lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kahden ruusukkeen kisadebyytti

Leirin päättymistä ei ehtinyt pitkäksi aikaa jäädä suremaan, sillä heti lauantaina oli kotipuolessa kisat! Kyseessä olivat Tallinmäen harjoitusestekisat, ja samalla siis ensimmäiset yhteiset kisani Vaken kanssa. Menimme kaksi luokkaa eli 60 cm ja 75 cm, molemmat arvostelulla 367.1. Tavoitteenani oli hyvät puhtaat radat molemmista luokista ja kuudessakympissä myös sijoituksen tavoittelu. Edeltävä leiriviikko takasi sen että kisoja ei ehtinyt juurikaan jännittää, ja ehkäpä leirikokemukset olivat antaneet hetkellisesti lisää rohkeutta ja varmuutta. Toki jonkinlainen jännitys alkoi kisapaikalla kutitella mahassa, mutta se oli sitä hyvää jännitystä jota kisoissa kuuluukin olla eikä lainkaan sellaista pelkoa ja paniikkia jota olen kokenut kisatessani vähemmän luotettavilla ratsuilla.

Ilmeilyä 60 sentin verryttelyesteellä. Kuvan otti Anne.
Verryttelyt ratsastettiin ryhmissä kisakentällä, ja olin 60 sentissä toisessa verryttelyryhmässä. Ensimmäinen tehtäväni oli herätellä poni liikkeelle, sillä Vake otti kisatilanteen vähän turhankin lunkisti eikä reagoinut pohkeeseen kovin terävästi. Pientä raipalla kutittelua siis tarvittiin. Kun aloitimme verryttelyesteiden hyppäämisen tuli ponin kinttuihin automaattisesti lisää vipinää, ja verryttelyhypyt menivät ihan reippaasti. Odottelimme verryttelyn jälkeen parin ratsukon ajan, ja sitten olikin jo meidän vuoromme.

Ykkösesteelle ajauduttiin hieman lähelle, ja kaviot kolahtivat puomiin. Vilkaisin taakse ja totesin että ei pudonnut. Kakkos- ja kolmoseste muodostivat noin 17,5 metrin suoran linjan, jonka olin suunnitellut ratsastavani viidellä askeleella. Muistin jopa laskea askeleet ja sujuvalla viidellä mentiin. Nelosella jäi laukka vaihtumatta hypyssä, mutta Vake vaihtoi näppärästi seuraavassa kurvissa samalla kun hieman ihmetteli maassa olevaa vesilätäkköä. Viitoseste ok, kuutoselle tuli pieni ponnistuspaikkaepäselvyys mutta ei hätää tässäkään. Ensimmäisen vaiheen seitsemäs ja viimeinen este ylittyi vähän kauempaa hypäten, ja pääsin kääntämään tämän jälkeen melko hyvin vasemmalle ja oikoreitille kohti toisen vaiheen ensimmäistä estettä. Toisessa vaiheessa sain ratsastettua jotakuinkin sellaiset tiet kuin olin suunnitellut niin ettei kaarteisiin tullut kovin paljon hukkametrejä. Laukanvaihtoja ei tarvinnut oikein edes ajatella, sillä Vake piti kyllä niistä huolen. Näin pääsimme oikein sujuvasti toisen vaiheen maaliin, vaikka jostain syystä viimeiselle linjalle pääsikin lipsahtamaan myös kuudes askel. Aika helpon ja sujuvan oloista oli tämä meno, tosin taisin unohtaa hengittää radan aikana päätellen siitä kuinka hengästynyt olin sen jälkeen. Aikamme riitti tässä vaiheessa kuulemma luokan johtoon. Lopuista ratsukoista ei sitten kukaan mennytkään enää ohitsemme vaikka lähtöjä luokassa oli peräti 18. Niinpä meidät kuulutettiin palkintojenjakoon luokan voittajina ja pääsimme laukkaamaan rauhallisen kunniakierroksen.



Väkisinkin hymyilyttää luokkavoiton jälkeen, vaikka vielä on isompi rata hypättävänä. Vake ei stressaa. Kuvasta kiitos Annelle.

Esteet nousivat sitten 75 senttiin, ja rataa kävellessä pohdin että näyttäähän nämä jo ihan isoilta. Mielentilani oli tästä huolimatta suhteellisen rauhallinen, sillä luotin Vaken hyppäävän nämäkin esteet varmaan tyyliinsä. Arvelin tosin että ottaisimme puomin tai parikin alas, sillä Vakehan ei ole erityisen tarkka jaloistaan enkä välttämättä saa sitä kaikille esteille aivan optimipaikkaan.Vuoromme oli nyt ensimmäisessä verryttelyryhmässä, ja verkka mentiin hyvin lyhyesti kun alla oli jo edellinen luokka. Ensimmäisen verryttelypystyn Vake kolautti alas, mikä vahvisti epäilyksiäni että pudotuksia olisi radalta luvassa. Seuraaviin hyppyihin alkoivat jalat nousta paremmin, ja poni liikkui edelleen ihan reippaasti estettä kohti. Yhteensä kolme hyppyä riitti.

Lähtövuoromme oli nyt neljäntenä. Lähtömerkin saatuamme herättelin vähän laukkaa ja suuntasimme ensimmäiselle esteelle. Taas tälle esteelle tultiin pohjaan ja kolautettiin, mutta puomi pysyi tälläkin kertaa ylhäällä. Kakkoselle saatiin tosi sujuva hyppy, ja myös 17,5 metrin linja kolmoselta neloselle oli sujuva viidellä laukalla. Kolmoselle jäätiin vähän kauas, mutta Vake loikkasi urhoollisesti isomman hypyn. Viitonen oli nyt trippeli, jolle tultiin vähän turhankin lähelle mutta ei ongelmaa. Kuutosen ja seiskan kaareva linja oli todella sujuva, mutta en päässyt seiskan jälkeen kääntämään aivan niin nohevasti kuin edellisessä luokassa. Pitäisi olla paremmin kääntymässä ja johtamassa jo esteen päällä jottei aikaa hukkaantuisi kaarteissa. Kasilta ysille sain kiepautettua aika näppärästi pienehkön tien, vaikka en uskaltanutkaan kääntää aivan yhtä tiukasti kuin pienemmässä luokassa. Myös kympille otettiin nyt varmuuden vuoksi hieman isompi tie, ja tästä kiepautettiin vielä viimeisenä esteenä olevalle okserille. Sitten olimme jo maalissa ilman virhepisteitä, ja olin onnesta soikeana puhtaasta radastamme!



Aikamme riitti tässä vaiheessa kolmanteen sijaan, ja koska olimme startanneet neljäntenä 17 ratsukon luokassa arvelin meidän putoavan vielä pois sijoituksilta. Kävelytin Vaken huolellisesti, vein sen talliin ja juotin sekä huuhdoin hikiä pois. Kun poni oli hoidettu lähdin seuraamaan luokan päättymistä, ja pian selvisi että sijoituimme loppujen lopuksi tässäkin luokassa. Sijoituksemme oli neljäs, ja kävin palkintojenjaossa jalan hakemassa punaisen ruusukkeen, joka oli kuin kruunu muutenkin täydellisen hienolle kisapäivälle. Ensimmäiset yhteiset kisat Vaken kanssa onnistuivat siis yli odotusten, ja kaikista hienointa oli se kuinka mutkattomasti Vake toimi kisatilanteessa. Poni oli täysin rauhallinen ja tyyni, mutta esteille se kuitenkin innostui liikkumaan reippaasti ja hyppäsi varmasti ja ketterästi. Parempaa kisakaveria saa hakea! 75 cm kisaratakin oli melkeinpä mukavuusalueellani, eli näin mukavaa ja helppoa hyppääminen ja kisaaminen on silloin kun poniin voi ihan oikeasti luottaa. Tästä on erittäin hyvä jatkaa!

Vaksu ja palkinnot.
Videoista kiitokset Noralle!

2 kommenttia: