Tekemisen meininki

Viime viikolla jäi Vakella ratsastamiset kokonaan välistä arki-iltojen mennessä istuntakurssilla ja viikonlopun juhannusreissussa. Tänään onneksi pääsin Vakella Tallinmäen estetunnille kolmen ratsukon ryhmään. Luvassa oli rataharjoittelua, ja tämä olikin ensimmäinen kerta kun hyppäsin Vakella ihan "kunnolla".

Verryteltiin ensin ravissa hakien hevosiin pehmeyttä ja rentoutta. Ohjeena oli lähteä ratsastamaan askeleeseen lisää pituutta hevosen rentoutuessa. Täsmäohjeena minulle ope kehotti tekemään asetukset sitkeämmillä ohjasotteilla sen sijaan että tein epähuomiossa koko ajan turhia myötäyksiä (eli ratsastin liian levottomalla kädellä). Asettavia ohjasotteita järkevöittämällä Vake lähtikin lopulta liikkumaan ravissa mukavan pyöreänä ja tasaisena.

Verryteltiin vielä laukassa ja otettiin muutamia laukanvaihtoja lävistäjillä. Yritin epätoivoisesti saada Vaken laukassa edestä ylös ja lyhyeksi, ja niinhän siinä kävi että tuntuman pidosta tulikin vetoa. Vake veti ja vastusteli tietenkin takaisin. Sain opelta huutia aivan liian voimakkaasta kädestä joka esti ponia laukkaamasta tarpeeksi eteen. Kättä siis reilusti kevyemmäksi ja sain luvan kanssa olla miettimättä sitä missä ponin pää on ja meneekö pitkänä ja matalana. Eipä Vake yhtään sen pahemmaksi valahtanutkaan vaikka hölläsin tuntumaa ihan kunnolla. Seuraavaksi piti sitten saada laukkaan lisää virtaa, sillä etenkin vaihtoihin tullessa Vake jarrutteli ja hidasteli aivan liikaa. Noottia tuli siitä miten jäin liikaa puskemaan pohkeella ja maiskuttamaan ylenpalttisesti sen sijaan että olisin nopeammin ottanut raipan käyttöön. Vaihdoissa piti varoa kallistumasta etukenoon, ja ohje oli että vaihto tapahtuu asetusta vaihtamalla ja ulkopohkeen merkistä (ei siis sisäpohkeella niin kuin olen tähän asti yrittänyt aina tehdä). Vaihto oikeasta vasempaan onnistui lennosta joskin laukkaa jarruttaen, mutta vasemmasta oikeaan mentiin aina lopulta ravin kautta. Taitaa olla oma paino liian vinossa oikealla jotta tähän suuntaan vaihto voisi onnistua.

Seuraavaksi jatkettiin kavalettitehtävällä. Ylitettiin ympyrän kaarella yksittäistä kavalettia jolta kaarrettiin vuoroin isommalle ja vuoroin pienemmälle ympyrälle. Vake laukkasi nyt mukavan reippaasti eteen, ja hyppäsi kavaletin valintani mukaan joko lähempää tai kauempaa eli kuunteli tosi hyvin. Pienemmälle ympyrälle kääntämiseen olisi tarvittu vielä lisää napakkuutta niin etten olisi antanut ympyrän venyä soikioksi ennen ja jälkeen kavaletin.

Hypättiin sitten pari kertaa kuuden laukan pysty-okseri-väliä (metrimäärä ei jäänyt mieleen). Vake sujui edelleen hyvin eteen ja aluksi väli jäikin kuudella laukalla hieman ahtaaksi. Toisella kierroksella tultiin paremmin kun en ajanut välissä laukkaa eteen vaan jäin odottamaan. Seuraavaksi hypättiin vielä kolmen esteen pätkä aloittaen lävistäjätrippelistä (4) ja jatkaen 14 metrin suoralle pysty-pysty-linjalle (5-6). Trippeli laukanvaihtoineen oli sujuva suoritus, eikä suoralla linjallakaan ollut ongelmia lukuunottamatta laukan vaihtumista vääräksi. Linjan toinen osa oli jo lähemmäs 80 cm korkea, mutta sekin ylittyi helpon oloisesti.

Seuraavana hypättiin kuusi estettä sisältävä perusrata. Korkeus huolestutti hieman, sillä esteet olivat n. 75 cm tasolla, mutta ei muuta kuin reippaasti matkaan. Ykkösesteelle tultiin vähän pohjaan ja jatkettiin alas ristilaukassa. En ehtinyt saada kaarteeseen vaihtoa (käytin taas virheellisesti sisäpohjetta vaihtoapuna!), mutta siitä huolimatta päästiin nätisti kakkoselle ja siitä eteenpäin kolmosokserille. Trippelille Vake venytti pari viimeistä askelta hienosti eteen kun pyysin, ja olin tyytyväinen tähän omaan ratkaisuuni sekä ponin reaktioon. Laukka piti sitten vaihtaa esteen jälkeen, onnistui lennosta mutta tuli turha jarrutus. Radan päättävällä suoralla linjalla Vake reagoi edelleen nopeasti eteen ja esteet ylittyivät sujuvasti. Kokonaisuutena tämä radanpätkä oli varsin hyvä, väärät laukat vaan jäivät pieneksi miinukseksi.

Lopuksi mentiin kolmen esteen uusintatieharjoitus (esteet 1, 2 ja vastakkaiseen suuntaan 5). Esteet laskettiin vähän pienemmiksi, mutta silti en tohtinut hurjan tiukkaa kurvailua harrastaa. Vake meni edelleen reippaasti ja varmasti. Viimeiselle esteelle en vaan päässyt oikein kaarteesta suoristamaan, ja kun Vake hyppäsi kaukaa en päässyt mukaan aivan niin hyvin kuin olisin halunnut. Saatiin vielä uusia tämä viimeinen este, ja nyt pääsin vähän paremmin kädellä mukaan vaikka ponnistus tulikin taas kaukaa ja vinona.

Kylläpä olikin kivan ja suorastaan helpon oloista hyppäämistä, eikä tällä tunnilla jännittänyt tai pelottanut. Vake on ehdottomasti se hyvinhyppäävä luottoratsu jota olen esteille kaipaillut! Ponnistuspaikat löytyivät hyvin, ja esteillä Vake liikkuu mukavan reippaasti eteen sekä lähestymisissä vastaa terävästi pohkeeseen. Melko matalana edestä Vake ehkä menee, mutta sitä ei kuulemma ole tarpeen murehtia. Enemmän luottoa siihen että Vake hoitaa homman ja vähemmän turhaa säätämistä varsinkin ohjan kanssa. Alkutunnin pahat mokailut laukanvaihtojen kanssa jäivät harmittamaan, mutta itse hypyt menivät niin mukavasti että olen niihin oikein tyytyväinen. Kun jo ekassa rataharjoituksessa Vaken kanssa 75 cm meni kuin vettä vaan niin hyvältä vaikuttaa. Hyppäämisessä alkoi nyt olla jo ihan tekemisen meininki, joten eiköhän lisätreenien myötä ala kolhuja kokenut itseluottamukseni korjaantua ja todellinen hyppäämisen riemu löytyä uudestaan.