Itsenäinen koulutreeni

Vake ei suostunut poseeraamaan kovin
innokkaan näköisenä... Annelle kiitos kuvasta.

Viikonloppu alkoi mukavasti Vaken ratsastuksella itsenäisesti. Ihan yksikseen ei kuitenkaan tarvinnut mennä, sillä Anne ja Jetti olivat seuranamme. Mentiin kentällä melko tarkalleen tunnin verran. Sää oli ratsastukseen oikeastaan ihan mukava, vaikka lämmintä oli hädin tuskin 10 astetta ja tuuli puhalteli reippaasti. Tämä tarkoitti sitä etteivät hevoset joutuneet kärsimään ötököistä, ja ainakin Vake vaikutti vähän reippaammalta tällaisella kelillä.

Tehtäviksi olin ajatellut tälle päivälle hieman pohkeenväistöjä, ja kunnianhimoisena suunnitelmana oli myöskin päästä Vaken kanssa ryhdikkäämpään ja etuosasta kevyempään liikkumiseen hyödyntäen tunneilla saamiani oppeja. Lähdin ratsastamaan sillä idealla että ensin kohottava pidäte vähän lyhentää ja ryhdistää hevosta, ja kun etuosa lyhenee ja kohoaa niin pohje ratsastaa askelta pidemmäksi eteen. Otin mukaan myös takaosan väistätystä ulos ympyrältä aloittaen käynnissä oikeaan kierrokseen. Vake oli edestä melko pehmeän oloinen heti alusta alkaen, ja kohottavilla puolipidätteillä sekä ympyrällä asettaen ja taivuttaen se vähän pyöristyikin. Väistöissä oli pieniä ongelmia, sillä Vake lähti väistämään liiankin jyrkästi ja etuosan liikkeen pysäyttäen niin ettei liike edennyt rentona vaan jäi paikalleen jäkittämään. Pientä parannusta saatiin aikaan kun kevensin väistöapuja niin pidätteen kuin sisäpohkeenkin osalta, ja otin ulkopohkeen paremmin mukaan huolehtimaan käynnin sujumisesta eteenpäin. Silti väistö jäi turhan jännittyneen ja pysähtyneen oloiseksi. Luultavasti jännityin hidastamaan liikettä istunnalla ja Vake reagoi tähän odottamattoman voimakkaasti. Vasempaan kierrokseen väistö oli vieläkin hankalampi, sillä en onnistunut istumaan suorassa ja niinpä Vake ei oikein ymmärtänyt pyyntöjä painon ollessa ihan hassusti. Havaitsen tämän mutkalle kiertymiseni erittäin selvästi, mutta en sitä mitenkään onnistu korjaamaan kun en ensinnäkään hahmota mitä tarkalleen ottaen pitäisi tehdä ja toisekseen kroppa ei tottele aivoja. Sen puoleen aloitin ehkä vähän turhan vaikealla tehtävällä, sillä väistö ympyrällä on tämän vinoon kiertymisen kannalta ehkä kaikista ongelmallisin keksittävissä oleva tehtävä.

Kun sain pari onnistuneempaa väistöpätkää ympyrällä jatkoin verryttelyä ravissa. Ravissa Vake alkoi liikkua hetkittäin oikeinkin kivasti, myötäsi niskasta ja tuntui kevyeltä ja vähän ryhdikkäältäkin. Sain kuitenkin olla tarkkana että tuntuma pysyi pehmeänä enkä alkanut epähuomiossa ottaa ohjasta liian voimakkaasti, ja että kädet pysyivät hiljaa ilman ylimääräisiä ohjasotteita. Pohkeillakin piti muistaa ratsastaa, sillä välillä Vake vähän huijasi liikkumalla näennäisen hienosti kaula kaarella mutta madellen takaosasta hyvin tehotonta ravia. Pariin kertaan sain selvästi oikeita asioita tapahtumaan ratsastamalla onnistuneesti pienen kohottavan pidätteen istunnalla ja ohjalla sekä tämän jälkeen liikettä eteen aktivoimalla. Kokeilin vielä parit väistöt ympyrällä, ja ravissa tämä onnistui ehkä hieman paremmin kun en väistön aikana ehtinyt jumiuttaa ponia ja häiritä sitä liialla yrittämisellä niin paljon kuin käynnissä. Ennen pientä hengähdystaukoa testailin vielä pätkät laukkaa molempiin suuntiin, ja totesin etten onnistunut löytämään yhtä hyvää tuntumaa kuin ravissa. Laukka jäi liikaa paikalleen sen sijaan että olisi rullannut sujuvasti eteen.

Käyntitauon jälkeen mentiin hetken aikaa keskiviikon tunnilta tuttua kuviota, eli pohkeenväistöä ravissa uran sisäpuolelta uraa kohti sekä tämän jälkeen laukannosto ja laukkavoltti pitkän sivun loppuun. Väistö onnistui paljon helpommin tällä kuviolla kuin ympyrällä, tosin edelleen Vake jarrutti vähän liikaa enkä saanut sitä väistöihin ollenkaan rennoksi ja pyöreäksi. Laukannostot olivat aluksi lötköjä, ja niinpä keskityin hiomaan niitä terävemmiksi ratsastamalla ravia energisemmäksi ja lyhyemmäksi nostoon tullessa. Parit ihan napakat nostot sieltä sitten tulikin. Laukassa Vake olisi edelleen saanut sujua paremmalla energialla eteen, ja etenkin vasempaan kierrokseen tuumin vinouden olevan mahdollinen liikettä syövä tekijä. Vake nimittäin kovasti ylitaipui vasemmalle ja takaosa liirasi sisään niin että etu- ja takaosa eivät olleet alkuunkaan samassa linjassa.

Annoin Vakelle vielä pienen lepohetken ja itselleni tuumaustauon, jonka aikana päätin ennen loppukeventelyihin siirtymistä työstää hetken aikaa suoruutta vasemmassa laukassa. Jatkoin laukassa pääty-ympyrällä, ja lähdin suoristamaan kaulaa ulko-ohjalla sekä tuomaan etuosaa hieman oikealta vasemmalle. Ensin ei haluttua lopputulosta tuntunut syntyvän, mutta kun vihdoin hoksasin mitä tehdä ja ponikin älysi homman idean niin tapahtui aivan selkeä suoristuminen ja sen myötä laukka alkoi vihdoin rullata pyöreämpänä. Ulko-ohjan ja kaulan suoruuden lisäksi tähän vaadittiin hieman edempänä oleva ulkopohje joka tönäisi ulkolapaa oikealta vasemmalle, sekä sisäpohje vähän taaempana pitämässä sisälle liiraileva takaosa ruodussa. Olin tähän onnistuneeseen suoristukseen varsin tyytyväinen, ja niinpä oli hyvä jatkaa tästä loppukeventelyihin.

Tästäkin ratsastuskerrasta Vaken kanssa jäi oikein kiva fiilis. Kieltämättä olin aika kuutamolla väistöjen suhteen, mutta muutoin onnistuin tekemään mielestäni ihan järkeviäkin korjauksia. Tunneilla on saanut hyviä työkaluja siihen kuinka hevosta suoristetaan ja ratsastetaan painoa pois etuosalta, joten ainakin teoriassa tietää suurinpiirtein mitä pitäisi tehdä. Niinpä ei tullut sellainen olo että olisi ollut aivan hukassa vaikkei kukaan ollutkaan ohjeita antamassa. Itsenäinen ratsastus voi varmaan olla ihan kehittävä lisäelementti säännöllisen tunneilla käymisen rinnalle kun joutuu oikeasti ajattelemaan ja ratkaisemaan asioita itse. Vaken suhteen voin todeta että ponilla on kiva asenne työntekoon, eli se varsin tunnollisesti suorittaa pyydetyt asiat ja yrittää parhaansa. Liian epäselvistä tai ristiriitaisista avuista Vake selvästi hämmentyy, kun se yrittää kuuliaisesti toteuttaa pyynnöt mutta ei pysty mikäli ohjeet on liian oudot. Reiluinta on siis tietenkin yrittää ratsastaa niin hyvin kuin vain pystyy eli pitää yllä yhtä hyvää työmoraalia kuin mikä ponilta löytyy.

Anne kuvasi huomaamattani pari pätkää meidän menosta: