Viime aikoina ratsuni ovat painottuneet vahvasti poneihin, sillä laskeskelin ratsastaneeni tämän vuoden puolella poneilla yli 80% kerroista. Tänään olikin sitten luvassa koulutunnille jotain ihan muuta, sillä ratsuni oli Lore. Terveellistä vaihtelua!
Tunnin tehtäviin kuului pohkeenväistöjä ja sulkutaivutuksia lävistäjällä. Ratsastimme lähes koko tunnin kuviota johon kuului kaksi lävistäjää, näistä toinen käynnissä pohkeenväistöä tai sulkutaivutusta ratsastaen ja toinen ravissa tai myöhemmin laukassa. Lisäksi päädyissä tai kulmissa ennen lävistäjää tehtiin voltit. Lore väisti kuuliaisesti ja herkästi, mutta rentoutumaan se ei ensin alkanut ja väistöissä oli vinoutta niin lavoissa kuin kaulassa ja niskassakin. Samat ongelmat eli vinous ja jännittyminen kummittelivat mukana muutoinkin. Väistöissä aloin pikkuhiljaa saada vinouksia ja kenotuksia korjattua, jolloin etenkin oikeaa pohjetta väistäessä Lore jopa rentoutui ja pyöristyi. Molempiin suuntiin oli tärkeää ratsastaa ulkopohkeella hieman eteenpäin niin ettei Lore alkanut poikittaa liian jyrkästi tai tunkea ulkolapa edellä "ulos" väistöstä. Lisäksi piti muistaa linjata väistössä niin oma kroppa kuin hevosen etuosakin suoraan kohti lyhyttä sivua. Lore kuunteli mukavasti pieniäkin apuja, joten periaatteessa vinouden korjaukset oli väistössä helppo tehdä. Toisaalta Lore kyllä sitten jännittyi välittömästi jos apu ei ollut tarpeeksi pehmeä.
Pohkeenväistöjen hyvät hetket olivat kuitenkin tunnin ainoa valopilkku. Kun väistöstä vaihdettiin sulkutaivutukseen rentous kärsi ja en saanut Loren vinouksia enää niin hyvin korjattua. Oikeastaan kumpaankaan suuntaan en saanut Lorea ihan rehellisesti taipumaan pohkeen ympäri, vaan liikettä johtava lapa jäi jotenkin vaivihkaa puskemaan sivulle. Niskassa ja kaulassakin oli vinouksia joita en ihan täysin hahmottanut, ja niinpä ei sulkutaivutus päässyt kunnolla tekemään tehtäväänsä kokoavana ja muotoa parantavana liikkeenä. Sain tehtyä open ohjaamana joitain pieniä korjauksia siten että pari askelta mentiin "oikein", mutta sitten Lore taas jännittyi ja alkoi kiemurrella. Varsinkin lävistäjän loppu meni usein väkinäiseksi vääntämiseksi hevosen yrittäessä kiirehtiä jo uralle. En saanut oikein missään vaiheessa kunnon oivallusta siitä mitä minun olisi tullut ratsastuksessani muuttaa jotta olisin saanut sulkutaivutuksessa palaset paremmin kohdilleen.
Volteilla ja lävistäjillä ravatessa ja laukatessa ei homma sitten toiminut senkään vertaa kuin sivuttaisliikkeissä. Väistöissä ja suluissa pääsin sentään jotenkin suoristamaan Lorea, mutta muutoin tämä ei onnistunut. Hevonen oli vino, liikkui hirvenä, en saanut pehmeää ja vakaata ohjastuntumaa aikaan, en osannut keventää korrektisti vaan Airan opit tuntuivat haihtuneen savuna ilmaan, ja Loren keikkulaukassa nyt en varsinkaan pystynyt muuhun kuin epätoivoisiin yrityksiin pinnistellä vatsalihaksilla istuntaa vakaammaksi. Suoristamisesta sekä vakaasta istunnasta ja tuntumasta olisivat ratkaisun avaimet varmasti löytyneet, mutta en saanut näistä minkäänlaista otetta. Yksi virhe taisi olla myös siinä että yritin ratsastaa liikaa ohjalla, eli yritin kovasti asettaa ja hakea tasaista tukea ulko-ohjaan sen kustannuksella että pohkeella ja istunnalla ratsastaminen jäivät paitsioon. Tuloksena oli jännittynyt ja tyytymättömän oloinen hevonen. Tunnin loppua kohti aloin jo antaa periksi, ja kun lopuksi laukkailtiin pidempi yhtenäinen pätkä uralla ja ympyröillä yritin vain olla kyydissä mahdollisimman vähän häiriöksi ja antaa Loren edetä sujuvaa laukkaa eteen. Ainakin Lore vaikutti tässä vaiheessa tyytyväisemmältä kun sai posotella lempiaskellajissaan.
Voi apua mikä tunti. Näitä tulee, mutta eipä se lohduta kun joutuu taas korjaamaan arviota omista ratsastustaidoistaan alaspäin. Sekin aina harmittaa kun tietää ettei tällaiset hirvitunnit tee hevoselle mitenkään hyvää. Loren kanssa on yhteinen sävel löytynyt joskus oikein kivastikin, mutta toisaalta tämä ei kyllä ollut ensimmäinen hirvitunti sen kanssa. Nyt vaan tuntui olevan vikaa ihan kaikessa alkaen istunnasta, apujen pehmeydestä ja hevosen suoristamisesta, ja on vaikea analysoida ykistyiskohtaisesti mitä olisi pitänyt tehdä toisin kun pielessä tuntui olevan ihan kaikki. Olisi vaan tehnyt mieli kaivaa kuoppa maneesin hiekkaan ja piiloutua sinne häpeämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti