Katseen voima

Viikonlopun estetunti oli tällä kertaa jo lauantaina sunnuntain ollessa kisapäivä. Niinpä sain Vaken kanssa ottaa vielä tuntumaa hyppyihin juuri kisojen alla. Pääsimme hyppelemään hieman erikoisesteitä eli parin esteen alla oli portti tai laatikko ja mukana oli myös kapea pysty. Kisoja silmälläpitäen ohjelmassa oli myös pysty-okseri-sarja. Alkutunnista ilmeni pientä ohjausongelmaa kun menimme verryttelyksi ympyrällä yksittäistä kavalettia. Ensimmäisellä yrityksellä en näet saanut Vakea käännettyä ympyrälle, vaan se liirasi ulkolapa edellä ja kaula mutkalla uraa pitkin kaverin perään. Tämähän oli perinteinen Vaken alkeistuntitemppu ja muistutti ulkoapujen käytöstä.

Pian jatkoimme jo ensimmäisen varsinaisen estetehtävän pariin. Tämä olikin heti sarja, onneksi tosin vasta noin 60 cm korkeudella. Sarjan edessä oli ponnistuspuomi ja yhden askeleen välissä oli myös maapuomi. Väli oli vain kuutisen metriä, mutta Vaken kanssa ei olisi kyllä tähänkään tarvittu välipuomin tuomaa jarruvaikutusta. Ponnistuspuomille ei saatu oikein mitenkään askelta sopimaan, ja näin tultiin sisään valmiiksi jarruttaen ja välissä vauhti loppui kokonaan kesken. B-osan eli okserin eteen tultiin siis aina lähes pysähdyksiin, ja niin uskomatonta kuin se onkin Vake kiltisti ja tunnollisesti pomppasi pikkuokserin yli vaikka joutui sen tekemään paikoiltaan ja ratsastaja kaulalla maaten tai suussa roikkuen. Olin tässä jo melkein pudotakin kun poni ponkaisi okserin yli sen jälkeen kun olin a-osalla keikahtanut pois tasapainosta. Aivan uskomatonta kohellusta ja pelkäsin missä vaiheessa ponin mitta tulee täyteen kun kerta toisensa jälkeen jumppasarja rämmitään mitä karmeimmalla tavalla. Vake vaan kiltisti jatkoi yrittämistä, ja sain sentään vähitellen kohennettua omaakin olemistani. Tärkeää tässä oli mikäs muukaan kuin katseen ylös nostaminen, sillä heti kun ponnistuspaikasta tuli epäselvyyttä jähmetyin tuijottamaan alas puomimereen ja se olikin tasapainon menoa sitten.

Luulot otettiin pois siis heti alkutunnista ja sarjalla toilailun jälkeen ei ollut mikään erityisen varma olo jatkaa. Seuraavaksi saimme onneksi hypellä yksittäisiä esteitä eli laatikkopystyä (1) ja kapeaa pystyä (2). Tämä olikin jo mukavan helppoa ja sujuvaa, eikä kapealle esteelle ollut mitään vaikeuksia osua. Jatkoimme vielä harjoitellen päivän rataa eri mittaisissa osissa. Sarjalta poistuivat nyt maapuomit, ja se muuttuikin heti sata kertaa helpommaksi. Pääsimme nyt hurauttamaan koko sarjan ilman jarrutteluja eikä siinä ollut enää minkäänlaista ongelmaa, etenkin kun tämä lyhyt väli oli Vakelle oikein sopiva. Ope tosin sai edelleen muistutella suoraan eteen ja ylös katsomisesta, sillä sarjalla katse tahtoi harhailla liikaa vasemmalle seuraavan kaarteen suuntaan ja ehkä välillä alaviistoonkin. Katseen merkitys tuli esiin myös lävistäjäokserilla (4), jonka jälkeen tie valui liikaa oikealle ellei katseella ollut kiintopistettä ja ratsastettavasta reitistä kunnon ajatusta.

Rataa pätkissä harjoiteltuamme hyppäsimme lopuksi kaikki tehtävät yhteen putkeen. Esteet olivat kisakorkeudessa eli 80 sentissä. Aloitimme varsin vahvasti ylittäen sujuvasti ensimmäiset pystyt, ja katseenkin muistin pitää koko ajan ylhäällä. Myös sarja oksereineen ylittyi helposti ja kepoisasti. Päädyn kautta lävistäjäokserille kaartaessa Vake puski sisään melko voimakkaasti, mikä vaikeutti tien ratsastamista. Ison näköiselle okserille tuli myös ajettua vähän liikaa eteen, mikä kostautui siinä että ponnistuspaikan hakeminen meni mönkään. Ajauduimme pohjaan, mutta Vake ponnisti mukisematta esteen yli ja muistin onneksi pitää tässä hankalammassa hypyssä katseen ylhäällä. Vähän samaa ongelmaa eli ajamalla lähestymistä ja ponnistuspaikan katoamista oli tällä okserilla ollut tunnin aikana muutoinkin. Okserin jälkeinen tie päädyn kautta vinottain olevalle viitosesteelle onnistui hyvin, ja linja viimeiselle pystylle sujui hyvin eteen. Kokonaisuutena ei ollenkaan pöllömpi suoritus kasikympin radaksi.

Lopuksi saimme vielä uusia lävistäjäokserin, sillä minua jäi kaivelemaan ettei tähän saatu kertaakaan oikein kunnollista ponnistuspaikkaa. Este näytti sen verran suurelta että tulin aina ratsastaneeksi sille liikaa eteen tuupaten. Ope painotti myös edeltävän kaarteen tärkeyttä eli sitä etten saisi antaa ponin oikaista ja puskea sisään. Ihan nappiin ei tämä viimeinenkään lähestyminen mennyt, mutta Vake päätti tällä kertaa esitellä taitojaan ja näyttää että kyllä tuollaisista pikkuoksereista mennään helpolla yli. Se siis ponkaisi oikein kaukaa ja liidätti meidät valtavalla loikalla helposti esteen yli. Ehdin mukaan sen verran etten menettänyt tasapainoani kovin pahasti. Siinäpä oli pieni tyylinäyte Vakelta minulle joka monesti epäilen sen mahdollisuuksia selvitä kasikympin oksereista huonoista paikoista.

Tunnin tärkein oppi oli jälleen kerran katseen merkitys. Hyppääminen on niin paljon helpompaa heti kun katse vain pysyy ylhäällä että eihän tässä paljon muuta tarvitsisikaan muistaa. Onneksi alkutunnin kauheasta rämpimisestä päästiin loppua kohti ihan asiallisiin suorituksiin. 80 sentin pystyt tuntuvat olevan jo suunnilleen mukavuusalueella, mutta sarjat ja okserit aiheuttavat tällä korkeudella vielä sen verran jännitystä että ratsastan niille usein liikaa eteen tuupaten. Vähän malttia ja viileyttä lähestymisiin samaan malliin kuin yksittäisillä pystyillä niin hyvä tulee, ja jos paikka sitten meneekin mönkään niin ei muuta kuin katse ylös ja Vake kyllä selvittää tilanteen.