Yksi-kaksi-sukellus

Sunnuntain estetunnilla mentiin viimeinen kisoihin valmistava treeni Vaken kanssa. Tehtävät olivat samat mitä menin eilen Repellä, eli melko kavalettipainotteista. Kuten olin arvellut Vake tuntui Repen jälkeen ihanan helpolta ja kuuliaiselta. Menimme aluksi eiliseltä tuttuja siirtymistehtäviä puomilinjalla, ja Vake teki niin ravin ja käynnin väliset siirtymiset kuin laukannostotkin kellontarkasti.

Hyppäsimme ensin yksittäin päivän tehtävät, eli suoran noin 20 metrin linjan, lävistäjällä maapuomin ja kahden pienen hypyn jumppasarjan sekä kahden askeleen lävistäjäsarjan. Esteet olivat tässä vaiheessa vielä aivan pieniä. 20 metrin linjalle meni ristikkokorkeudella peräti 7 askelta, vaikka laukka olikin mielestäni ihan tarmokasta. Jumppasarjalla katselin ensimmäisellä kierroksella alaspäin, ja kun vauhtikin meinasi loppua kesken tuli sarjan ylityksestä kömpimistä. Niinpä ope joutui tälläkin kertaa muistuttamaan katseen ylhäällä pitämisestä. Tulimme jumpan uudestaan ja katsoin nyt ylös ja eteenpäin, ja tällä tyylillä sarja ylittyikin paljon sujuvammin ja paremmassa tasapainossa.

Eilisestä poiketen tänään mukana tehtävissä oli myös kavaletti joka tuli ylittää suurella voltilla lyhyeltä sivulta. Tämän kavaletin yli hypättiin aina tehtävän aluksi tai lopuksi. Voltilla oleva kavaletti meinasi olla suorastaan tunnin haastavin pala, sillä ohjaus ei Vakenkaan kanssa ollut ihan täydellisesti hallinnassa. Yleensä Vake puski voimakkaasti sisään niin että tiestä kavaletille tuli kovin jyrkkä eikä sille päästy alkuunkaan suorana. Kavaletin jälkeen puolestaan poni meinasi liirailla voltilta ulos, mikä tietenkin oli seurausta huonosta tiestä ja vinoudesta kavalettia ylittäessä. Vaken kanssa tahtoo olla tällaista ongelmaa että kun sen saa liikkumaan ja "ajattelemaan eteenpäin" se alkaa samalla myös liirailla ja oikoa sisäpohjetta vastaan. Lisäksi teen monesti sen virheen että käännän liikaa sisäohjasta, ja tällöin seurauksena on heti ulkolapa edellä liirausta.

Hyppäsimme lopuksi radan, joka oli sama kuin eilen lukuunottamatta aluksi ja lopuksi ylitettävää volttikavalettia. Ensimmäisellä kierroksella esteet olivat noin 60 sentissä ja toisella kierroksella 80 sentissä eli kisakorkeudessa. Vake lähti liikkeelle hyvällä imulla, mutta ensimmäisellä voltilla kavaletin yli sen energia pääsi hiipumaan ja sainkin hoputella laukkaa riittäväksi ennen lävistäjälle kääntymistä. Ohjaamisessa oli myös selkeät haasteensa kun Vake yritti kavaletille kääntyessä imeä jo sen vieressä olevalle pystylle. Sain joka tapauksessa laukan sujumaan eteen, ja suoralla linjalla kavaletilta okserille ajoin laukkaa liikaakin eteen niin että kuudes askel jäi jo ahtaaksi. Jumppasarjalle tultiin kovin vinosti perä oikealla, mutta onneksi Vake ei ole nipo siitä vaikka esteelle tultaisiinkin vinossa. Viimeiselle sarjalle päästiin suoremmin, sillä tätä käännöstä Vake ei ehtinyt ennakoida.

Kasikympin esteitä sisältävälle ratakierrokselle lähtiessä muistuttelin itseäni riittävän pitkästä ohjasta ja nyrkkien rentona pitämisestä niin että Vake saisi tarpeeksi tilaa eikä kiskoisi minua hypyssä eteen. Vaikka ote oli pieni ja hento en silti ollut kasikympin hypyissä mukana niin luontevasti ja sulavasti kuin toivoisin, vaan pohkeet pääsivät irtoamaan ponin kyljistä ja mukautumisessa oli jonkin verran sukeltamisen makua. Suoralla linjalla kavaletilta okserille maltoin nyt olla ajamatta eteen, joten kuusi laukkaa mahtui väliin sopivasti. Varsinkin okserilla liioittelin mukautumista sukeltaen, ja luullakseni tästä johtui etukavioiden kolautus puomiin. Eihän etuosa pääse nousemaan jos ratsastaja heittäytyy kaulalle liikaa. Saimme ottaa kavaletti-okseri-linjan vielä uudestaan johtuen kolautuksesta sekä ajautumisesta okserilla vasempaan reunaan. Lähestyminen okserille onnistui nyt hyvin ja mukautumiseni hyppyyn oli luontevampi (muistin katsoa ylös!), mutta silti puomi kolahti jälleen eli taisin vieläkin vähän sukeltaa tälle "valtavan suurelle" esteelle.

En saanut kasikymppiin nyt aivan sellaista varmaa ja sujuvaa fiilistä mitä jo viime viikolla kaipasin, vaan edelleen mukanaolo tuntui kömpelöltä. Eipähän noita korkeampia esteitä tälläkään kertaa kovin montaa hypätty, mutta jospa tämä riittäisi kisatreeniksi kun Vake kyllä homman osaa. Omasta puolestani tärkeintä on muistaa pitää katse koko ajan ylhäällä sen sijaan että alan tuijottaa estettä, ja välttää sukeltamista hyppyihin liian voimakkaasti. Ope totesi että silloin kun katse pysyy ylhäällä niin en myöskään sukella, joten siinäpä vielä lisäsyytä suunnata katse maneesin yläikkunoihin ja muistaa myös pitää se siellä. Vake oli tänään hyvä ja pomminvarma suorittaja, joten sen puolesta kotikisoihin voi lähteä 70 ja 80 cm luokkiin luottavaisin mielin.