Torstaiaamun koulutunnille en esittänyt mitään hevostoivetta, ja niinpä sain aivan yllätyshevosen eli suomenhevostamman nimeltä Tinakenkä. Tinakenkä eli Tinis on 10-vuotias MTT:n kasvattama ja omistama vankkarakenteinen ja ravisukuinen tamma, joka vaikutti karsinassa sympaattiselta. Tällä kertaa ratsastettiin ulkona kentällä, joka oli eilisten sateiden jäljiltä vielä paikoin aika märkä. Ohjelmassa oli perusratsastusta, mikä olikin hyvä sillä Tiniksen kanssa meillä oli haasteita jo aivan perusjutuissa.
Aloitettiin käynnissä ja ravissa isolla pääty-ympyrällä. Tinis osoittautui heti aika meneväksi tapaukseksi, jolla ei pahemmin pohkeita passannut käyttää mutta tasapainottavia pidätteitä sai olla tekemässä siitäkin edestä. Ope muistutti ihan samasta asiasta kuin mistä olen saanut kuulla koko alkuviikon, eli pidätteisiin pitäisi ottaa vahvemmin keskivartalo tueksi. Tinis ja sen vauhti vetivät minut kuitenkin etukumaraan, ja ohje oli että istunta suoraksi pystyyn ja satulaan kiinni jotta pidätteeseen saa jämäkkyyttä. Huomasin kyllä jo tässä vaiheessa että kun pidätteen sai hetkellisesti läpi ja Tinis jäi kuulolle liikkui tämä tamma oikein mukavaa isoa ravia ja hakeutui ihan itsekseen tuntumalle pyöreäksi.
Jatkettiin ravissa uraa seuraten hieman katkaistulla kentällä, ja ratsastettiin aina toisessa päädyssä vasemman laukan nosto sekä laukkaympyrä. Tinis lähti laukkaan aina vähän hypähtäen, ja sain tosissani varoa etten käyttänyt nostossa pohjetta kuin aivan höyhenenkevyesti. Laukassa pidäte ei toiminut vaan hevonen vähän vei. Raville päästyämme porhallettiin ainakin puoli kenttää ennen kuin hevonen oli edes jonkinlaisessa kontrollissa. Ope huuteli edelleen istumaan satulassa ja ylävartalo pystyssä, mutta hevosen juostessa tuhatta ja sataa en onnistunut pitämään istuntaa kovinkaan jämäkkänä vaan olin kyydissä kuin räsynukke.
Oikeassa kierroksessa mentiin isolla neliöllä harjoitusravissa tehden omaan tahtiin laukannostoja. Haasteena oli saada Tinis ravissa niin hyvään kontrolliin että laukkaa oli järkevää lähteä nostamaan, sillä kiitoravista ei kovin nätisti laukkaan pääse. Tämä siirtymistehtävä meni aikamoiseksi kaahaamiseksi, sillä en nostojen välillä onnistunut tarpeeksi tasapainottamaan ja jarruttamaan hevosen liikettä. Lopuksi tehtiin vielä laukannostoja pituushalkaisijalla harjoitusravista, palattiin raviin kulman jälkeen sekä tehtiin ravivoltit pitkälle sivulle. Kaahaus jatkui, mutta nyt nostoja oli sen verran harvakseltaan että sain Tiniksen pidettyä vähän paremmin hanskassa. Nostoihin tuli helposti aika paljon poikitusta, sillä en uskaltanut oikein pitää pohkeita suoruuden tukena. Tinis nimittäin syöksähti vähemmästäkin pohkeesta sen verran reippaasti laukkaan. Nostot olivat vinoutta lukuunottamatta ihan asiallisiakin, kunhan vaan pidäte oli läpi ennen nostoa enkä yrittänyt kiitoravista tuupata hevosta laukalle. Raviinsiirtymisistä Tinikselle vaan jäi se juokseminen päälle niin että mennä posotettiin kuin juna. Yritin kyllä pitää mielessä ettei vetokilpailusta ole mitään iloa, mutta jos pehmensin kättä alkoi Tinis heti juosta vieläkin kovempaa.
Loppuraveja keventäessä alettiin vihdoin päästä Tiniksen kanssa parempaan yhteisymmärrykseen vauhdista. Sain pidätteitä paremmin läpi, pääsin myötäämään ja hevonen malttoi jäädä paremmin alleni. Open ohjeen mukaisesti en kuitenkaan alkanut hevosen liikettä liikaa hyssytellä, vaan annoin sen liikkua isosti eteenpäin kunhan vaan tuntuma pysyi kevyenä ja jonkinlainen kontrolli mukana. Tässä vaiheessa Tinis rentoutui liikkumaan mukavan pyöreänä, ja pääsin fiilistelemään sen voimakasta ravia ilman kaahausta. Oikeastaan tästä olisi vasta voinut aloittaa koko työskentelyn, mutta mukavaa että edes lopuksi yhteinen sävel alkoi löytyä ja ne jarrutkin vähän toimia.
Tämän tunnin opetus oli jälleen kerran se että vetämään ei auta jäädä, vaan jarrujen pitää löytyä istunnan kautta etenkin silloin kun hevonen on taipuvainen tällaiseen jyräämiseen. Kuten opelle lopuksi totesin ei omassa keskivartalossa oikein tahdo voima riittää istua ja pidättää silloin kun hevonen lähtee tosissaan vyörymään. Tinis oli kuitenkin hauska ja sympaattinen kaveri, vaikka en ihan kykenevä ollutkaan sitä oikein ratsastamaan. Loppuminuuteilla alkeellisten jarrujen löydyttyä tätä tammaa oli suorastaan ilo ratsastaa.
Loppuraveja keventäessä alettiin vihdoin päästä Tiniksen kanssa parempaan yhteisymmärrykseen vauhdista. Sain pidätteitä paremmin läpi, pääsin myötäämään ja hevonen malttoi jäädä paremmin alleni. Open ohjeen mukaisesti en kuitenkaan alkanut hevosen liikettä liikaa hyssytellä, vaan annoin sen liikkua isosti eteenpäin kunhan vaan tuntuma pysyi kevyenä ja jonkinlainen kontrolli mukana. Tässä vaiheessa Tinis rentoutui liikkumaan mukavan pyöreänä, ja pääsin fiilistelemään sen voimakasta ravia ilman kaahausta. Oikeastaan tästä olisi vasta voinut aloittaa koko työskentelyn, mutta mukavaa että edes lopuksi yhteinen sävel alkoi löytyä ja ne jarrutkin vähän toimia.
Tämän tunnin opetus oli jälleen kerran se että vetämään ei auta jäädä, vaan jarrujen pitää löytyä istunnan kautta etenkin silloin kun hevonen on taipuvainen tällaiseen jyräämiseen. Kuten opelle lopuksi totesin ei omassa keskivartalossa oikein tahdo voima riittää istua ja pidättää silloin kun hevonen lähtee tosissaan vyörymään. Tinis oli kuitenkin hauska ja sympaattinen kaveri, vaikka en ihan kykenevä ollutkaan sitä oikein ratsastamaan. Loppuminuuteilla alkeellisten jarrujen löydyttyä tätä tammaa oli suorastaan ilo ratsastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti