Sujuvat sarjat ja kiperät kaarteet

Lauantaiaamupäivänä suuntasimme Vaken kanssa maneesille hyppäämään. Edellisestä estetunnista ehti mennä kolme viikkoa, joten oli aikakin päästä taas hyppelemään. Lähdin tunnille alkavan flunssan kanssa, ja vaikka etukäteen kuvittelin kärsiväni vain pienestä nuhasta huomasin jo alkuverryttelyssä että olo olikin kovin voimaton. Niinpä ratsastin verryttelyn puolivaloilla ja ainoana tavoitteena saada laukka pyörimään reippaasti eteen. Ravivoltit puomin yli sekä raviväistöt jäivät aika huolimattomaksi köröttelyksi.

Jatkoimme alkuverkkojen jälkeen puomien ja kavalettien parissa. Ylitimme ravissa puomisarjaa sekä pienellä voltilla yksittäistä puomia, ja laukkasimme kahden kavaletin suoraa linjaa. Pienellä ravivoltilla Vake hyytyi mutta suorilla linjoilla se eteni reippaammin. Päädystä kavalettilinjalle kääntyessä esiintyi sitä tuttua ongelmaa että poni tunki kaarteesta sisään ja tuli linjalle vinossa, jolloin laukka saattoi vahingossa vaihtua vääräksi kavalettia ylittäessä. Seuraavana vuorossa oli lisää linjoja, eli suora 16,5 metrin linja pystyltä ristikko-okserille (1-2) sekä kaareva linja (3-4). Viisi rauhallista laukka-askelta oli 16,5 metrin linjalle ensimmäisellä kierroksella sopiva, mutta toisella hyppykierroksella annoin Vaken posottaa eteen niin että viisi laukkaa jäi tähän väliin ahtaaksi. Neljään askeleeseen ei kuitenkaan tämä laukka riittänyt. Lävistäjällä olevalle porttipystylle (3) lähestymisessä tahtoi olla joka kerta jotain häikkää niin että askel ei vaan sopinut ja ajauduttiin juureen. Syy tähän oli ehkä se että Vake taas vähän oikoi kaarretta, ja kun käännös lävistäjälle tapahtui tällä lailla sisäkylki edellä puskien niin "kadotin" tien ja etäisyyden.

Kun linjoja oli hypelty erikseen ja yhdessä lisättiin mukaan vielä sarja ja hypättiin koko "rata". Esteet olivat suunnilleen 70 cm korkeudessa. Tehtävä alkoi ravipuomeilta lävistäjällä, joiden jälkeen nostettiin laukka ja jatkettiin suoralle linjalle. Linja onnistui nyt hyvin, sillä maltoin välissä vain istua ja odottaa niin että viideskin askel mahtui okserin eteen hyvin. Lävistäjäpystylle mentiin taas sisäänpuskien ja huonompaan paikkaan, ja meno hidastui niin että kaarevalle linjalle möngittiin peräti seitsemän askelta siinä missä muut olivat menneet tämän viidellä. Päädyssä herättelin Vakea liikkumaan eteen ennen sarjaa, ja se vastasikin oikein hyvin niin että sarjalle päästiin sujuvassa laukassa ja yhden askeleen väli ristikolta pystylle 6,4 metrin etäisyydellä meni oikein helposti. Saimme ottaa saman tien uusintana vielä kaarevan linjan pyrkien nyt menemään kuudella laukalla. Edelleen tultiin lävistäjäpystylle pohjaan, mutta ratsastin nyt linjalla eteen niin että laukka sujui paremmin kohti jälkimmäistä estettä ja seitsemäs askel jäi pois.

Hyppäsimme sitten vielä erikseen sarjaa ns. kisaväleillä. A- ja b-osa olivat noin 70-senttisiä pystyjä, ja väli oli aluksi tavanomainen pikkuponiväli eli 6,4 metriä. Vake laukkasi nyt tosi hyvällä imulla eteen, eikä näin ollen tehnyt lainkaan tiukkaa venyä väliin vaan suoriuduimme helposti ja sujuvasti. Sarjaa pidennettiin sitten joitakin kymmeniä senttejä isojen ponien väliksi eli sellaiseksi mitä meille pitäisi kisoissa tulla vastaan. Tämäkin väli meni aivan heittämällä, sillä Vake oli nyt todellakin herännyt laukkaamaan hyvällä energialla. Hienoa!

Lopuksi otimme yksittäisiä hyppyjä ympyrällä simuloiden ahdasta kisaverryttelyä (tai uusintaratsastusta). Ensin käännettiin vasemmassa laukassa kaarevasti kentän poikki pystylle numero 4. Tämä onnistui aika mukavasti, tosin aluksi Vake pääsi hieman liiraamaan kaarella ulos niin että kaula taipui mutkalle. Huolellisemmalla ulkoavuilla kääntämisellä päästiin esteelle ilman liiallista sisäohjassa roikkumista. Laukka oli tässä vaiheessa tosi hyvää, etenevää ja säädeltävää. Päivän viimeinen tehtävä olikin kinkkisempi, sillä nyt piti kaartaa ristikko-okserille eli kakkosesteelle oikeassa laukassa sarjan edestä, jolloin tilaa oli aivan todella vähän eikä okserille juuri ehtinyt suoristaa. Korkeuttakin oli takapuomilla 75 cm. Vaikeudeksi koitui se ettei ratti ollut aivan kunnossa enkä saanut Vakea taipumaan kaarevalle tielle. Kun tilaa ei ollut ollenkaan ylimääräistä niin tien olisi pitänyt onnistua ihan nappiin. Niin ei nyt käynyt, vaan tultiin okserille joko kylki edellä puskien tai kaarella kiemurrellen. Tällaisella tiellä ei ollut toivoakaan saada hyvää ponnistuspaikkaa varsinkin kun Vake näki esteen vasta ihan viime tipassa, joten päädyttiin joka kerta esteen juureen ja Vake sai mönkiä esteen yli enempi tai vähempi paikoiltaan. On se kyllä loputtoman kiltti kun aina vaan hyppää vaikka esteelle tultaisiin kuinka huonosti tai oudolla tiellä ja joutuu kirjaimellisesti kiipeämään esteen yli. Yritettiin fiksata tietä muutamia kertoja mutta lopulta oli tyytyminen vain vähän asiallisempaan suoritukseen.

Päivän viimeisestä tehtävästä jäi vähän kehnot fiilikset, mutta muutenhan tämä sujui ihan kivasti vaikka pieni hyppytaukokin oli alla. Vake heräsi liikkumaan eteen oikein mukavassa laukassa, ja hienot onnistuneet suoritukset sarjalla lämmittivät mieltä etenkin kun sarjat ovat yleensä olleet meille se kompastuskivi. Tällainen napakka ja sujuva laukka kun löytyy ponille niin kelpaa kyllä hypätä. Suurin korjattava asia ovat edelleen tiet ja kaarteet, sillä näissä tulee aina sitä oikomista ja puskemista niin että estelinjoille ei pääse ihan suorassa ja jos tie on ahdas niin tuleekin helposti ongelmia kuten nyt nähtiin. Esteet kyllä ylittyvät, mutta se perusratsastuspuoli eli teiden ratsastus vaatii vielä hiomista.