Torstain tunnilla oli hauska teema eli "ponivalmennus". Vielä hauskempaa oli että minun pikkuponini oli Osku, jolla on aina niin kivaa mennä. Ikipirteästä Oskusta ei kyllä millään uskoisi että sillä on ikää jo 22 vuotta!
Verryttelimme ensin kevyessä ravissa poneihin tutustuen. Ero oikean ja vasemman kierroksen välillä oli Oskulla huomattava. Oikealle se kipitti sisälapa edellä kaatuen, kun taas vasemmalle oli helpompi löytää ulko-ohjan tuntuma ja koko poni liikkui rennommin ja pehmeämmin. Ei ollut vaikea päätellä että oikean lavan suoristaminen oli Oskun kanssa avainasia. Tätä päästiinkin pian työstämään tehokkaasti, sillä siirryimme ratsastamaan väistöjä ympyrällä.
Ympyrällä menimme ensin väistöpätkiä käynnissä, ja myöhemmin näihin lisättiin mukaan raviinsiirtymiset hetkellä jolla hevonen väistön ansiosta suoristui ja myötäsi. Oskun takaosa oli helppo saada väistämään ulos ympyrältä, mutta haastavampaa oli saada ulkolapa kunnolla mukaan liikkeseen ja poni näin ollen suoraksi. Ope kehotti molempiin suuntiin tekemään väistöä avotaivutuksen tapaisesti, eli kääntämään etuosaa ympyrän uran sisäpuolelle pelkän takaosan ulos väistättämisen sijaan. Ulko-ohja ja -pohje olivat tietenkin ne avut jotka ottivat ulkolavan hallintaan. Aikansa kesti ennen kuin liike alkoi tehdä tehtävänsä, mutta kun sitkeästi jaksoin pyytää etuosaa ja ulkolapaa sisäänpäin alkoi Osku hieman myödätä. Open ohjeiden mukaisesti pyrin palkitsemaan Oskun myötäyksellä jo varsin pienistä edistysaskelista. Vasemmassa kierroksessa väistäessä Osku alkoi jo toden teolla ryhdistäytyä etuosastaan ja pureskella kuolainta kaulaa pyöristäen. Tähän suuntaan tarvittiin vielä pientä säätöä kaulan suoruuteen, eli kaulan tyvi piti saada siirtymään oikealta vasemmalle ja kaulan ollessa suorana asetus rehellisesti niskasta. Käytin apuna oikeaa ohjaa joka vaikutti kohti kaulaa painaen, ja pienissä paloissa kaula todellakin suoristui. Näillä hetkillä löytyi myös oikein kiva pyöreä raami ja etuosan kevenemisen tunsi selvästi. Väistöjen avulla saatiin siis oikein hienojakin askeleita, ja välillä sain säilytettyä suoruuden ja muodon ravissakin vähän aikaa.
Myös laukat mentiin ympyröillä. Vaikka olin käyntiväistöillä saanut Oskun oikeaa lapaa jo suoristettuakin en oikeassa laukassa saanut siihen enää otetta. Niinpä oikeassa laukassa meno oli enimmäkseen lapa edellä kaatumista ja samalla kiireistä etupainoista kipitystä. Muistan kuinka viime kesänä palaset loksahtivat Oskun kanssa oikeassa laukassa hienosti kohdilleen kun sain oikean lavan suoristettua "sisäpohkeen ympäri", mutta nyt en oikein keksinyt kuinka olisin tähän tulokseen päässyt. Niinpä oikean laukan vinousongelma jäi ratkaisematta ja poni tasapainottomaan kipitysmoodiin. Vasemmassa laukassa suoruutta oli helpompi hallita, ja vasen laukka olikin paljon pyörivämpää, maltillisempaa ja tasapainoisempaa. Toki edelleen piti vähän töniä oikeaa lapaa joka yritti pullahtaa ulos.
Lopuksi ravatessa totesin Oskun toimivan oikeassa kierroksessa jo paljon paremmin kuin alkutunnista, eli sisälapa ei enää niinkään puskenut vaan oikealle pääsi taivuttamaan ja asettamaan sekä myötäämään sisäohjasta. Jotain korjausta olin tunnin aikana siis onnistunut tekemään. Oikea lapa oli Oskulla oikeastaan ainoa asia johon piti keskittyä, ja kun oikean lavan puskeminen vinoon vähänkään korjaantui alkoi poni heti pyöristyä. Teorian tasolla resepti oli siis hyvin yksinkertainen, ja huomasin kyllä hyvin selvästi milloin etuosa oli suora ja milloin ei. Suoristamisen käytännön toteutus vaan oli tässä se vaikea pala, mutta kun se onnistui edes hetkeksi niin muutos Oskun liikkumisessa oli oikein palkitseva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti