Yhteistyötä ja vastalaukkaa

Keskiviikon tunnilla ratsunani oli tällä kertaa Eetu. Ohjelmassa oli lävistäjiä ja vastalaukkaa. Eetu jatkoi suoraan edeltävältä tunnilta, joten se oli jo hyvin lämmitelty ja edellinen ratsastaja olikin tainnut tehdä ponin kanssa hyvän pohjatyön.

Ratsastimme kuviota johon kuului kaksi lyhyttä lävistäjää, eli ensimmäinen lävistäjä käännettiin pitkän sivun alusta kohti vastakkaisen pitkän sivun puoltaväliä, missä käännyttiin uran vieressä kahden kartion välistä saman tien uudelle lävistäjälle pitkän sivun loppua kohti. Lisäksi päätyihin ratsastettiin voltteja. Eetu oli yllättävänkin pehmeä ja vastaanottavainen heti alusta lähtien, ja volteilla se lähti melko helposti myötäämään ja pyöristymään. Suoralla uralla ja lävistäjiä ratsastaessa pyöreys pääsi usein katoamaan, ja ope ohjeisti näissä tilanteissa ratsastamaan puolipidätteitä jotta Eetu lyhenisi ja ryhdistyisi edestä. Lävistäjien väliseen kääntöpisteeseen tehtiin usein ylimääräinen voltti, ja tässä reilusti asettaen ja taivuttaen pyöreyden sai palautettua. Ohjeena oli myös muistaa ratsastaa pohkeella tarpeeksi ja pyytää ponia esittämään isopaa ja aktiivisepaa ravia, etenkin niillä hetkillä kun se rentoutui ja pyöristyi. Eetun kanssa käy kovin helposti niin että pohje unohtuu kokonaan ja poni saa jäädä hiippailemaan pientä perusraviaan samalla kun itse keskittyn etuosan ratsastamiseen ohjalla. ”Uskalla ratsastaa” oli ohje ja tämä viittasi erityisesti pohkeen käyttöön Kun Eetu lähti nyt näinkin hyvin myötäämään ja rentoutumaan niin pohkeella saattoi hyvin ratsastaa ilman että poni lähti vain jännittyneenä kipittämään.

Samaa lävistäjätehtävää jatkettiin vielä laukassa, eli lävistäjältä toiselle kääntyessä tuli ratsastettua kulma kartioiden välistä vastalaukassa. Aloitimme vasemmassa laukassa, ja ohjeena oli hidastaa ja koota laukkaa mahdollisimman paljon jotta vastalaukkakäännöksen saisi tehtyä mahdollisimman tasapainoisesti. Lävistäjälle valmistauduttiin päädyssä ympyrällä laukkaa kasaten. Sain vasemmassa laukassa istuttua mielestäni oikein eleettömästi ja jäntevästi laukan mukana, ja ajattelin että näinkin hyvässä tasapainossa ollessani vastalaukan pitäisi kyllä onnistua. Vaan eipä se niin helppoa ollutkaan, sillä lävistäjän aikana laukka pääsi valahtamaan etupainoiseksi ja Eetu alkoi kammeta lapa edellä oikealle. Itse puolestani kallistelin vasemmalle, joten koko ratsukko oli kenollaan vähän joka suuntaan. Tällaisesta tilanteesta Eetu pääsi tipauttamaan laukan helposti pois joko vastalaukkakäännökseen tullessamme tai jo ennen sitä lävistäjän aikana. Tunsin kyllä kuinka poni lähti ”kaatumaan” oikealle mutta en saanut sitä estettyä. Yritin myös tuupata lävistäjälle lisää vauhtia, mikä ei lainkaan auttanut tasapainon säilyttämisessä. Ympyröillä sain kyllä Eetun laukkaaamaan hidasta laukka kahden ohjan välissä myödäten, mutta kun turvalliselta ympyrältä piti lähteä lävistäjälle pääsi ”ote” laukasta aina herpaantumaan. Niinpä emme saaneet vasemmassa laukassa mentyä yhtään onnistunutta vastalaukkapätkää, ei edes kuviota loiventamalla.

Oikea laukka toimi onneksi paremmin. Ympyröillä Eetu pyöristyi kauniisti, ja lävistäjällä oli paljon suorempi fiilis. Teimme lävistäjänvaihdoksen ensin pari kertaa loivennetusti niin että ei käyty tekemässä kulmaa kartioiden välissä vaan käänsin jo aikaisemmin laajemman tien. Eetu piti vastalaukan nyt hienosti, eikä tarvinnut kuin pientä auttamista taakseviedyllä ulkopohkeella. Istuinkin nyt paljon suoremmassa lävistäjän aikana. Lopuksi menimme käännöksen jo tiukasti kartioiden välistä, ja edelleen Eetu piti laukan. Vastalaukkakulmassa se empi hieman, mutta pohkeella rohkaisten säilytti laukan koko kuvion ajan. Onnistuneiden vastalaukkojen jälkeen siirryttiin loppuraveihin. Annoin Eetulle pidempää ohjaa ja se venytti tosi kivasti pyöreään eteen-alas-muotoon ja pysyi siellä. Ravi oli nyt rentoa ja pehmeää ja oli mukava fiilistellä ponin liikkuessa tässä moodissa.

Vaikka vastalaukka vasemmassa laukassa jäi nyt esittämättä jäi tunnista kuitenkin tosi positiivinen kokonaiskuva. Harvoin, jos koskaan on Eetu työskennellyt kanssani näin hyvin. Tässä oli jo ihan yhteistyöhenkeä ratsukon välillä! Varmasti ainakin jotain apua oli siitä että Eetulla oli jo tunti alla eli se oli kunnolla vetristynyt jo ennen kuin nousin sen selkään. Ope tuumasi että Eetulla on tosiaan uskallettava ratsastaa tarpeeksi reippaasti ja sillä asenteella että kyllähän me osataan. Eetu itse jää helposti vähän vaisuksi, joten ratsastajan ei pidä mennä tähän mukaan ja ”nysvätä” vaan ratsastaa tarpeeksi päämäärätietoisesti. Eetu saattaa olla vastalaukan kaltaisissa tehtävissä vähän epävarma, jolloin sitä pitää tukea ja auttaa ja kertoa että kyllä sinä tämän osaat kun minä vähän autan. Ratsastaja voi siis ikään kuin tartuttaa poniin itsevarmuutta, sillä Eetu jos kuka peilaa kuskin asennetta ja mielentilaa todella herkästi.