Keskiviikon tunnilla ratsunani oli Lore ja päähuomio istunnassa. Tunti istuntaan keskittyen olikin erittäin tervetullut kertaus nyt kun ratsastuspilateskurssistamme on kulunut pian kuukausi. Ope kertasi meille tutut periaatteet ja aloitimme työskentelyn ympyröillä. Jalustimet nostettiin ylös kaulalle.
Ensimmäisenä käännettiin lantio vartalon alle sekä aktivoitiin vatsalihasten tuki ja tuotiin ylävartalo lantion kanssa samaan linjaan. Periaatteessa tuttua juttua siis. Löysin hyvän tuntuman istuinluihini, joten lantio oli varmaankin ihan hyvin kohdillaan. Ylävartalon asento ja vatsalihasten käyttö sen sijaan ei onnistunut yhtä luontevasti. Ylävatsaa tiukaksi rutistaessa ja ylävartaloa eteen viedessä hartiat jännittyivät ja kääntyivät eteenpäin siihen tuttuun koppakuoriaisasentoon. Katsekaan ei tällöin pysynyt luontevasti ylhäällä, vaan niska-hartiaseudun mennessä kyttyrään pää putosi väkisinkin eteen ja alas. Pään ylös nostamisen fyysinen mahdottomuus sai minut siihen johtopäätökseen että joko tein ylävatsan rutistuksen ja ylävartalon eteenviennin väärällä tavalla tai sitten minulla on yläkropassani pahoja kireyksiä jotka ylävatsaa aktivoidessa vetävät sivuvaikutuksena hartiat lysyyn ja pään alas. Käynnissä ja ravissa koetin sitkeästi pitää vatsapuolen lyhyenä ja tiukkana, mutta samalla ylävartalon lysähtäneisyys tuntui melko häiritsevältä. Opekin kiinnitti asiaan huomiota ja ohjeisti pitämään hartiat leveinä ja katsetta ylhäällä. Välillä testailtiin erilaisia istuntamoodeja eli päästettiin vatsa ojentumaan pitkäksi ja selkä pieneen notkoon. Huomasin kyllä selvän eron siinä kun vatsalihasten tuki katosi ja koko istunta muuttui höttöisemmäksi, mutta tuen palauttaminen johti turhauttavasti taas hartiaseudun kasaan lysähtämiseen.
Suoruuteenkin kiinnitettiin tällä kertaa huomiota. Ratsastajan suoruuden lisäksi puhetta oli hevosen etu- ja takaosan saamisesta samaan linjaan ja siten "oikeiden kytkentöjen" löytämisestä hevosen kroppaan niin että se voisi käyttää itseään oikein. Vasempaan kierrokseen ratsastaessa korostuivat niin minun kuin Lorenkin vinoudet, eli hevosen etuosa liikkui takaosan linjaan nähden ympyrältä ulos vinksahtaneena kun taas itse olin kääntynyt liikaa sisäänpäin ja suuntautunut vasemmalta ohi ratsuni etuosan suunnasta. Sekä hevosen etuosan että ratsastajan ylävartalon osoittaessa eri linjaa takaosan kanssa ei tietenkään mitään oikeita kytkentöjä löytynyt ja Lore liikkuikin koko tunnin ajan lähinnä hirvimoodissa. Oikeaan kierrokseen oli ravissa kuitenkin huomattavasti helpompi ratsastaa, ja kun open ohjeistamana lisäsin aavistuksen verran ylävartalon (ei lantion!) kiertoa ympyrän suuntaan tuli olosta jo aika luonteva kun olimme Loren kanssa menossa oikeasti samaan suuntaan.
Suoruuden parantamiseksi ratsastimme käynnissä hieman väistöjä siirtäen takaosaa ympyrältä ulos. Väistöjä tehdessä sain pienimuotoisen oivalluksen istunnan käytöstä, sillä vasta ylävartalon kääntäminen oikeaan suuntaan ja oikea painon jakautuminen istuinluille (=painoa aavistus enemmän ulkoistuinluulla mutta silti omat kyljet täysin symmetrisesti ja vartalo kiertymättä tai kallistelematta) sai Loren väistämään rehellisesti ja vastustelematta. Ideana oli siis päästä kääntämään niin omaa kroppaa kuin hevosen etuosaakin hieman kohti ympyrän keskustaa niin että ulkoetujalka hieman hidasti ja odotti eikä vain harpponut liikkeestä karkuun. Pelkän sisäpohkeella ja -ohjalla vaikuttamisen sijaan oli siis saatava myös ulkoavut kunnolla mukaan ja istunnan avulla autettava hevosta löytämään oikea suunta etu- ja takaosalleen. Ulkokyljen tullessa kunnolla mukaan väistöön alkoi Lore jo melkein myödätä niskastaankin, mutta aivan riittävää rentoutta ei lopulta kuitenkaan löytynyt. Luulenpa että Lore olisi tarvinnut väistöihin vielä pehmeämpää ja rennompaa tuntumaa jotta se olisi kunnolla päässyt rentoutumaan ja pyöristymään.
