Aamupäivän maneesitunnin jälkeen huilasimme pari tuntia, ja sitten minulla ja Vakella oli vielä ohjelmassa Aira Toivolan ratsastuspilatestunti. Olin siis joulukuussa mukana Airan kaksipäiväisellä kurssilla, ja nyt päästiin kertaamaan oppeja sekä työstämään istunta-asioita edelleen eteenpäin.
Mainitsin Airalle kaipaavani aivan erityistä huomiota kevennykseen, ja niinpä sainkin heti ensitöikseni keventää ilman jalustimia. Ohjeistus oli vanha tuttu eli lantio vartalon alle, ylävatsa tiukaksi ja rintakehä eteen ja alas lantion päälle. En aivan välittömästi löytänyt vatsalihaksiani, joten aluksi en saanut lantiota tarpeeksi alle vaan selkä meni keventäessä liikaa notkoon. Sitten kun aloin saada vatsalihaksiin tuntumaa meinasi samalla pakarat jännittyä. Aira ohjeistikin rentouttamaan paitsi pakarat myös etureidet sekä nilkat, sillä automaattisesti jännitin kantapäitä alas vaikkei jalustimia ollutkaan. Niinpä sain vähän pyöritellä nilkkoja rennoksi ja venyttää jalkoja pitkäksi ja rennoksi alas. Näiden korjausten myötä alkoi löytyä kevennys joka tuntui aika luontevalta ja eleettömältäkin, ja sain etsiä saman kevennyksen vielä jalustimet jalassa. Ilman jalustimia kevennystä kannattaa kuulemma harrastaa myös itsenäisesti oikeanlaisen kevennyksen tavoittamiseksi. Täytyypä ottaa tämä ohjelmistoon.
Ratsastimme tällä tunnilla K.N. Specialin kuvioita keskittyen istuntaan niin käännöksissä kuin siirtymisissäkin. Menimme harjoitusravissa ensin pituushalkaisijaa ja pysähdyksiä sekä lävistäjiä kolmen askeleen käyntiinsiirtymisillä, myöhemmin voltteja ja loivia kiemuroita. Aira muistutteli tekemään käännökset ulkokyljen kautta, eli ulkokyljen napakkana pitäen ja sopivasti ylävartaloa menosuuntaan kääntäen. Esille tuli tuttu ongelma eli vasemmalle kääntyessä olin aina sukeltamassa ja kallistumassa liikaa sisäänpäin. "Ruttaa oikeaa kylkeä" kuului näissä kohdin ohje. Muilta osin aloin saada istuntaa nyt ravissa rennommaksi niin etten jännittänytkään pakaroita, ja tuumin tämän johtuvan siitä että nyt en yrittänyt liikaa. En yrittänyt viimeiseen asti pinnistää vatsalihaksia tiukaksi, vaan sain niihin luontevamman tuntuman niin että sain pidettyä lantion alla ja ylävartalon kohdillaan jonkinlaisella jäntevyydellä mutta samalla kuitenkin rentouden säilyttäen. Hartioihin pääsi vieläkin ohjautumaan pientä jännitystä niin että asento hakeutui helposti lysyksi ja katse alaspäin. Tämä vaivasi kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin joulukuun kurssilla, ja olkavarret pysyivät nyt rennommin vartalon vieressä. Vielä on korjattavaa hartialinjan, katseen ja olkavarsien suhteen, mutta olivat ne nyt paremmin kuin edellisellä kerralla.
Laukkaa mentiin ympyröillä ja uraa pitkin, ensin vasempaan kierrokseen. Yritin pitää vatsan tiukkana mutta silti tuli vielä vähän liikaa ylävartalon ees-taas-heiluntaa. Aira neuvoi tuomaan vatsalihaksilla rintakehää eteen ja alas, mutta en tainnut saada ylävatsaan riittävää tukea. Hartiatkin pääsivät samalla vähän jännittymään. Oikeassa laukassa löysin istuntaan tuen ja jäntevyyden ainakin hetkellisesti paremmin, ja ympyröillä laukatessa oli jonkin aikaa sellainen olo että pääsin tosiaan istumaan aika eleettömästi ja ylävartalo hiljaa laukan mukana. Vaken laukkakin pyöri tällöin mukavasti ilman mitään eteenpäin puskemista. Tämä oli mielestäni aika selkeä onnistumisen hetki tällä tunnilla. Laukassa mentiin kumpaankin suuntaan yksi lävistäjä, ja vasemmassa laukassa sain kuin sainkin Vaken pitämään saman laukan lävistäjän loppuun asti - tosin meno oli vähän samanlaista oikealle lavalle puskemista kuin laukkalävistäjillä viime tunnilla. Oikeassa laukassa ratsastetulla lävistäjällä Vake päätti esitellä Airalle taitojaan ja teki täysin omatoimisesti puhtaan vaihdon kentän keskipisteessä. Vaikka tämä ei tietenkään ollut se mitä haluttiin niin olipahan hieno vaihto, ja plussaa siitä että istuin vaihdossa hyvin mukana ja pystyssä hetkahtamatta eteenpäin.
Lopuksi vielä kevenneltiin lävistäjiä. Etsin taas samaa tuntumaa kevennykseen kuin alkutunnista, ja ihan nätisti osasinkin keventää niin omasta kuin Airankin mielestä. Vake ei kuitenkaan liikkunut kevyessä ravissa yhtä hyvin kuin harjoitusravissa, vaan oli taas astetta notkoselkäisemmän oloinen. Kevennyksessä on siis edelleen parannettavaa.
Mukavaa tänään oli erityisesti se, että koin jotain edistymistä tapahtuneen niiden kahden kuukauden aikana mitä ensimmäisistä Airan tunneista on kulunut. Tällä kertaa ei nimittäin istunta tuntunut ollenkaan niin vieraalta ja oudolta, vaan se mihin Aira ohjasi tuntui jo jossain määrin siltä miten olen tottunutkin nyt hevosen selässä olemaan. Laukassa en ole Vakella istunut varmasti ikinä niin hyvin kuin tänään vähän aikaa onnistuin istumaan. Samoin kevennykseen sain vähän uudenlaista tuntumaa, toivottavasti tavoitan sen sitten jatkossakin. Paljon on korjattavaa, mutta ehkä tämä tästä pala palalta etenee.
Videoista suurkiitos Annelle! Kentällä puhalsi todella kova tuuli, joten enimmäkseen ääniraidalla kuuluu tuulen humina ja saamamme ohjeet hukkuvat sen alle (meillä ratsastajillahan oli onneksi korvanapit joten hyvin kuului!), mutta ainakin tässä on nyt arkistoon pätkiä siitä miltä istunta näyttää tässä vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti