Erittäin kehnoa

Pitkästä aikaa sain tunnille Potterin. Kovin suuria en tunnilta odottanut, sillä Potterilla en oikein ikinä ole osannut ratsastaa. Tällaiselle istunnan kanssa muutenkin kamppailevalle ratsastajalle Potterin pomppivat liikkeet ovat aika tuhoisat, ja kun istunta leviää kuin jokisen eväät niin vaikea on löytää hevosen kanssa kunnollista yhteistyötä. Vaikka odotinkin hankalaa ja tuskaisaa tuntia niin toisaalta oli kuitenkin mielenkiintoista kokeilla Potteria taas pitkän tauon jälkeen. Onhan se tavallaan jonkinlainen ratsastustaidon kehittymisen testi. Valitettavasti en kyllä tälläkään kertaa testiä läpäissyt.

Mentiin tänään täsmälleen samaa väistö- ja volttikuviota kuin sunnuntain tunnilla. Aloitettiin väistöt käynnissä ja volteilla ravattiin keventäen. Huumorintajuni meinasi loppua heti ensimmäisellä minuutilla, sillä Potter kulki kilometrin mittaisena ja VETI ohjan päässä. Vetokilpa oli menossa erityisesti vasemmalla ohjalla, sillä Potter olisi halunnut kulkea pää oikealle kääntyneenä. Asetus vasemmalle ei siis onnistunut, ja pidätteitä Potter ei kuunnellut lainkaan. Käynti oli hidasta mönkimistä, mutta kun yritin hevosen pysäyttää jatkoi se samaa mönkimistä kättä vastaan kiskoen. Pysähdys käynnistä ei siis onnistunut kuin erittäin voimakkaalla ohjalla ja sittenkin todella nihkeästi. Tästä lähtökohdasta oli tietysti tosi hankala tehdä väistöjä kun ei etuosaa saanut hidastettua yhtään. Potter kyllä tarjosi sivuttaisliikettä, jopa ennakoikin, mutta eteni väistöä täysin omaan tahtiinsa eikä kuunnellut sen enempää pohjetta kuin ohjaakaan. Ope olisi toivonut etuosaa kevyemmäksi, ja niin olisin tottavie toivonut minäkin sillä hyvä kun ei kädet irronneet hevosen kiskoessa vastaan. Yritin kuumeisesti miettiä keinoja tuntuman pehmentämiseksi. Lopulta kävi ilmi ettei tähän ollut oikotietä, vaan tuntuman pehmeys löytyi takaosan aktiivisuuden kautta. Potter on jo vähän iäkkäämpi hevonen, joten ihan ymmärrettävää että takaosa on alkutunnista jäykkä. Kun Potter sitten väistöjen ja ravailun myötä alkoi vertyä ja takajalat toimia paremmin alkoi suu automaattisesti pehmetä ja pidätteetkin jo toimia. Toki alkutunnin vetotilannetta pahensi varmasti myös se että vedin itse takaisin, sillä en keksinyt mitään toimivaa keinoa tilanteen ratkaisemiseen. Ratkaisu alkoi löytyä vain ajan kanssa hevosen lämmitessä.

Väistöjä mentiin vielä ravissakin, ja aluksi naureskelin tälle ajatukselle epäuskoisena kun käyntiväistöissäkin hevonen oli niin huonosti kuulolla. Raviväistöt kuitenkin onnistuivat odotettua paremmin niin että Potter jopa otti ristiaskeleita eikä jännittynyt ihan kamalasti. Näissäkin tosin esiintyi sitä ilmiötä että hevonen vyöryi väistöä ihan oman mielensä mukaan eikä vastannut väistättävään pohkeeseen tai etuosaa hidastavaan pidätteeseen. Tuntuma oli nyt kuitenkin kevyempi, ja pikkuhiljaa väistöihinkin alkoi tulla tunnetta siitä että hevonen kuunteli apuja ja oli pehmeämpi. Minkäänlaista pyöreyttä ei ravissa kyllä löytynyt, vaan Potter meni aivan liian pitkänä. Istunnan kanssa olin niin hukassa että turha oli kuvitellakaan voivani ratsastaa hevosta jäntevämmäksi ja lyhyemmäksi. Hytkyin kyydissä kuin mikäkin perunasäkki enkä pystynyt tarjomaan Potterille riittävän vakaata ja pehmeää tuntumaa.

Jatkettiin vielä uudestaan käyntiväistöjen parissa vasempaan kierrokseen, ja otettiin mukaan laukannostot sekä laukkavoltit. Tässä vaiheessa tuntia koettiin jo pieniä onnistumisiakin, sillä sain käyntiväistön toimimaan kohtuullisen mukavasti. Ope ohjeisti kohottamaan väistöissä etuosaa ylös, ja ratkaiseva korjaus oli niinkin yksinkertainen että nostin kädet paremmin kannetuiksi ja pidin kaulan tarpeeksi lyhyenä. Pidäte meni läpi ja sen seurauksena pohkeella pääsi kunnolla väistättämään, ja saman tien Potter myös myötäsi pyöreäksi edestä kevyenä. Jatkoin väistöjä samaa ideaa tavoitellen, ja niiden kautta ryhdikästä pyöreyttä ja etuosan keveyttä hetkellisesti löytyikin. Tämä ei kuitenkaan onnistunut kuin käynnissä, sillä laukassa istuntapaketti hajosi ja palattiin puksuttelemaan kaula pitkällä ja töpöaskeleella.

Lopuksi laukattiin vielä oikealle vähän pidempi pätkä ja ratsastettiin suuria laukkavoltteja. Nyt Potterilta löytyi menovaihde, ja se laukkasi oikeinkin reippaan oloisena. Pientä käsille painamista meinasi esiintyä, mutta ei ollenkaan sellaista kiskomista kuin alkutunnista. Tästä energiasta olisi ollut jo hyvä työstää, mutta eihän siitä oikein mitään tullut koska istunta ei pelittänyt. Ope toivoi vielä parempaa pyörivyyttä takajalkoihin, sillä vaikka Potter meni reippaasti oli takajalkojen liike vielä aika tönkköä. Open ohjeesta ratsastin pieniä pätkiä kevyessä istunnassa jotta Potter olisi alkanut käyttää selkäänsä paremmin, mutta en kyllä varsinaisesti onnistunut laukkaa parantamaan. Loppuraveissa Potter alkoi sitten tuntua siltä että vihdoin olisi voinut päästä mielekkäästi työskentelemään. Tuntumaan löytyi tasaisuutta ja pehmeyttä ja takajalat toimivat nyt paremmin, ja niinpä Potter alkoi viimein liikkua pyöreänä. Voi kun tämä vaihde olisi löytynyt jo vähän aikaisemmin eikä vasta viimeisellä minuutilla.

Ei jäänyt mitkään kovin onnelliset fiilikset tästä tunnista. Meno parani sentään loppua kohden, mutta tunti meni juuri niin kammottavan huonosti kuin olin pelännyt. Kun ei osaa istua eikä pitää nättiä tuntumaa niin tällaista se sitten on. Muistelisin kyllä että joskus olen saanut Potterin kulkemaan vähän paremminkin, ja ettei tällaisia veto-ongelmia ole sen kanssa aiemmin esiintynyt. Potterin vertyminen vei selvästi aikaa, mutta edes sen jälkeen en saanut hommaa toimimaan vaikka hevosen puolelta olisi edellytykset ehkä olleetkin. Olisihan se kiva jos tälläkin hevosella oppisi joskus ratsastamaan, mutta valitettavasti pappa-Potterilta taitaa loppua vuodet pahasti kesken ennen kuin minä ehdin sille tasolle kehittyä.

Alkutunnin kammottavuudet eivät (onneksi) tulleet videoiduiksi, eli alla pätkiä niistä "paremmista" osuuksista (parhaat eli loppuravit kuitenkin puuttuu).