukka löytyi viimein suunnan vaihduttua. Epäilen että sisälavalle puskeminen oikeassa laukassa oli yksi syy huonoon eteenpäin sujumiseen.
Kulmat olivat osaltaan tarkkailussa myös seuraavassa kavalettitehtävässämme. Pituushalkaisijalla ylitettiin suorassa linjassa kaksi kavalettia kääntäen päädyssä vuoroin kumpaankin suuntaan, ja kulmiin ratsastettiin voltit sekä ennen että jälkeen pituushalkaisijan. Ensin tultiin ravissa ilman jalustimia ja sitten laukassa jalustimien kanssa. Ravivolteilla Vake alkoi liikkua rennommin kun open ohjeistamana päästin ohjaa hieman pidemmäksi ja siten ponia pidempään ja matalampaan muotoon. Samalla piti ravia muistaa ratsastaa eteenpäin. Laukkavolteilla liike meinasi helposti hyytyä, ja syynä tähän oli se että roikuin sisäohjassa sen sijaan että olisin antanut sisäpuolelta tilaa ja kääntänyt napakasti ulkopohkeella. Laukassa piti myös saada pituushalkaisijalla laukanvaihto joko kavaletin päällä tai viimeistään päädyssä uuteen suuntaan kääntäessä. Vasemmasta oikeaan Vake ehti aina vaihtaa itsekseen kavaletilla, mutta oikeasta vasempaan vaihto jäi erikseen tehtäväksi. Aloin taas sählätä vaihdossa ihan liikaa, ja heiluntaani kyllästyneenä Vake vaihtoi lopulta ravin kautta.
Lopuksi päästiin tosiaan vielä hyppäämään ihan oikeita esteitä. Tultiin kahteen kertaan simppeli kolmen yksittäisesteen pätkä pitkillä teillä. Esteet olivat meille lauantain kisakorkeudessa eli 70 cm:ssä, ja yksi okserikin oli mukana. Ensimmäisellä hyppykierroksellamme jäi laukan sujuvuuteen vielä vähän toivomisen varaa. Ensimmäisille kahdelle esteelle hyppy lähti kaukaa, mutta tällä kertaa osasin nämä ennakoida ja pääsin mukaan. Toiselle hyppykierrokselle Vake heräsi ja laukkasi paremmin eteen, ja nyt päästiin mukavasti hyviin ponnistuspaikkoihin. Tämä kierros tuntui oikein hyvältä, joten vaikka alkutunnin tehtävät sujuivat miten kuten niin lopuksi jäi hyvä mieli hypyistä. Näiden pohjalta on hyvä lähteä kisoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti