Tämän viikon koulutunti Vakella jäi harmillisesti väliin sairastumiseni takia, mutta pääsin kuitenkin perjantaina paikkaamaan tilannetta itsenäisellä treenillä. Kentän kunnon vuoksi treeni oli käyntiin painottuva, ja maltoin kerrankin keskittyä oikein kunnolla avo- ja sulkutaivutuksiin kun ei kovin vauhdikkaaseen menoon tai loputtomaan raviympyrälle unohtumiseen ollut keliolosuhteiden puolesta mahdollisuutta.
Ratsastin uraa pitkin ensin avoja käynnissä molempiin suuntiin ja sitten sulkuja käynnissä molempiin suuntiin. Väliin tuli aina ravipätkä toisella pitkällä sivulla. Avotaivutus oli oikeassa kierroksessa helpompaa ratsastaa, ja sen kautta Vake lähti välittömästi ryhdistäytymään ja pyöristymään. Taivutusta olisi kuitenkin saanut tulla vielä vähän enemmän niin ettei liike olisi lipsahtanut vahingossa pohkeenväistöä muistuttavaksi. Joka tapauksessa liike teki tehtävänsä eli sai Vaken kuulolle ja paremmin avuille, ehkäpä vähän suoristumaankin. Vasempaan kierrokseen avotaivutus oli odotetusti vaikeampaa, sillä oikea lapa meinasi pullahtaa liikkeestä ulos ja etuosa oli paljon hankalampi saada siirtymään vasemmalle kuin oikealle. Näiden asioiden korjaaminen olisi vaatinut Vakelta jo ihan kunnollista suoristumista. Helppoa ja vaivatonta ei avotaivutuksesta vasemmalle tullut missään vaiheessa, mutta työskentelyn kautta pääsi sentään tapahtumaan jotain edistystä ja esitti Vake välillä ihan asiallistakin avotaivutusta myös tähän vaikeampaan suuntaan. Ainakin se yritti kovasti ja tuli kivaan muotoon. Käsijarru oli pikkaisen liikaa päällä eli ratsastus painottui liiaksi ohjaan, ja niinpä eteneminen pääsi vähän sammumaan silloin kun oikein keskityttiin avotaivutukseen. Hieman kaipailin opea valvomaan menoamme, sillä ope ei anna minun ratsastaa liikaa kädellä.
Menin tosiaan vielä sulkutaivutuksia, jotka puolestaan olivat helpompia vasempaan kierrokseen. Oikeassa kierroksessa vaikeutena oli oikea lapa, joka edelleen tahtoi vaivihkaa pullahtaa karkuun niin ettei taivutus ollut aivan kunnolla "läpi". Helposti olin myös vaatimassa liikaa poikitusta, ja jouduinkin muistuttelemaan itselleni että loivempi liike ajaa asian ehkä jopa paremmin. Sulkutaivutuksessa oli katseen ja yläkropan suunta helpompi kohdistaa oikein eli suoraan uraa pitkin eteenpäin. Avoissa kun hankaluutena oli hahmottaa mihin suuntaan sitä tarkalleen pitäisi niin oman ylävartalon kuin hevosen etuosankin kohdistua. Oikeassa kierroksessa piti varoa sitä etten sulkutaivutuksessa antanut painon pudota vasemmalle vaan istunta pysyi "liikkeessä mukana". Tämä onnistui kun tietoisesti siirsin enemmän painoa oikealle istuinluulle.
Lopuksi ratsastin pidemmän yhtenäisen jakson ravissa uralla ja suurilla ympyröillä. Hain avuksi myös muutamia aivan loivia avotaivutusaskeleita jos tuntui että suoruus oli hukassa. Samalla yritin muistella viime tunnin oivallusta pohkeiden pitämisestä tuntumalla ja ratsastaa ravia tarmokkaammaksi eteen. Silti ratsastin ravia ensin liikaa ohjalla ja edestä taakse. Tällöin ratsastus meni "vääntämiseksi ja tuuppaamiseksi" ja huomasin tämän kyllä saman tien. Sain kuin sainkin sitten tietoisesti kevennettyä kättä ja aloin ratsastaa myös taivutusta ja suoristamista enemmän pohkeesta. Hetkeksi päästiin oikein kivasti tilanteeseen jossa oli todellakin vähemmän ohjaa ja enemmän pohjetta, ja ratsastus tuntui tulevan oikeasti takaa eteen. Vake liikkui ne hetket ravissa tosi hyvin, etuosa tuli kevyemmäksi ja ravi eteni hyvin ilman mitään tuuppausta. Kyllä se tuntui siltä että takajalat tulivat nyt vähän paremmin alle ja poni oli selästäkin pyöreämpi kun kyydissä oli niin luontevaa ja helppoa istua. Yritin vielä viedä saman hyvän fiiliksen vasempaan eli vaikeampaan kierrokseen, mutta sehän ei toki onnistunut aivan niin hyvin. Jotenkin sitä oikeassa kierroksessa on niin paljon helpompi hallita ponin suoruutta.
Tämä oli suorastaan harvinaisen hyvin onnistunut itsenäinen treeni, sillä sain keskittyneesti tehtyä järkeviä asioita ja sitä myötä poni alkoi liikkua edes vähän enemmän oikein päin. Vielä tarkempana pitää olla sen suhteen ettei tosiaan ohjaa ole liikaa ja pohjetta liian vähän. Kyllä Vake selvästi alkaa liikkua paremmin kun oikeasti muistaa pohkeellakin ratsastaa, ja kun lisätään tähän suoristaminen esimerkiksi juuri avotaivutuksen avulla niin pääsee jo aika pitkälle. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta ainakin idea on minulle nyt varsin selvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti