Lisää istuntarääkkiä

Torstain tunnilla jatkettiin istuntateemalla, ja ratsukin oli sama kuin viikko sitten eli Jussi. Lisää siis kunnon rääkkiä vatsalihaksille ja lonkille, jee ja auh! Menin koko tunnin ilman jalustimia lukuunottamatta lyhyttä pätkää kevyttä ravia alkuverryttelynä, joten lonkat saivatkin venyä koko rahan edestä.

Tänään ratsastimme erityisesti siirtymisiä. Pitkillä sivuilla mentiin käynnissä, ja ennen lyhyttä sivua siirryttiin raviin sekä pyöräytettiin ravivoltti lyhyelle sivulle. Huomion kohteena istunnassani olivat luonnollisestikin samat asiat kuin edelliskerroilla. Ope muistutteli etenkin hartioiden ja olkavarsien rentona pitämisestä ja etureisien venyttämisestä. Näin alkutunnista en vielä saanut jalkoja venymään kovin pitkiksi vaan lonkat kiristivät liikaa. Harjoitusravi oli kuitenkin lastenleikkiä verrattuna jalustimet jalassa keventämiseen, sillä keventäessä lonkankoukistajiin sattui joka askeleella. Harjoitusravissa lantio oli mielestäni aika korrektissa asennossa, ja istuin ravissa varsin vakaasti. Vatsalihaksia en kyllä tuntenut läheskään tarpeeksi, eli hartioita ja olkavarsia rentouttaessa ylävatsan ote pääsi hieman herpaantumaan. Ope tuumasi Jussin liikkuvan tänään epätavanomaisen suorana, ja huomasin tämän itsekin. Asetus ja taivutus oikealle onnistuivat pehmeästi ja luontevasti, ja vasemmassa kierroksessa ei juurikaan tullut ylitaipumista ja ulkolavan pullahtamista. Itsekin onnistuin kuulemma nyt pysymään vasemmassa kierroksessa keskellä hevosta niin ettei paino tipahtanut ulos, mikä on kyllä jo aika poikkeuksellista. Sen sijaan oikeassa kierroksessa paino pääsi voltilla vähän valahtamaan ulkopuolelle, eli kumma kyllä tänään omien vinouksieni hallinta onnistui paremmin vasemmalle ratsastaessa.

Laukkaa työstettiin vain lyhyitä pätkiä, eli tilanteen mukaan pitkän sivun lopulla tai lyhyellä sivulla nostettiin käynnistä laukka ja jatkettiin puolikas pääty-ympyrä ennen raviin siirtymistä. Välillä tosin haeskelin tuntumaa vatsalihaksiini ja takareisiini parin yhtäjaksoisen laukkaympyrän verran. En löytänyt aivan niin täydellistä oivallusta kropan käytöstä kuin viime kerralla, mutta silti oikea laukka oli aika mukavaa menoa. Jalat pääsivät vielä vähän nousemaan, eli en saanut niitä hevosen ympäri ja takareisiä aktiiviseksi yhtä hyvin kuin viimeksi. Keskivartalo oli silti mukavan jämäkän oloinen eikä vasemmassakaan laukassa tullut mitään holtitonta heijaamista. Vasen laukka oli kuitenkin taas vähän vaikeampi, sillä siinä Jussi kiskoi minua enemmän eteen. Oikeassa laukassa puolestaan löytyi ajoittain varsin kivakin raami ja etuosan keveys. Ope muistutteli vielä että lantiota ei pidä viedä liikaa eteen vaan sen sijaan sitä tulee "kääntää" vatsalihaksilla ylöspäin liikkeen mukana.

Parhaat hetket koettiin tällä kertaa tunnin lopuksi kun laukan jälkeen ravattiin vielä ilman jalustimia. Tämä oli se palkitseva hetki kun noin 50 minuutin tuskan jälkeen lonkat alkoivat vihdoin venyä kunnolla ja pääsin todella istumaan hevosen ympäri. Jussikin liikkui tässä vaiheessa mukavan joustavaa ravia ja hyvässä muodossa olematta kovin raskas. Nyt alkoi harjoitusravi tuntua jo aika helpolta ja sujuvalta. Ope muistutti vielä kertaalleen olkavarsien rentoutuksesta, ja kun sain olkavarret luontevasti kylkien viereen piteni kuulemma koko ylävartalo ja istunta alkoi tuntua siltä kuin pitääkin. Ehkä niihin vatsalihaksiin olisi pitänyt saada vielä lisää rutistusta, mutta kyllä siellä vatsassa jonkinlainen tuki oli koko ajan päällä enkä päästänyt itseäni lötköön yliojennukseen.

Muutaman perättäisen tunnin istuntajakso on kyllä tehnyt todella hyvää, ja väitän että niiden seurauksena olen saanut istunnasta parempaa ideaa käytännön tasolla. Joulukuun pilateskurssilla tuli kunnon "alkusysäys" ja siitä on ollut hyvä jatkaa kun oma ope ohjaa samojen periaatteiden pohjalta. Ei tämä istuminen kyllä helppoa ole, mutta muu ei varmaan auta kuin etsiä ne samat palikat paikoilleen tunti toisensa jälkeen ja toivoa että oikeasta istunnasta tulisi jonakin päivänä automaatio jonka ylläpitäminen ei vie kaikkea huomiota ja energiaa.