Kokoamis- ja lyhentämisyrityksiä

Keskiviikon tunnille sain tällä kertaa Eetun. Jatkettiin edellisiltä tunneilta tutulla kokoamisteemalla. Pitkillä sivuilla oli tarkoitus lyhentää ja koota liikettä, ja päätyihin tullessa ratsastettiin siirtymisiä keskittyen edelleen etuosan ryhtiin ja muodon lyhyenä pysymiseen askellajista toiseen siirtyessä.

E: "Mie romahan kohta etupainoiseksi."  K: "No et varmana!" (vetää ohjista)

Eetun kanssa se ainainen ongelma on saada poni rentoutumaan ja myötäämään ja liikkumaan ylälinjaa venyttäen, eli päästä pois pitkänä ja jännittyneesti selkä alhaalla töpöttämisestä. Silloinkin kun kaula pyöristyy jää selkä usein ihan notkolle ja koko poni vielä jännittyneen oloiseksi. Tänään asiaa lähestyttiin hakien painon siirtoa lapojen päältä taakse ja tätä kautta ylälinjan venymistä oikeanlaiseen muotoon. Lyhentäminen ja tätä seuraava liikkeen aktivointi takajaloista osoittautui moneen kertaan oikeaksi reitiksi pyöreyteen ja etuosan kevenemiseen. Pidätettä ja pohjetta siis vuorotellen ja koko ajan mielikuvana painon siirtyminen pois etuosalta. Silloin kun onnistuin open kuvailemaa ideaa kokoamisesta toteuttamaan lähti Eetu pätkittäin kulkemaan oikein mukavasti. Valitettavan usein lyhentämisyritykseni kuitenkin johtivat vain Eetun jännittymiseen ja pieneen vastusteluun, sillä en osannut pitää käsiä läheskään tarpeeksi rentona ja pehmeänä. Edestä lyhentäminen meni siis ihan liikaa vetämiseksi tai käden jännittämiseksi. Toisaalta annoin usein ohjien sekä koko etuosan valua aivan liian pitkäksi, jolloin puksuteltiin siinä Eetun perusmoodissa eli notkoselkäisenä mäyräkoirana.

Kaikissa askellajeissa ope sai läpi tunnin patistella minua pitämään etuosan sinnikkäästi lyhyenä. Sorruin usein siihen että Eetun myödätessä ja pyöristyessä myötäsin liian reilusti eli heitin ohjan pois ja päästin ponin romahtamaan etupainoiseksi. Myötäykseksi tosiaan riittäisi hienovaraisempi käden rentoutus niin ettei hevosen raami muutu siitä mihinkään. Samaa etupainoiseksi valahtamista esiintyi myös siirtymisissä, ja sain olla tosi tarkkana etten niissä heittänyt ohjaa pois vaan säilytin koko ajan ajatuksen ryhdikkäästä ja lyhyestä etuosasta. Kovin pyöreitä ja rentoja siirtymisiä ei kyllä esitetty etenkään laukan ja ravin välillä, mutta sain sentään välillä vähennettyä siirtymisen etupainoisuutta.

Koko tunti oli vähän tuskailua sen suhteen etten saanut käsiä tarpeeksi rennoksi ja tuntumaa pehmeäksi, ja ettei Eetu oikein tasoittunut liikkumaan rennon pyöreänä ja kunnolla ylälinjaa venyttäen. Haastavaahan tämä homma Eetun kanssa aina on, ja positiivista että sentään välillä tuli askeleita oikeaan suuntaan. Kovasti piti tehdä töitä sen eteen että sai pieneksi hetkeksi palaset loksahtamaan kohdilleen, mutta yritys palkittiin sentään joitakin kertoja. Ennen pitkää Eetu kuitenkin jännittyi uudestaan tai pääsi venymään ja vanumaan taas liian pitkulaksi, ja niin homma alkoi aina alusta. Laukka etenkin oikeaan kierrokseen oli helpoin askellaji ratsastaa, ja siinä koettiin mielestäni parhaat hetket jolloin tuntumaan löytyi hyvä elastisuus ja Eetu pyöristyi ryhdikkäässä raamissa.

Tunnin jälkeen oli aluksi keljuuntunut olo kun suurin osa ajasta oli sellaista epätoivoista hakemista, mutta tarkemmin ajateltuna siellä mukana oli myös niitä onnistumisen hetkiä kun osasin korjata Eetua oikeaan suuntaan. Periaatteessa idea siitä kuinka Eetua tulisi ratsastaa ja koota on hyvin yksinkertainen, mutta toteutus on vaan niin kauhean vaikeaa kun ei omaa apujenkäyttöä saakaan toimimaan tarpeeksi pehmeästi ja napakasti ja oikea-aikaisesti. Monesti sitä ajautuu vaan hakemaan ponin niskaa pyöreämmäksi mitä epämääräisimmillä keinoilla, vaikka pitäisi vaan luottaa siihen että kyllä se pyöreä ylälinja sieltä tulee kun oikealla tavalla työstää painoa lavoilta takaosalle.