tiistai 3. helmikuuta 2015

Kevennys keveäksi

Poninvuokrauksessa siirryin helmikuun alkaessa uudelle tasolle, eli tästä eteenpäin ratsastan Vakella kolmesti viikossa. Viikko-ohjelmamme tulee vastedes sisältämään myös sellaisen erikoisuuden kuin ihkaoikean koulutunnin. Tätä on tarvittukin! Koulutuntipäivämme on tiistai, joten tänään mentiin kentällä sileän harjoitukset open silmien alla. Ohjelmassa oli viikonlopun kisoja ajatellen K.N. Specialin tehtäviä. Itse en ole tällä kertaa kisoihin menossa, mutta sopihan näiden perustehtävien eli siirtymisten, volttien ja lävistäjien ratsastusta harjoitella silti.

Ravissa menimme ensin keventäen ympyröitä sekä loivia kiemurauria, ja myöhemmin käyntiinsiirtymisiä sekä keskiravipätkiä uralla. Ympyröiden ja kiemuraurien ratsastus asetusten ja taivutusten kera auttoi verryttelemään Vakea pehmeämmäksi, ja asetuksella sain sitä välillä hiukan pyöristymäänkin. Ope kehotti ratsastamaan ravia aina vaivihkaa hieman isommaksi, eli toistuvasti pyytämään Vakea venyttämään askelta. Samalla kuitenkin piti pohjetta käyttäessä varoa ettei jalka päässyt nousemaan vaan pysyisi pitkänä kylkeä pitkin. Tästä asiasta sain muistutuksia koko tunnin ajan. Ylipäänsä olisin tietysti voinut herkistää Vakea pohkeelle paremmin, niin että se olisi pelkän hännänhuiskaisun sijaan reagoinut pohkeesta myös terävästi eteenpäin. Ne palaset jotka eivät tässä nyt olleet kohdillaan olivat ennen kaikkea eteenpäinpyrkimys ja suoruus. Uskon, että kun Vakelta saisi takaosaa paremmin hereille sekä rungon ja lavat suoraksi niin alkaisi kyllä liikkua tämäkin poni ihan eri malliin. Nytkin tuli kyllä niitä hetkiä jolloin Vake rentoutui ja pyöristyi kaarevilla urilla ratsastaessa, mutta suorilla urilla ja siirtymisissä pyöreys katoaa kun ei liikkeessä ole riittävää aktiivisuutta eikä poni ole myöskään rehellisesti suora.

Laukkatehtävää mentiin ensin oikealle nostaen lyhyellä sivulla laukka ja jatkaen tästä pääty-ympyrä sekä lävistäjä. Nostot Vake teki kuuliaisesti ja ympyrällä se laukkasi jopa hämmästyttävänkin hyvin ”kahden ohjan välissä”. Ympyrän avoimella sivulla sai kuitenkin olla hieman varovainen ettei poni lähtenyt liirailemaan lävistäjän suuntaan omia aikojaan. Ympyrällä myös istuin mielestäni laukkaa aika hyvin. Lävistäjä olikin sitten se haastava pala, sillä Vakehan pyrkii todella helposti vaihtamaan laukan lennosta. Vaihtoehtona on tietenkin myös raville putoaminen. Nyt sain vaihdot estettyä, mutta käytännössä sillä lopputuloksella että laukka putosi kokonaan pois jo reilusti ennen uralle tuloa. Niinpä tähän kierrokseen en saanut laukkaa pidettyä kertaakaan uralle asti.

Vasemmassa laukassa nosto tehtiin K.N. Specialin mukaisesti kentän keskellä radan yli ratsastaessa, ja jatkettiin tämän perään taas ympyrä ja lävistäjä. Kentän keskellä nosto oli haastavampi, varsinkin kun Vake lähtee niin kovin helposti liiraamaan juuri oikealle. Open vinkistä ratsastin tien kentän poikki aavistuksen kaarevana, ja ajoitin noston hetkeen jolloin oltiin jo hieman kääntymässä vasemmalle. Lävistäjä onnistui tähän suuntaan paremmin ainakin sen suhteen että laukka pysyi jotakuinkin uralle asti. Oikealle oli kuitenkin kova tunku, joten lävistäjä tahtoi mennä kaula vasemmalle mutkalla ja oikea lapa edellä puskemiseksi. Ohjeena oli asettaa hieman oikealle ja näin saada oikea lapa pois ulkoliirrosta. Lopulta koetin painaa lävistäjällä oikeaa ohjaa kaulaa vasten eli toin oikeaa kättä sään yli vasemmalle, ja näin saatiin paras lävistäjä tehtyä vaikkei varsinaisesta suoruudesta voitukaan vielä puhua.

Lopuksi menimme vielä 10 metrin voltteja harjoitusravissa keskittyen voltin oikeaan kokoon. Katseen piti olla menossa voltin suuntaan hyvissä ajoin jotta ehti kääntää tarpeeksi pienen kuvion. Vake pyöristyi volteilla ihan mukavasti, mutta ravi pääsi niiden aikana hiipumaan liikaa. Kun siirryimme lopuksi keventämään katosi ravista sekin pyöreys mikä oli harjoitusravissa välillä löytynyt, ja Vake alkoi taas liikkua selkä alhaalla ja huonossa tahdissa. Ope käski mennä pätkiä jalustimilla seisoen, ja Vaken liikkumisessa olikin heti eroa kun lakkasin keventämästä. Ope muistutti että Vake on todella nirso kevennyksestä eli vähänkään liian raskas tai tarmokas kevennys saa sen jäkittämään jäykkänä ja liikkumaan huonosti. Keskityin sitten lopuksi keventämään mahdollisimman huomaamattomasti ja eleettömän kevyesti, eli ylävartalon tulee olla pienessä etunojassa eikä liian pystyssä saati takakenossa. Vaken satula on vähän tuoli-istuntaan ajava, joten pitää olla tarkkana että kevennyksestä laskeutuu mahdollisimman kevyesti ja hallitusti.

Jäin miettimään erityisesti lopputunnin huomioita ja open ohjeita kevennystä koskien, ja totesin että yleensä olenkin kokenut kevyessä ravissa ratsastamisen Vakella paljon hankalammaksi kuin harjoitusravin. Varmasti kyllä harjoitusravissakin on syytä kiinnittää paljon huomiota tähän puoleen, ja välttää liian raskasta ja etenkin takanojaista tuuppausistuntaa. Sellainen kun tappaa Vakelta kaiken takaosan aktiivisuuden ja tahdin. Vake on laiskanpulskeudestaan huolimatta tietyille asioille tosi herkkä, ja protestoi sitten omalla hiljaisella tavallaan vääränlaista ratsastusta. Sitten täytyy vaan opetella pehmeämmäksi ratsastajaksi jotta poni voi liikkua hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti