Rauhallinen 60 cm ja sujuva 80 cm

Ratapiirroksesta kiitos Annelle.

Vuoden ensimmäiset vieraskisat minulle ja Vakelle olivat OR:n 1-tason kisat Äimärautiolla. Tällä kertaa kisakorkeutemme olivat 60 cm lämmittelyluokkana ja sen jälkeen haastavampana palana 80 cm. Tämä olikin vasta toinen kerta kun menemme 80 cm vieraskisoissa, joten oli ihan mukavaa että kaikki luokat ratsastettiin A.0.0 -arvostelulla. Rata oli sama kaikissa luokissa, ja pääasiassa hyvin helppo. Sarjaa ei ollut eikä myöskään erikoisesteitä. Ainoa vaikeampi kohta oli tiukempi silmukka seiskalta kasille, jossa käännös esteeltä tapahtui hieman odottamattomaan suuntaan ja ahtaassa kulmassa.

Radan käveltyämme tulikin jo melkein pieni kiire verryttelyyn, sillä starttivuoromme oli 60 sentissä ensimmäisenä ja edellämme ei ollut kuin muutamia ristikkoluokan ratsastajia. Vake oli verryttelyssä tosi lunkisti, mutta laukkasi kuitenkin kohtalaisen tarmokkaasti ja tasaisesti. Verryttelyhypyt onnistuivat hyvin eikä niitä kovin montaa tarvittukaan. Radalla ehdimme kierrellä hetken aikaa ennen lähtömerkkiä. Yksin radalla Vakea alkoi hieman jännittää, ja jännityksen myötä se juuttui hidastelemaan. Hitaus jäikin päälle oikeastaan koko radan ajaksi eikä Vakella ollut esteille juurikaan imua. Esteiden ollessa näin pieniä saatoimme toki ongelmitta körötellä radan läpi kaikessa rauhassa. Esteille mentiin ennemmin lähelle kuin jäätiin kauas, ja paria puomia hieman kolautettiin. Laukat Vake vaihteli näppärästi lennosta, ja seiskaesteellä se osasi lukea vihjeeni vasemmalle kääntymisestä niin että otti esteeltä näppärästi vasemman laukan ja halutun suunnan. Periaatteessa ongelmaton ja ihan siisti rata ilman virhepisteitä, mutta laukkaa olisi saanut olla hieman enemmän. Tiesin että kasikymppiin olisi meno pakko saada reipastumaan.



Vake sai radan jälkeen loimen ylleen ja kävimme ulkona huokaisemassa kylmässä lumituiskussa. Kovin kauan ei kuitenkaan tarvinnut odotella, sillä kisa eteni todella nopeasti ja pian pääsimme verryttelemään kasikymppiä varten. Verryttelyssä sain kuin sainkin ratsastettua Vakeen lisää eloa, tai ehkäpä korkeammalla olevat puomit saivat sen terästäytymään. Verryttelyhypyt pystylle onnistuivat hyvin, mutta okserille tulin ensin liikaa tuupaten ja ponnistuspaikan jäädessä kauas yritin heittäytyä hyppyyn ennen ponia. Vake otti kuitenkin vielä pikkuaskeleen ennen kuin hyppäsi kiltisti esteen yli. Onneksi tein tämän tyhmääkin tyhmemmän sukellusvirheen jo verkassa enkä radalla, joten ehdin ottaa siitä hieman opikseni.

Omaa vuoroa odotellessa Vake tuntui niin rauhalliselta että olin hieman huolissani heräisikö se liikkumaan radalla kunnolla. Hoputtelinkin sitä ensi töikseni eteenpäin, ja onneksi laukka lähti rullaamaan ihan kohtuullisen sujuvasti. Ensimmäiselle esteelle mentiin hieman lähelle, mutta asiallisesti yli ja maltoin odottaa sukeltamatta. Sitten tulikin vähän jännät paikat Vaken oikaistessa seuraavaan kaarteeseen niin että hyvä ettei polveni törmännyt seiskaesteen tolppaan. Huh. Kakkosesteelle laukkasimme ihan tomerasti, ja vaikka ponnistuspaikka meni taas hieman lähelle oli hyppy sujuva. Suoralla linjalla kolmoselta neloselle oli hyvä energia, ja molemmat hypyt onnistuivat ihan nappiin. Hienosti! Viitoseste hypättiin lävistäjällä katsomopäätyä kohti, joten sille ei tultu ihan niin hyvällä imulla vaan ponnistuspaikka meni lähelle. Sukelsin tässä hypyssä kaulalle aivan liikaa. Vake kuitenkin vaihtoi laukan näppärästi ja matka jatkui. Päädyssä varmistelin pohkeella ja äänellä että laukkaa oli tarpeeksi kääntyessämme (hieman oikaisten) kuutosesteelle. Kuutoselle tuli napakka hyppy hyvästä paikasta, ja näin laukka pääsi rullaamaan sujuvasti eteen kaartaessamme seiskalle. Myös seiskalle tultiin hyvällä energialla ja niinpä okseri ylittyi helposti ja luontevasti. Vake tiesi jo edellisen radan perusteella että nyt käännyttäisiin vasemmalle, joten se ennakoi ja kurvasi esteen jälkeen niin tiukan silmukan että seinä tuli jo vastaan hidastamaan menoa. Laukkaa piti siis hoputella uudelleen eteen, ja viimeiselle esteelle meno pääsi hieman hiipumaan. Viimeinen okseri hypättiin läheltä ja puomia kolauttaen, mutta yhtä varmasti kuin radan muutkin esteet. Sitten kurvasimmekin jo maalitolpan ohi, joten myös kasikymppi oli selvitetty asiallisella nollaradalla ja saimme tälle päivälle vielä toisenkin punavalkoisen ruusukkeen.



Kasikympin rataan olin pääasiassa oikein tyytyväinen, sillä siihen löytyi kuin löytyikin sopiva laukka eikä radan hyppääminen tällä korkeudella tuottanut mitään vaikeuksia. Taisimme Vaken kanssa molemmat terästäytyä sopivasti kun esteisiin tuli lisää korkeutta. Muutamaan lähelle estettä menneeseen hyppyyn sukelsin liikaa kaulalle, eli näitä sukellustaipumuksia pitäisi vähän saada kuriin. Parhaat osuudet radasta olivat molemmat pysty-okseri-linjat, jotka onnistuivat superhyvin. Joka hypystä tuli myötälaukka ja jokaisesta esteestä oltiin menossa täydellä varmuudella yli. Vakella on ollut joskus enemmänkin energiaa radalla, mutta toisaalta se oli nyt rento ja tasainen eli tässä ei ollut hermostuneisuutta vaan kerrankin rentous saatiin yhdistymään riittävään laukan energiaan. Hieno, näppärä, luotettava Vake! Kyllä tästä kelpaa jatkaa kohti uusia koitoksia.

Videoista kiitos Annelle ja Hanskille!