Lopputunnista ympyröillä vielä laukattiin. Tässä vaiheessa otin jalustimet jalkaan saadakseni Loren keikuttavassa laukassa parempaa tukea istunnalle. Totesinkin jalustimien parantavan keskivartalon tukea myös käynnissä ja etenkin ravissa, eli istunnasta tuli vakaamman ja luontevamman oloinen ja hartioitakin sain jo hieman pois lysystä. Oikean laukan nostettuani löysin aluksi istuntaan ihan hyvän ja napakan otteen niin etten keinunut pahastikaan Loren hankalan laukan mukana. Pian kuitenkin jostain syystä menetin tämän jäntevyyden, ja aloin keinua ylävartalollani eteen ja taakse. Tunsin kyllä kuinka istunnassa oli ihan kaikki pielessä keinahtaessani joka askeleella eteenpäin kohti hevosen kaulaa, mutta vaikka kuinka koetin pinnistää vatsalihaksilla ja pysäyttää keinunnan en tässä onnistunut. Koko yläkroppa meni taas kovin jännittyneeksi, ja Loren laukkaaminenkin oli aika vaivalloisen oloista eli häiritsin sen liikettä. Ope tuli apuun ja muistutteli hakemaan tukea istuntaan takareisistä. Tämä taisi olla se neuvo joka sai jonkin palasen loksahtamaan paikoilleen ensin päässäni ja sitten istunnassani, ja ihme kyllä löysin hetkeksi sen tuen joka auttoi istumaan vakaasti ja keinumatta. Muutos oli selvä sillä keinunta eteenpäin kohti kaulaa lakkasi ja ylävartalo rauhoittui paikoilleen, mutta en osaa aivan tarkkaan sanoa mikä oli se ratkaiseva tekijä tähän pääsemiseksi.
Vasemmassa laukassa meno olikin jo aika erilaista, ja löysin alusta asti oikean fiiliksen istuntaan. Täytyy toki myöntää että Loren vasen laukka on jo lähtökohtaisesti paljon helpompi kuin oikea eli ei keinuta niin rajusti. Istuntani tuntui nyt vakaalta ja jäntevältäkin, ja löysin ihan oikeasti tuntumaa takareisiini ja sain niiden kautta "otteen" hevoseen. Sain nyt siis lonkkia sopivasti auki ja etureidet rennosti irti hevosesta, ja samalla hiukan aktivoitua takareisiä vakauttamaan istuntaa. Lakkasin myös liioittelemasta ylävartalon eteen ja alas rutistamista, ja näin pääsin eroon lysyistä ja jännittyneistä hartioista. Olimme Loren kanssa vasempaan kierrokseen taas vinompia, mutta siitä huolimmatta olo oli sata kertaa vakaampi kuin oikeassa laukassa ja laukka myös rullasi sujuvammin eteenpäin.
Heti tunnin päätyttyä olo oli aika lannistunut, sillä vähintään 95% ajasta olin kovasta yrittämisestä huolimatta hakoteillä istunnan kanssa ja hevonenkin liikkui vinona hirvenä. Yrityksen ja lukuisten erehdysten kautta lopputunnista löytyi kuitenkin vasemmassa laukassa jo parempaa ideaa istunnasta, ja lisäksi tein tunnin aikana käytännön oivalluksia mm. istunnan käytöstä ympyrällä väistäessä. Siksi ei kannata nyt liikaa ahdistua vaikka en saanutkaan Lorea liikkumaan kauniisti enkä itseäni sen satulassa viimeisen päälle järjestykseen. Onneksi pääsen seuraavan kerran ratsaille heti huomenna, joten pääsen saman tien jatkamaan istunnan korjaamista siitä mihin tänään jäätiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti