keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Pieniä onnistumisia

Keskiviikon tunnille sain hieman yllättävän ratsun eli pitkästä aikaa Jukan. Ennakko-odotukseni oli että tunnista tulisi työläs ja onnistumisen iloa ei juuri pääsisi kokemaan, sillä Jukka on tunnetusti aika tahmea eikä todellakaan mikään automaatti liikkumaan pehmeästi oikein päin. Edellisen kerran Jukalla ratsastaessani koin kuitenkin jonkinlaisen valaistumisen sen suhteen että jatkuvan eteenajamisen sijaan Jukalla kannattaa kiinnittää huomiota etuosan ryhtiin, ja eteenpäinpyrkimystäkin voi alkaa löytyä siinä vaiheessa kun ponin saa "nostettua" pois etuosan päältä. Tämän pidin mielessä kun nyt lähdin pitkästä aikaa Jukalla ratsastamaan.

Tunnin aiheena olivat siirtymiset, joita ratsatettiin ensin ravin ja käynnin välillä kolmikaarisella kiemurauralla sekä myöhemmin ravin ja laukan välillä ympyröillä. Tavoitteena oli erityisesti tahdin säilyttäminen siirtymisissä, eli saada siirtymiset tapahtumaan hallitusti askelia kiirehtimättä tai "eteenpäin kaatuen". Jukka oli aluksi odotetun hidas ja nihkeä, eli yritin turhaan hoputella ravia tarmokkaammaksi. Etuosaa yritin kuitenkin pitää lyhyenä ja ryhdissä siitäkin huolimatta että poni ei vielä liikkunut lainkaan pyöreänä. Siirtymisissä raviin oli ensin hitautta niin että pohjeapu sai vaikuttaa suhteellisen pitkään ennen kuin Jukka havahtui ravaamaan. Onnistuin kuitenkin säilyttämään malttini niin etten alkanut tuupata istunnalla, vaan odotin rauhassa reaktiota pohkeeseen. Lopulta Jukka taisi vähän niin kuin hoksata homman idean, ja alkoi reagoida pohkeeseen herkemmin ja tehdä paljon napakammat siirtymiset raviin. Yhtäkkiä alkoi siis vaikuttaa siltä että pahin jumitusvaihe meni ohi ja poni alkoi jo hieman paremmin kuunnella apuja. En kyllä ole lainkaan varma mikä tämän muutoksen sai aikaan, sillä mielestäni en ratsastuksessani muuttanut mitään kovin dramaattisesti.

Tunnin jälkipuoliskon työskentelimme laukannostojen parissa. Laukka nostettiin siis ravista pääty-ympyrällä ja laukattiin muutamia askelia tai enintään puolikas ympyrä ennen paluuta raviin. Laukkatehtävä sai Jukan mukavasti heräämään, ja se yritti suorastaan ennakoida nostoja ja rynnätä ravissa eteenpäin. Tämä oli oikein positiivinen muutos, sillä alkutunnin tahmailun ja jumittamisen jälkeen tällainen energia oli todella tervetullutta ja helpotti ratsastamista paljonkin. Laukannostoissa olikin tärkeää pitää ohjat kädessä niin ettei Jukka päässyt vain kaatumaan eteenpäin laukalle vaan nosto lähti paremmin takaosan päältä. Joitakin "ajolähtöjä" kyllä tuli tehtyä, mutta mukaan mahtui niitä napakoitakin nostoja. Noston laatu vaikutti paljon myös siihen millaista itse laukasta tuli, eli lötköstä ajonostosta seurasi nelitahtista ja pitkää laukkaa kun taas paremmista nostoista laukka lähti rullaamaan ihan näppärän oloisesti.

Niin laukassa kuin ravissakin ope kehotti kiinnittäään huomiota etuosan suoruuteen, eli tarkemmin sanottuna ratsastamaan koko etuosaa oikealta vasemmalle. Huomasinkin että myös Jukan kanssa oikea lapa oli se asia johon vaikuttamalla sai aikaan todella merkittäviä muutoksia koko ponissa. Oikeassa kierroksessa ohjeena oli tuoda sisäkättä kaulaa kohti ja tällä tavoin asettaen saada etuosaa siirtymään vasemmalle. Tämä olikin ihan toimiva konsti. Myötäyksen kanssa piti olla tarkkana, sillä liian iso myötäys sai Jukan vain kiskaisemaan itsensä pitkäksi ja pois juuri löytyneestä hyvästä raamista. Itse asiassa myötäys kannatti tehdä ennemmin ulkokädellä, niin nurinkuriselta kuin se kuulostikin. Idean outoudesta huolimatta se toimi, eli Jukalla myötäys ulkoa oli toimiva tapa. Vasemmassa kierroksessa piti myöskin ratsastaa etuosaa oikealta vasemmalle ja suoristaa kaulaa, eli jälleen sai painaa oikeaa ohjaa kaulaa kohti ja ikäänkuin molemmilla käsillä johtaa etuosaa kohti vasenta. Ulkopohje teki tietenkin myös oman osuutensa. Suoristaminen vaati paljon työtä ja tarkkuutta, mutta kun sain kiinni oikeasta ideasta ja siitä tunteesta mitä minun täytyi milloinkin tehdä alkoi Jukka pyöristyä oikein mukavaan muotoon. Poni oli nyt myös mukavasti pohkeen edessä, joten sitä pystyi nyt ratsastamaan jo aivan eri tavalla kuin alkutunnista. Niinpä sieltä alkoi löytyä oikein hyviä pätkiä pyöreää ja tarmokasta liikkumista apuihin reagoiden, ja tässä moodissa onnistuivat laukannostokin kivasti.

Loppuraveissa sain jo vähän fiilistellä työni tuloksia, sillä Jukka liikkui pehmeän oloisesti molempiin suuntiin taipuen ja pyöreänä selkäänsä käyttäen. Nyt meno tuntui varsin helpolta ja toimivalta, ja oli vähän yllättävääkin että Jukka näinkin luontevasti liikkui pehmeänä ja oikeinpäin ottaen huomioon kuinka työlästä se oli tähän moodiin saada. Olin kyllä oikein tyytyväinen itseeni, sillä ilmaiseksi ei tämä muutos Jukan liikkumisessa tullut vaan ainakin jotain tulin tehneeksi oikein. Nämä on niitä hetkiä kun kuvittelee jopa oppineensa ja osaavansa jotain!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti